Hyppää pääsisältöön

Kiinalainen kevät

Landscape in the Style of Guo Xi / artist: Tan Song
Landscape in the Style of Guo Xi / artist: Tan Song Kuva: Gift of John C. Ferguson, 1913 / The Metropolitan Museum of Art: The Collection Online the metropolitan museum of art

Neljätoistavuotiaana kirjoitin kouluaineeseen: ”Tänä iltana juon pitkään ja syvään:/ menköön järki!” Iäkäs äidinkielenopettaja tyrmistyi. En minä humalasta tiennyt vielä mitään, mutta olin ostanut runokirjan. Se oli Jadepuu, kokoelma Pertti Niemisen suomentamia vanhoja kiinalaisia runoja. Runot humahtivat päähän. Koko kevääni oli kiinalainen.

Baby, baby, baby please

Hippos-baarin nurkkapöydässä poika puhalsi savukiemuraa. Pyöritin mielessä ja kielellä: ”Jos hellasti kaipaat minua, / kokoan vaippani helmat ja kahlaan Chen-joen yli;…” Levyautomaatti räyskytti Renegadesia: ”Well my baby drove up in a brand new cadillac…” En saanut sanotuksi mitään.

Your heart’s so cold…

Koulun pihalla huhtikuun tuuli pyöritti hiekkaa ja riehutti väkeä. Mutta ”sinua ei näkynyt syksyisen virran partaalla / ja apinoiden loru oli sietämätöntä.” Toukokuussa en enää halunut kahlata jokien yli vaippani helmoja kantaen. Opettelin uusia säkeitä ja uutta tapaa katsoa otsatukan alta: ”... ellet minua kaipaa / eikö ole muitakin ylimyksiä! / Voi sinua, hupsuista hupsuin!”

… it’s gonna freeze

Mutta ymmärsinkö kaiken väärin väärässä iässä ja ajassa? Jarmo Saartin väitöskirjassa Pertti Nieminen antaa vapauttavan tuomion. Opettajaani pelästyttänyt runo humalasta voidaan lukea monella tavalla. Kiinassa merkki ”humala” tarkoittaa myös ”hurmioitunutta tunnetilaa”, ja hurmioitua voi luumunkukista, linnunlaulusta ja kuutamosta. Hurmioitua saa siis myös siitä että on neljätoistavuotias ja löytänyt kiinalaiset runot.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri