Hyppää pääsisältöön

Runous on henkilökohtaista painovoimaa

Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Kirkosta kapakkaan ja aamusta yöhön. Runous koskettaa Kajaanissa kaikkea, se on kuin luonnonvoima joka vallitsee kaikkialla.

Suomessa julkaistaan noin sata runokirjaa vuodessa. Kajaanissa se kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi, joka paikoin syrjäyttää, paikoin syventää kielellistä maailmaamme.

Runouden alkuaine, sanat, muodostaa sen todellisuuden, jossa elämme. Ajattelu on sanoja, ymmärrämme sanojen välityksellä olevamme olemassa. Säekieli on tämän kirkkaimpia ilmentymiä. Runous on perustava maailmaa liikuttava voima, kuin painovoima. Joissain hetkissä ja paikoissa ihmiset antavat sille huomionsa, ja silloin tulee yhä varmemmin selväksi, että runoutta on kaikki.

Kajaanin Runoviikon aikana runous läpäisee julkiset tilat täydellisesti, ja joidenkin päivien ajan kirjallisuudella on ruumis ja kasvot, fyysinen olomuoto.

Runous ja mystiikka

Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja kirkossa
Kajaanin runoviikon yleisöä kuuntelemassa runoja kirkossa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Runoviikon Kirkkoillassa Turun piispa Kaarlo Kalliala pohti, että mystikkoa ja runoilijaa voi olla vaikeaa erottaa toisistaan, heidän työnsä käy yksiin. Mystikko ja runoilija käyttävät Kallialan mukaan kieltä samalla tavoin. Runouden ja mystiikan kielet tuovat esiin jotain piilotettua.

Samassa tapahtumassa Kajaanin kirkkoherra Marko Miettinen pohti sangen kiinnostavasti äänenkäyttöä. Huutaminen on epäkohteliasta ja loukkaavaa. Asiat tulisi aina selvittää puhumalla. Toisaalta lapset huudetaan usein kotiin pihalta ja urheilukilpailua ei synny ilman huutamista. Mutta saako kirkossa huutaa? Äänenkäyttö on keskeinen osa taiteellisessa ilmaisussa. Raamatussa profeetoille annetaan ohje korottaa ääntään. Esimerkiksi Johannes Kastajaa kutsutaan huutavaksi ääneksi erämaassa – ja Jeesuksen on täytynyt huutaa saarnatessaan suurille massoille.

Kirkkoillan hengelliset puheenvuorot lähestyivät runoutta metafyysisesti. Tapahtuman runoesityksissä Rakel Liehun tai Paavo Rintalan kaltaiset kirjailijat saivat sekä hartaan että keskittyneen ympäristön. Kirkko on ilman muuta runouden kotikenttä.

Kirjallisuus osallistuu elämään

Elsa Tölli esiintyy Kajaanin runoviikolla
Elsa Tölli esiintyy Elsa Tölli esiintyy Kajaanin runoviikolla Kuva: Aleksis Salusjärvi elsa tölli

Kujan jatkoilla runoudesta katoaa ajattomuuteen kurkottavat piirteet. Profaanissa baariympäristössä sanat tulevat lihaan suoraan ja välittömästi. Anniskelutilan ilmapiiri on haasteellinen ja otollinen ympäristö runouden esittämiseen. Kajaanin baareissa esiintyvään runouteen suhtaudutaan aluksi hieman oudoksuen, mutta pian yleisö sulaa ja sanat alkavat puhutella sitä tilaa, jossa olemme. Tiiviit esitykset saavat aplodit ja vangitsevat täydellisesti ihmisten huomion. Runous puhuttelee kosiskelematta tai suostuttelematta, tarkat säkeet ja havainnot pureutuvat ihmisiin niin, että sen suorastaan näkee.

Helsinki Poetry Connectionin keikka on nopeasti ohi, puolitoista tuntia sujuu siivillä. Yleisöä tulee kaiken aikaa, ja lopulta koko baari hengittää runoutta. Tämä tilanne on aina yhtä ihmeellinen, siinä on jotain perustavaa ihmisyyttä. Sanat voivat tavoittaa meidät mistä hyvänsä. Ne vangitsevat huomiomme ja pureutuvat ajatuksiimme, ne viihdyttävät meitä tai saavat meidät näkemään jotain uutta. Kaikki tapahtuu hyvin yksinkertaisesti, kirjallisuus vain osallistuu elämäämme.

Henkilökohtaisesti sinun

Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa
Tuukka Vasama Runoteltassaan Tuukka Vasama Runoteltassaan Kajaanissa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Runouden välittömyys paljastuu kenties kirkkaimmin Tuukan runoteltassa. Runonlausuja Tuukka Vasama paitsi esiintyy ahkerasti festivaalin eri näytöksissä myös pitää joka vuosi Runotelttaa. Tänä vuonna se sijaitsi Kaukametsän salin pihalla. Runoteltan idea on yksinkertainen. Kolmesta teemasta (metafysiikka, maailma, ihminen) valitaan yksi, sitten mennään telttaan, jossa Vasama esittää sopivaksi katsomansa runon.

Minulle hän lukee A. W. Yrjänää. Makaan aurinkoisena kesäpäivänä ilmapatjalla kuunnellen Vasaman ääntä. Runo täyttää koko teltan, intiimin tilan tunnelma on yhden lyhyen tekstin ajan ihmeellisen onnellinen. Vain hyvin harvoin olen kokenut, että kirjoitetulle tekstille tehtäisiin kunniaa ja oikeutta näin täydellisesti. En sanottavasti pidä Yrjänän runoista, mutta kun Vasama lukee runoa, täytyn kiitollisuuden tunteesta. Runoteltta on yksi hauskimmista ja vaivattomimmista tavoista tutustua ja upota runouteen, mitä olen nähnyt.

Runous on yhteistä ja henkilökohtaista

Tarleena Sammalkorpi Kajaanin runoviikolla 2015
Toimittaja Tarleena Sammalkorpi Tarleena Sammalkorpi Kajaanin runoviikolla 2015 Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

– Ismittömyys on Kajaanin Runoviikon paras puoli, Tarleena Sammalkorpi kertoo. Hän on vieraillut festivaalilla jo kymmenen vuoden ajan – ja tänä vuonna hän on Runoviikon kunniavieras.

Kajaanissa ja runoudessa yleensä häntä puhuttelee fiilikset ja kohtaamiset. Runous on yksilöllistä ja henkilökohtaista. Ihmiset kokevat sen yhdessä ja siitä syntyy lämpöä ja energiaa, mutta siinä ei ole mitään joukkohysteriaa. Samanmielisyyden vaadetta ei ole olemassa.

Sammalkorpi juontaa Kajaanin Raatihuoneelta suoran Tämän runon haluaisin kuulla -lähetyksen lauantaina. Suoraa lähetystä tulee seuraamaan yleisöä, ja moni naama on tuttu jo vuosien takaa. Lähetyksessä on aivan omanlaisensa tunnelma. Se on näyttelijöillekin inspiroiva tilanne, yleisö tuo ohjelmaan Raatihuonelisän.

Kajaanin Runoviikko on Sammalkorvelle rohkeuden festivaali. Se on syntynyt kumartamatta kenellekään. Taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto on avainasemassa koko viikon tunnelmassa. ”Roima” Reimaluoto on pystynyt luomaan tällaisen tapahtuman, jossa on täydellinen tunnelma.

Sanojen välit

Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa
Taisto Reimaluoto lausuu kirkossa Taisto Reimaluoto esiintyy Kajaanin runoviikolla kirkossa Kuva: Aleksis Salusjärvi kajaanin runoviikko 2015

Taisto Reimaluoto itse ajattelee, että runouden voima piilee sanojen väleissä. Koko elämä tapahtuu sanojen ympärillä. Ihmiset ja asiat menevät sanojen myötä aina uuteen järjestykseen, ja niiden väleistä pilkistävät näkymät ovat se, mikä meitä puhuttelee.

Reimaluoto vertaa runoutta hyvään puheeseen, ne vaikuttavat meihin samalla tavoin: Kun sanojen välissä on tilaa, ajatus saa tilaa.

Runoviikko syntyy paljolti talkootyöllä, mikä näkyy tapahtuman välittömyydessä. Järjestäjät haluavat olla läsnä kaikissa esityksissä mahdollisimman paljon. Reimaluoto miettii, että samanlaista yhteispeliä löytyy urheilusta ja hengellisistä tapahtumista. Ei tarvitse olla yksin.

Hän on elävä esimerkki Runoviikon hengestä, jossa itsensä likoon laittaminen on lähempänä sääntöä kuin poikkeusta. Ulla Tapaninen keskeyttää haastattelun ja sanoo: ”Kirjoita sinne, että Taisto on hirveän kiva.” Runoviikon taiteilijoista kumpuaa yhteishenki, jossa runoudesta syntyy oma todellisuutensa. Kaikki ovat siihen osallisia.

- Runoviikko on ihmisten keskellä, Reimaluoto kertoo.
Se on Kajaanin yhdistävä tapahtuma, jonka ainoa ongelma on tilojen riittäminen. Yleisöä olisi usein enemmän kuin esityksiin mahtuu.

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.