Hyppää pääsisältöön

Pikku prinssi on nuorten ylistyslaulu naiiviudelle

Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela esityksessä Pikku Prinssi
Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela esityksessä Pikku Prinssi Kuva: Heidi Bergström elina saarela

Jotenkin näin he laulavat, neljä herttaista pikku prinssiä: Minä tahtoisin kevein askelin tanssia siellä, mutta aikuisten maailmassa olen vain tiellä.

Pikku prinssi - Naiviuden puolustus (huom. naiviuden yhdellä i:llä!) on nuorten teatteriopiskelijoiden ja -harrastajien Huopalahden vanhalle asemalle toteuttama esitys. Nimi on lainattu Antoine de Saint-Exupéryn klassikosta, samoin kuin tietyt teemat ja asetelmat, mutta kettua ei nähdä, eikä ruusuakaan.

Huopalahden asema
Pikku Prinssin kenraaliharjoitus pidettiin viime tiistaina 30. kesäkuuta. Huopalahden asema huopalahden asema

Yleisö odottelee esityksen alkamista remonttityömaan keskellä, junat sujahtelevat ohi. Lopulta prinssit taluttavat vieraat yksi kerrallaan katsomoon, ja alkavat kertoa mietteitään, laulaa laulujaan. Ohjaaja Pauli Patinen kirjoittaa kiivaasti merkintöjä muistikirjaansa läpi harjoituksen. Tunnelma on jotenkin utelias ja ilahtunut.

Esityksen neljä kertojaa (Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela) kertovat kaikki olevansa pikku prinssejä. Vastakkain asetetaan lapsen ja aikuisen maailma. Lapsille kuuluvat mielikuvitus, viattomuus, leikki, vapaus, unelmat, hassuus, kikatus, ystävyys. Niin kuin laulussa sanotaan: Miks kaikki kaunis on niin naivia?

Aikuisten maailmaa taas hallitsevat kiire, stressi, unettomuus, pakko, tylsyys, säännöt, luovuttaminen, raha, politikointi, ja niin edelleen. Pinnallisen menestyksen ja some-klikkausten perässä juokseminen saa osansa kritiikistä.

Nuorten teatterilaisten esitys lainaa nimen klassikkosadulta
Nuorten teatterilaisten esitys lainaa nimen klassikkosadulta huopalahden asema
Esitys koostuu assosiatiivisesti aiheeseen liittyvistä kohtauksista, loruista ja aika ihastuttavista lauluista. Monet kohtaukset ovat hykerryttävän hauskoja, jotkut surullisia, muutamat ainakin vielä vähän kömpelöitä. Mutta se ei haittaa - tärkeintä ja parasta on päästä kuulemaan, millaisia asioita nämä nuoret ovat pitäneet tärkeinä ja pohtimisen arvoisina.

Mukaan on otettu nuorten teatterilaisten hämmennennys omasta asemastaan ja tulevaisuudestaan. Kuka saa tehdä taidetta? Kuka siitä päättää? Miksi joku saa apurahan ja toinen ei? Millainen valinta taiteilijan ura on? Kaduttaako mummona, jos on valinnut taiteen? Hauskassa kohtauksessa yksi prinsseistä saa apurahan, ja muut odottavat herrainhattu päässä hänen toteuttavan kiitollisena jotain suurta. Mesenaattien tyrmistys on suuri, kun apurahansaaja taittelee saamastaan viisikymppisestä paperijoutsenen.

Tilasta tulee mielentila.

Välillä esitys laajenee asemahallin ikkunoiden taakse, kun näyttelijät karkaavat ulos potkimaan palloa. Yhtäkkiä taivas alkaa jyristä, ja isoista ikkunoista saattaa katsella sadetta ja salamoita. Se sopii kokemukseen hienosti: Pikku prinssi onnistuu luomaan, ainakin minulle, levollisen ja avoimen tilan, jossa saattaa rauhassa katsella ja ajatella. Tilasta tulee mielentila.

Tytti Junna on yksi pikku prinsseistä
Tytti Junnan apaattisesti odottava prinssi huvittaa ja särkee sydämen. Tytti Junna on yksi pikku prinsseistä Kuva: Heidi Bergström tytti junna
Esityksen jälkeen ystäväni kanssa aloimme miettiä, millaista meidän elämämme on näiden pikku prinssien silmin katsottuna. Kiire on useinkin, lapsille tulee välillä räyhättyä, melatoniinia on kokeiltu, monelaiset vastuut määrittävät arkeamme. Kyllä: auttamatta aikuisten puolella ollaan. Vaikka onneksi elämään mahtuu edelleen myös höpsötystä. Ehkä meillä on vielä toivoa!

Ystäväni kertoo terapeutista, joka oli joskus todennut hänelle, että omista lapsista, omasta perheestä pitää huolehtia. Mutta oikeastaan mitään muita pakkoja ei olekaan. Se on aika hyvä, vapauttava ajatus. Varsinkin näin ruuhkavuosiensa keskellä tempoilevalle aikuiselle.

Esitys loppuu "naiviuden puolustuspuheeseen", jossa tekijät puhuvat siitä, että on vain pakko uskoa taiteen merkitykseen ja muutoksen, vallankumouksen mahdollisuuteen. Kuten ohjaaja Patinen toteaa käsiohjelmassa: "Ei meillä olen mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa".

Pikku prinssi on vilpitön esitys. Vilpittömästi toivon, että tekijät säilyttävät uskonsa.

Jos sanon isoille ihmisille: ”Pyrkimyksenämme on tehdä rehellinen teatteriesitys, jonka tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa maailmaa…”, niin he eivät voi ymmärtää tätä. Heille on sanottava ”Pyrkimyksenämme on tehdä mahdollisimman kustannustehokas teatteriesitys, maksimoida lipputuotot ja niittää mainetta ja mediahuomiota tekijöille”. Jolloin he huudahtavat: ”Ah, kuinka kaunista!”

Pikku Prinssi - Naiviuden puolustus.
Ohjaus: Pauli Patinen. Näyttämöllä: Tytti Junna, Saara Mänttäri, Pihla Pohjolainen ja Elina Saarela. Tekstit: Liila Jokelin, Pauli Patinen ja työryhmä. Valo ja tila: Sini Tiihonen. Puvustus: Amy Burgess ja Rosa Salomaa. Tuotanto ja valokuvat: Heidi Bergström. Esitykset jatkuvat Huopalahden vanhalla asemalla 15.7. asti.

Penkkitaiteilija

  • DDR-taloon Helsingissä liittyy kiinnostavia ja haikeita muistoja

    DDR-talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa.

    Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevassa vuonna 1956 rakennetussa talossa oli DDR:n lähetystön työntekijöiden asuntola. Kun Berliinin muuri murtui, talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa. - Tässä talossa asuivat käsittääkseni alemmat lähetystövirkailijat. Roihuvuoressa oli muitankin DDR:n omistamia asuntoja.

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • DDR-taloon Helsingissä liittyy kiinnostavia ja haikeita muistoja

    DDR-talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa.

    Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevassa vuonna 1956 rakennetussa talossa oli DDR:n lähetystön työntekijöiden asuntola. Kun Berliinin muuri murtui, talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa. - Tässä talossa asuivat käsittääkseni alemmat lähetystövirkailijat. Roihuvuoressa oli muitankin DDR:n omistamia asuntoja.

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Mua edelleen itkettää joskus, kun kaivan avaimet laukusta ja avaan kotioven" – Hima & Stradan kaupunkikierrokset lisäävät ymmärrystä asunnottomuudesta

    Oppaat kertovat tarinoita pääkaupungin kaduilta.

    Hima & Stradan asunnottomuutta kokeneet katuoppaat kertovat, mitä kaikkea Helsingin kaduilla tapahtuu ja mitä kaikkea kiireiseltä kulkijalta jää ehkä huomaamatta. Toisenlainen kaupunkikierros avaa uuden näkökulman tuttuunkin ympäristöön. Tässä Poitsun ja Paulan kierroksilla kuultua.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.