Hyppää pääsisältöön

Nerudan ja Björlingin jalanjäljet johtavat Kajaaniin

Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz ja kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki
Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz ja kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Suven runoilija Pentti Saaritsa tunsi Pablo Nerudan ja käänsi hänen runojaan. Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz käänsivät Gunnar Björlingin keskustelemalla.

Kajaanissa kaikki tuntuu liittyvän yhteen. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun kuuntelee Suven runoilija Pentti Saaritsaa. Maailmankirjallisuus muuttuu Kainuussa henkilökohtaiseksi.

Runoilija Pentti Saaritsa
Suven runoilija Pentti Saaritsa Kajaanin runoviikolla 2015 Runoilija Pentti Saaritsa Kuva: Aleksis Salusjärvi saaritsa

Pablo Neruda vieraili Helsingin Rauhankonferenssissa 1965. Tuolloin Saaritsa tutustui suureen chileläisrunoilijaan.
- Kulttuuritalon vieressä ei ollut sopivaa ravintolaa, joten päädyimme taksilla Picnic-nimiseen kansankapakkaan Ludwiginkadulla. Ravintolan peräpöydässä Saaritsa kertoi Nerudalle, että viereisessä rakennuksessa on Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, toimitus. Neruda oli kauhuissaan, hän oli tottunut välttelemään julkisuutta.
- Jos sieltä tulee joku kulttuuritoimittaja, älä sano hänelle mitään, Saaritsa kertoo Nerudan lausuneen.

Neruda oli hyvin älykäs ja ystävällinen ihminen.

Toimittaja Max Rand astuikin sisään kuppilaan, muttei huomannut selin oveen istuvaa Nerudaa. Runoilijoiden iltaa jatkettiin Sea Horsessa, jossa juotiin lisää olutta. Viinille perso ja sille useita tekstejä omistanut Neruda joi Suomessa olutta, sillä oli helle. Hän piti juomisesta, mutta hän ei koskaan ollut humalassa. Hän kantoi mukanaan hopeista viskillä täytettyä taskumattia, josta kaatoi naukun lasiin tilaisuuden tullen.
- Neruda oli hyvin älykäs ja ystävällinen ihminen, Saaritsa muistelee.

Myöhemmällä iällä runoni ovat tulleet yksityisemmiksi.

Suven runoilija Saaritsa on tehnyt mittavan uran niin runoilijana kuin kääntäjänä. Kajaanin runoviikolla hänen teksteihin ja käännöksiin törmää useissa esityksissä. Runoilija itse pitää nykyään tuotannossaan eniten lyyrisistä, kaikkea muuta kuin julistavista runoista.
- Niissä ovat ehdottomat suosikkini. Myöhemmällä iällä runoni ovat tulleet yksityisemmiksi.

Saaritsan runon käsittelevät nykyään paljon vanhuutta, mutta toisin kuin Jörn Donnerilla tai Claes Anderssonilla, hänen teksteissään vanhuus ei ole resignaation aihe.
- Ymmärrän että ihminen valittaa, jos vanhuus tuo mukanaan vaivoja, kuten Donnerille on käynyt. Minulle ikääntyminen on ollut luonnollinen asia, jonka taatusti olen tiennyt etukäteen.

Gunnar Björling on ajankohtaisempi kuin aikoihin

Tanssiva karhu -runopalkinnon voittanut Eino Santanen
Runoilija Eino Santanen Tanssiva karhu -runopalkinnon voittanut Eino Santanen Kuva: Aleksis Salusjärvi Tanssiva karhu,Eino Santanen,kirjallisuuspalkinnot,kirjallisuuspalkinto

Käännösrunoutta ilmestyy Suomessa aina vain vähemmän. Viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt vain tusina suomennosta. Täysin keskeistäkin kirjallisuutta on jäänyt suomentamatta. Esimerkiksi ennen keväällä ilmestynyttä Auringonvihreää yhtään Gunnar Björlingin kirjaa ei ollut käännetty suomeksi. Teoksen painoarvoa kuvastaa, että Tanssivan karhun voittanut Eino Santanen kertoo odottaneensa kirjaa malttamattomana. Hän kävi kahden viikon ajan päivittäin kysymässä kirjaa Akateemisessa kirjakaupassa, kunnes sai sen ostettua – ehkä ensimmäisenä Suomessa.
- Omaa runoilijantaivaltani ajatellen olisi ollut kivaa, jos kirja olisi ilmestynyt 20 vuotta sitten, hän kertoo

Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz
Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Kääntäjäkarhun Auringonvihreä -teoksella voittaneet Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz pitävätkin Björlingiä hyvin ajankohtaisena runoilijana. Hän kääntyi lopputuotantoaan kohti aina vain karsitumpaan kieleen.
- Tämä kokoelma taas on ekspansiivinen. Se sopii tähän aikaa, jossa kylmän sodan jälkeinen kaoottisuus koko ajan laajenee. 1920-luku oli ongelmallista mutta luovaa aikaa Euroopassa, Mickwitz kertoo.

1920-luvulla Helsinki oli kansainvälinen ja elävä kaupunki, jossa muun muassa velloi kokaiiniongelma. Modernismi tuli Helsinkiin kaikista maista.
- Venäläiset vaikutteet näkyvät esimerkiksi Edith Södergrandin runoissa, saksalaiset taas Henry Parlandin. Venäjä ei vielä ollut ehtinyt tulla eristyneeksi ongelmaksi suomelle, Mickwitz sanoo.

Björlingin ajankohtaisuutta lisää myös hänen monikielisyytensä ja homoseksuaalisuutensa.
- Ne asiat, joita nyt tuomitaan uusina, eivät ole sitä. Tämä teos taistelee kapeaa historiakäsitystä vastaan, historiatiedottomuutta vastaan, Pauliina Haasjoki kertoo.

Kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki
Kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki Kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Ylitetyt valtuudet

On harvinaista, että käännös syntyy yhteistyönä. Haasjoki kertoo, että koko hanke sai alkunsa niin, että kumpikin kääntäjä ylitti valtuutensa. Kummankaan kielitaito ei nimittäin ollut riittävä kääntämiseen. Haasjoen ruotsin taidot ja Mickwitzin suomen taidot tulivat vastaan. Runokäännöstä tehtiinkin keskustelemalla.
- Keskustelu oli subjekti joka käänsi. Työ syntyi yhteensä kolmen vuoden aikana, Haasjoki kertoo.

Kääntämisen aikana syntyi tunne, että runokäännös on työtä jota tehdään liikkuvaan kohteeseen.
- Syntaksi voi särähtää, mutta lause jatkaa menoaan, Haasjoki kertoo. Kieli ei jähmetä sitä mitä se kuvaa.
Kääntäjäkarhua molemmat runoilijat pitävät valtavana rohkaisuna.
- Toivottavasti tämä ei silti hälvennä kaikkea itsekritiikkiä, Haasjoki sanoo nauraen.

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

Kajaanin keskustassa vietetään runoviikkoa
Kajaanin keskustassa vietetään runoviikkoa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Lue lisää:
Totuus, esiintyminen ja eurosetelit
Tanssiva Karhu - runopalkinto Eino Santaselle
Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille
Kaikki tahtoo runoo
Ennätyksellisen runsas runovuosi

Tanssivan karhun kierros - eli kuinka löydät runosta vastauksia ja nimiä nimettömille maisemille
Mikä runopalkitsemisessa voi mennä vikaan?

Tanssiva karhu on liikkeellä jälleen

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.