Itämeren heinäkuun Tiedeykkönen lähti hylkyhavainnon perään Helsingin Seurasaaren edustalle. Millainen on Porsas-luodon lähellä oleva hylky - katso meriarkeologien kuvaama video.
Tiedeykkönen jäljitti hylkyä aivan Helsingin keskustan vesillä. Havaintoa lähdettiin tarkistamaan Seurasaaren edustalta Porsas-luodon lähettyviltä - ja senpä vuoksi tutkijat kutsuvat hylkyä Porsas-hylyksi. Hylystä tekivät aikoinaan havainnon alueella liikkuneet meribiologit, ja nyt kumiveneeseen havaintoa tarkistamaan lähtivät Museovirastosta meriarkeologit Riikka Alvik, Minna Leino sekä Päivi Jantunen ja Tuomas Mäkinen.
Kumivene starttasi Hylkysaaresta, Korkeasaaren kupeesta, ja lastattiin täyteen sukellusvarusteita sekä muuta vedenalaisseen dokumentointiin liittyvää kalustoa.
Kun ankkuri oli laskettu, sukeltajat pääsivät töihin. Veteen sukelsivat Minna Leino ja Päivi Jantunen. Tuomas Mäkinen ja Riikka Alvik pitivät pinnan alle yhteyttä koko sukelluksen ajan.
Hylky havaittiin pian, ja sukeltajat pääsivät kuvaamaan ja tekemään muistiinpanoja mitoista.
Itämeri on hylkyjen meri
Itämeressä hylyt ovat säilyneet, sillä merestä ovat puuttuneet puuta syövät nilviäiset. Museoviraston rekisterissä on yli 700 hylkyä, joilla on niin sanottu muinaisjäännösstatus, mikä tarkoittaa, että alus on uponnut yli 100 vuotta sitten. Vedenalaislöytöjä tunnetaan yli 1800, osa niistä on vedenalaisia puurakenteita.
- Esimerkiksi Suomenlinnassa ja melkein kaikkien keskiaikaisten linnojen ääreltä löytyy vedenalaisia puurakenteita.
90 prosenttia tunnetuista löydöistä on laivan hylkyjä. Minna Leinon ja Riikka Alvikin mukaan kaikkia hylkyjä ei tunnisteta, tutkimus on toisinaan varsinaista salapoliisityötä.
- Osan ikää ei ole todennettu, tai löydetyt hylyt eivät täsmää esimerkiksi haaksirikkotilastoihin. Löytämättömien hylkyjen määrä on iso, niitä on tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia, tutkijat kertovat.
Joka vuosi löytyy uusia hylkyjä, maallikoiden ja tutkijoiden toimesta. Myös sukellusteknologia ja kaukokartoituslaitteet kehittyvät vauhdilla, ja esimerkiksi puolustusvoimien ja Geologian tutkimuskeskuksen merenpohjan kartoituksissa havaitaan hylkyjä.
Tällainen on Porsas-hylky
Tässä videossa kuvataan siis ensimmäistä kertaa Porsas-saaren luona olevaa puulaivan hylkyä, kuvauksen valoista ja mittakaavasta huolehtii meriarkeologi Päivi Jantunen:
Hylystä selvisi ensimmäisen sukelluksen aikana jo pääpiirteitä.
- Siellä oli todella suuri puulaivan hylky. Alus on yllättävän iso, jopa 30 metriä pitkä! Vaikuttaisi siltä, että siinä ei ollut takilan kappaleita, eli alus on aikanaan tyhjennetty kaikesta arvokkaasta. Se oli kuitenkin vaikea kohde, sillä näkyvyys rajoitti kuvausta, ja näimme vain pienen osan kerrallaan. Hylystä on siis runko-osa jäljellä, kuvailee Leino heti sukelluksen jälkeen.
Videossa on Leinon mukaan nähtävissä hylystä kaaren päitä, ulkolaudoitusta ja sisäpuolen karneerausta.
- Hylkyä tarkastellaan vielä perusteellisemmin myöhemmin, heikon näkyvyydenkin takia, eli kohdetta tullaan katsomaan uudestaan. Tämän ensimmäisen tarkistusretken päätteeksi kuvamateriaali arkistoidaan ja analysoidaan sekä yritetään tutkia kokonaisuutta yksityiskohtien avulla myös erikseen laiva-asiantuntijoiden kanssa. Hylky vaikuttaisi kuitenkin olevan reilusti yli satavuotias, eli arvioisin että se on kyllä selkeästi muinaisjäännös, toteaa Leino.
Yli satavuotiaana hylky kuuluu muinaismuistolain piiriin.
Meriarkeologeilla tutkimuskohteita myös kuivalla maalla
Meriarkeologien tutkimuskohteet voivat paljastua esimerkiksi soista.
- Meille kuuluvat myös niin sanotut vettyneet löydöt, eli löydöt jotka saattavat liittyä olennaisesti vesielementtiin. Joskus jokin ruuhilöytö voi paljastua todella vanhaksi, ja meillä on viitteitä rautakautisiin laivalöytöihin. Ikä voi paljastua veneniiteistä; esimerkiksi haudan yhteydessä saattaa tulla ilmi vanha löytö, eli ihminen on polttohaudattu laivassa tai veneessä. Meriarkeologia käykin vuoropuhelua arkeologian kanssa, tutkimme kaikkea sitä, missä ihminen on toiminut, kertoo Riikka Alvik.
Itämeren vedenalaisen kulttuuriympäristön tutkiminen ja vaaliminen ja tuominen yleisön tietoon onkin tutkijoiden päämääränä. Leino ja Alvik tarkistavat ja inventoivat hylkylöytöjä sekä vedenalaisia rakenteita tänäkin kesänä eri puolilta Suomea.
Hylkyjen rakenteita tutkitaan esimerkiksi dendrokronologian menetelmien avulla, eli tutkitaan puun vuosilustoja ja ajoitetaan löytöjä. Myös muista tutkimusaloista saadaan kaivattua lisätietoa. Alvikin ja Leinon mukaan yhteistyötä tehdään esimerkiksi Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvianatomian tutkimuksen kanssa.
Löytö täytti odotukset
Tarkistussukellus meribiologien vinkkaamalle Porsas-saaren hylylle osoittautui onnistuneeksi.
- On tosi yllättävää, että vielä Helsingin edustalta löytyy aikaisemmin tuntemattomia hylkyjä ja näinkin iso hylky. On hyvin kiinnostavaa saada siitä lisätietoa, Minna Leino summaa tutkijaseurueen innostusta tunnin dokumentointisukelluksen päätteeksi.
Lisätietoa:
Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Itämeren heinäkuuta.
Hylyistä lisää myös Upottaudu Itämereen -sivustossa. Siellä pääse sukeltamaan Porvoon edustalla olevan Munin-höyrylaivan hylkyyn.
Lisää ohjelmasta
- Hassu helikopteri ja kokonainen konkkaronkka muita härveleitä lähtivät kohti Marsia
- Kotimaisen tomaatin pölyttää hollantilainen kontukimalainen – pölyttäjähyönteiset kasvavat yhä useammin tehdashallissa
- Uusi kuva Saturnuksesta ihastuttaa – näin likinäköisestä tötteröstä tuli maailmankuulu avaruuskuvaaja
