Hyppää pääsisältöön

Pikku prinssi on nuorten ylistyslaulu naiiviudelle

Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela esityksessä Pikku Prinssi
Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela esityksessä Pikku Prinssi Kuva: Heidi Bergström elina saarela

Jotenkin näin he laulavat, neljä herttaista pikku prinssiä: Minä tahtoisin kevein askelin tanssia siellä, mutta aikuisten maailmassa olen vain tiellä.

Pikku prinssi - Naiviuden puolustus (huom. naiviuden yhdellä i:llä!) on nuorten teatteriopiskelijoiden ja -harrastajien Huopalahden vanhalle asemalle toteuttama esitys. Nimi on lainattu Antoine de Saint-Exupéryn klassikosta, samoin kuin tietyt teemat ja asetelmat, mutta kettua ei nähdä, eikä ruusuakaan.

Huopalahden asema
Pikku Prinssin kenraaliharjoitus pidettiin viime tiistaina 30. kesäkuuta. Huopalahden asema huopalahden asema

Yleisö odottelee esityksen alkamista remonttityömaan keskellä, junat sujahtelevat ohi. Lopulta prinssit taluttavat vieraat yksi kerrallaan katsomoon, ja alkavat kertoa mietteitään, laulaa laulujaan. Ohjaaja Pauli Patinen kirjoittaa kiivaasti merkintöjä muistikirjaansa läpi harjoituksen. Tunnelma on jotenkin utelias ja ilahtunut.

Esityksen neljä kertojaa (Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela) kertovat kaikki olevansa pikku prinssejä. Vastakkain asetetaan lapsen ja aikuisen maailma. Lapsille kuuluvat mielikuvitus, viattomuus, leikki, vapaus, unelmat, hassuus, kikatus, ystävyys. Niin kuin laulussa sanotaan: Miks kaikki kaunis on niin naivia?

Aikuisten maailmaa taas hallitsevat kiire, stressi, unettomuus, pakko, tylsyys, säännöt, luovuttaminen, raha, politikointi, ja niin edelleen. Pinnallisen menestyksen ja some-klikkausten perässä juokseminen saa osansa kritiikistä.

Nuorten teatterilaisten esitys lainaa nimen klassikkosadulta
Nuorten teatterilaisten esitys lainaa nimen klassikkosadulta huopalahden asema
Esitys koostuu assosiatiivisesti aiheeseen liittyvistä kohtauksista, loruista ja aika ihastuttavista lauluista. Monet kohtaukset ovat hykerryttävän hauskoja, jotkut surullisia, muutamat ainakin vielä vähän kömpelöitä. Mutta se ei haittaa - tärkeintä ja parasta on päästä kuulemaan, millaisia asioita nämä nuoret ovat pitäneet tärkeinä ja pohtimisen arvoisina.

Mukaan on otettu nuorten teatterilaisten hämmennennys omasta asemastaan ja tulevaisuudestaan. Kuka saa tehdä taidetta? Kuka siitä päättää? Miksi joku saa apurahan ja toinen ei? Millainen valinta taiteilijan ura on? Kaduttaako mummona, jos on valinnut taiteen? Hauskassa kohtauksessa yksi prinsseistä saa apurahan, ja muut odottavat herrainhattu päässä hänen toteuttavan kiitollisena jotain suurta. Mesenaattien tyrmistys on suuri, kun apurahansaaja taittelee saamastaan viisikymppisestä paperijoutsenen.

Tilasta tulee mielentila.

Välillä esitys laajenee asemahallin ikkunoiden taakse, kun näyttelijät karkaavat ulos potkimaan palloa. Yhtäkkiä taivas alkaa jyristä, ja isoista ikkunoista saattaa katsella sadetta ja salamoita. Se sopii kokemukseen hienosti: Pikku prinssi onnistuu luomaan, ainakin minulle, levollisen ja avoimen tilan, jossa saattaa rauhassa katsella ja ajatella. Tilasta tulee mielentila.

Tytti Junna on yksi pikku prinsseistä
Tytti Junnan apaattisesti odottava prinssi huvittaa ja särkee sydämen. Tytti Junna on yksi pikku prinsseistä Kuva: Heidi Bergström tytti junna
Esityksen jälkeen ystäväni kanssa aloimme miettiä, millaista meidän elämämme on näiden pikku prinssien silmin katsottuna. Kiire on useinkin, lapsille tulee välillä räyhättyä, melatoniinia on kokeiltu, monelaiset vastuut määrittävät arkeamme. Kyllä: auttamatta aikuisten puolella ollaan. Vaikka onneksi elämään mahtuu edelleen myös höpsötystä. Ehkä meillä on vielä toivoa!

Ystäväni kertoo terapeutista, joka oli joskus todennut hänelle, että omista lapsista, omasta perheestä pitää huolehtia. Mutta oikeastaan mitään muita pakkoja ei olekaan. Se on aika hyvä, vapauttava ajatus. Varsinkin näin ruuhkavuosiensa keskellä tempoilevalle aikuiselle.

Esitys loppuu "naiviuden puolustuspuheeseen", jossa tekijät puhuvat siitä, että on vain pakko uskoa taiteen merkitykseen ja muutoksen, vallankumouksen mahdollisuuteen. Kuten ohjaaja Patinen toteaa käsiohjelmassa: "Ei meillä olen mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa".

Pikku prinssi on vilpitön esitys. Vilpittömästi toivon, että tekijät säilyttävät uskonsa.

Jos sanon isoille ihmisille: ”Pyrkimyksenämme on tehdä rehellinen teatteriesitys, jonka tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa maailmaa…”, niin he eivät voi ymmärtää tätä. Heille on sanottava ”Pyrkimyksenämme on tehdä mahdollisimman kustannustehokas teatteriesitys, maksimoida lipputuotot ja niittää mainetta ja mediahuomiota tekijöille”. Jolloin he huudahtavat: ”Ah, kuinka kaunista!”

Pikku Prinssi - Naiviuden puolustus.
Ohjaus: Pauli Patinen. Näyttämöllä: Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela. Tekstit: Liila Jokelin, Pauli Patinen ja työryhmä. Valo ja tila: Sini Tiihonen. Puvustus: Amy Burgess ja Rosa Salomaa. Tuotanto ja valokuvat: Heidi Bergström. Esitykset jatkuvat Huopalahden vanhalla asemalla 15.7. asti.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.