Hyppää pääsisältöön

Jim Pembrokesta tuli nuoren rock-Suomen tärkeä brittivahvistus

Lontoosta vuonna 1965 saapunut Jim Pembroke ehti mullistaa suomalaista rockmusiikkia kahdessa merkittävässä bändissä, Blues Sectionissa ja Wigwamissa. Monessa mukana ollut maahanmuuttaja on vastuussa myös parista ikimuistoisesta euroviisusta.

Jim Pembroke ei ole koskaan varsinaisesti ollut median polttopisteessä, mutta hänellä on ollut olennainen rooli suomalaisen populaarimusiikin vaiheissa.

Monille hänen nimestään juontuu ensinnä mieleen 1960- ja 1970-lukujen progressiivinen rock, ja kun Q-klubi vuonna 1991 teki läpileikkauksen hänen tuotannostaan, illan isäntä Mikko Kuustonen tokaisikin avaussanoissaan Tampereen Tullikamarin klubin olevan "täynnä hämyjä".

Eniten ohjelmassa puhuttaa Suomi-progen lippulaiva Wigwam, jota Pembroke sanoo alun perin kuvitelleensa "kolmen viikon jutuksi". Vaikka bändi oli kuulemma alituisesti hajoamisen tilassa, projekti jatkui kymmenkunta vuotta, koska "aina tuli joku biisi". Nuclear Nightclub -albumin hittikappale Freddie Are You Ready on Q-klubissa mukana peräti kolmena eri versiona.

Wigwamin progeleimasta huolimatta Pembroken musiikkia on työlästä rajata kyseisen otsikon alle. Samaa kertovat Wigwamia edeltäneen Blues Sectionin ja 1980-luvun taitteessa toimineen Jim Pembroke Bandin biisit, joita Kuustosen Q.Stone-bändi vieraansa kera esittää. Niiden tyyliskaala ulottuu bluesista calypsoon.

Musiikin lomassa Pembroke muistelee niukkasanaisesti ja välillä lossiksi lyöden vaiheitaan ja saapumistaan Suomen hyiselle kamaralle. Suomen kielestä tarttui puheeseen ensimmäiseksi raitiovaunuliikenteeseen liittyvä käsite 'siirto'.

Q-klubin soittolista 30.03.1991

Q.Stone
Southbound (Richard Betts)
Jim Pembroke & Q.Stone
Hardtop Lincoln (Pembroke)
Nuclear Nightclub (Pembroke)
Wigwam/Jim Pembroke
Freddie Are You Ready (Rechardt–Pembroke)
Jim Pembroke & Q.Stone
Freddie Are You Ready
Money Is King (Neville Marcano)
Once More for the Road (Walli–Pembroke)

Pitkäletti Britanniasta

Lontoossa vuonna 1946 syntynyt Pembroke tempautui 1960-luvun alussa mukaan Britannian valtaisaan bändibuumiin ja lauloi aloittelevissa rhythm and blues -kokoonpanoissa. Suomeen hän muutti keväällä 1965 tyttöystävänsä perässä.

Beatmusiikin tuolloisesta pääkallonpaikasta saapunut pitkätukka kiinnosti suomalaista popyleisöä ja miksei soittajiakin. Brittitulokas pääsi laulamaan täkäläisten kokoonpanojen kanssa.

Ensimmäisen kesänsä hän kiersi maata vierailevana solistina The Beatmakers -yhtyeessä, josta sittemmin sukeutui suosikkibändi Jormas. Yhteistyöstä on säilynyt harvinainen dokumentti: Ohimennen-ohjelmaa varten syyskuussa 1965 tehty etuäänitysnauha, jolla kuullaan napakka tulkinta erinäisten brittibändienkin versioimasta I Ain't Got You'sta:

Syksyllä 1965 Pembroke teki ensilevynsä The Boys -yhtyeen säestyksellä. Loppuvuodesta ohjelmatoimisto kokosi hänen ympärilleen The Pems -nimisen kokoonpanon, joka kuitenkin eli vain lyhyen aikaa Jimin kyllästyttyä laulamiseen. Bändiltä julkaistiin hänen biisejään sisältävä singlelevy, mutta Pemsin radio- tai tv-tallenteita ei ole jälkimaailmalle jäänyt.

Bluesia, jazzia ja runoa

Talvehdittuaan Englannissa Pembroke palasi Suomeen ja pääsi tuoreeltaan mukaan käänteentekevään Blues Section -ryhmään. Hendrix- ja jazzvaikutteineen, äänikokeiluineen ja laajoine improvisaatioineen se edusti Suomessa kokonaan uudentyylistä popmusiikkia.

Mainos Blues Sectionin Hey Hey Hey -singlestä Stump-lehdessä 1967.
Blues Sectionin kakkossinglen mainos Stump-lehdessä 1967 Mainos Blues Sectionin Hey Hey Hey -singlestä Stump-lehdessä 1967. Kuva: Stump-lehti stump

Blues Sectionista tuli ensiaskeleitaan ottavan Love Recordsin ensimmäinen rockbändi. Suurin osa bändin esikoisalbumin ja kolmen ensimmäisen singlen kappaleista oli Pembroken sanoittamia tai säveltämiä. Ne kertoivat jo hänen kyvyistään melodikkona ja omintakeisena laululyyrikkona.

Pembroke lähti yhtyeestä keväällä 1968, mutta yhteys Loveen poiki uusia hankkeita. Muun muassa jazzavantgardisti ja säveltäjä Henrik Otto Donner käytti omissa produktioissaan mielellään nuoria rockmuusikoita, etenkin Blues Sectionin väkeä.

Yksi Pembroken uran erikoisimmista esiintymisistä lienee ollut Pentti Saarikosken runoihin perustuva produktio, jonka Donner valmisti Pori Jazziin kesällä 1969. Suomea vielä hieman kankeasti ääntävän englantilaisen laulukavereina olivat Arja Saijonmaa, Pepe Willberg ja Tarleena Sammalkorpi.

Art rockista deep poppiin

Wigwam oli ehditty jo perustaa, kun Pembroke kevättalvella 1969 pyydettiin sen neljänneksi jäseneksi. Tänään iltapäivällä -ohjelmassa vuodelta 1981 hän tiivistää vuotensa yhtyeen riveissä: "Kaikenlaista biisiä ja musiikkia tuli soitettua."

Pembroke vastailee radiotoimittajien uteluihin lyhyesti ja melko pyöreästi, kuten yleensäkin suomeksi tehdyissä haastatteluissa.

Joka tapauksessa Wigwamissa sävellajit alkoivat kuulemma selviämään, ja ajan myötä laulusolistista kasvoikin bändin toinen kosketinsoittaja.

Wigwamissa mä opin missä d-molli on.― Jim Pembroke 1981

Wigwam sai lämpimän vastaanoton mm. Tanskassa, Englannissa ja Hollannissa, mutta levyt eivät koskaan lähteneet kunnolla myymään. Soittajilla ei ollut erityistä intoa markkinointihenkisiin toimiin, sillä "meillä oli tarkoitus tehdä vain musiikkia".

Aiemmin mainitussa Q-klubin haastattelussa Pembroke sanoo kansainvälisen läpimurron kaatuneen siihen, ettei osa bändin jäsenistä mielinyt muuttaa Englantiin, josta käsin maailmanvalloitustyötä olisi ollut helpompi tehdä.

Jim Pembroke on ihan perinteinen singer-songwriter. Se on vielä keskeisempi jalusta tälle art rockin jälkeisen Wigwamin musiikille kuin proge.― Pekka Rechardt tv-haastattelussa 2007

Pembroke nousi Wigwamin pääasialliseksi biisintekijäksi vuonna 1974, kun kosketinsoittaja Jukka Gustavson ja basisti Pekka Pohjola lähtivät omille teilleen. Bändin materiaali muuttui yksinkertaisemmaksi ja "popmaisemmaksi", rönsyilevyys ja kokeelliset rakenteet korvautuivat selkeillä ja melodisilla kappaleilla.

Vuonna 2007 tehdyssä tv-haastattelussa Wigwam-kitaristi Pekka Rechardt nimittää tyyliä "deep popiksi" erotukseksi "vanhan Wigwamin" taiderockista. Siinä oli progen kunnianhimoisuutta ja omaehtoisuutta, mutta keskeistä olivat "hyvät biisit".

Kuvitteellinen yökerho

Vuonna 1972 ilmestyi Pembroken ensimmäinen soololevy Wicked Ivory, joka yhdisteli erilaisia musiikkiaineksia bluesista ja vaudeville-iskelmästä alkaen. Albumi oli rakennettu ikään kuin suoraksi radiolähetykseksi yökerhosta, jossa eri artistit esittivät outoja laulujaan.

Kuvitellun yökerhon taiteilijat ja heidät esittelevä juontaja olivat kaikki tietenkin fiktiivisiä hahmoja, kuten myös herra Hot Thumbs O'Riley, jonka nimissä koko levy julkaistiin. Puoliteatraalinen kokonaisuus herätti laajaa kiinnostusta, ja myös television Musiikkiykkönen teki Jimistä jutun:

Vietnamin sotaa kommentoiva Grass for Blades -balladi poimittiin Wicked Ivorylta myös Wigwamin pysyväksi keikkabiisiksi. Vuonna 1973 se taltioitiin Ylen Liisankadun studiossa Popstudio-ohjelmaa varten:

1970-luvulla Pembroke teki kaikkiaan kolme soololevyä. Wigwamin hajoamisen jälkeen hän perusti vuonna 1980 uuden, niin ikään Wigwam-nimiseksi kaavaillun kokoonpanon, joka lopulta ristittiin Jim Pembroke Bandiksi. Yhtye teki kehutun Flat Broke -albumin.

Edellä mainitun Tänään iltapäivällä -jutun aikoihin ryhmä oli jo hajonnut, ja Pembroke valmisteli uutta sooloprojektia. Kesällä 1981 ilmestyneen Party Upstairsin oli alkujaan määrä olla "vihdoinkin todellinen soololevy, pelkkä piano ja laulu sataprosenttisena". Aivan sellaista ei lopputuloksesta tullut, mutta pääasiassa Pembrokea tukee raidoilla vain Jukka Orman kitara.

TIP-haastattelun lomassa Pembroke esittää akustisen kitaran kera sooloalbumin kappaleen 4 Million Telephones. Biisi kuultiin myös hänen kovin lyhytikäiseksi jääneen Jimbo-yhtyeensä ainoalla singlejulkaisulla syksyllä 1981.

Kulisseissa ja euroviisuissa

Bändiensä lisäksi Pembroke teki jo 1970-luvulta alkaen runsaasti "näkymätöntä" työtä popmusiikin kulisseissa. Hän on laatinut sävellyksiä tai sanoituksia mm. Hurriganesille, Royalsille, Kalevalalle, Maaritille, Kojolle ja Riki Sorsalle.

Kansallisen musiikkielämän keskiöön Pembroke ajautui hetkeksi vuonna 1981, kun hänen Riki Sorsalle kirjoittamansa Reggae O.K. voitti Suomen euroviisukarsinnan. Seuraavana vuonna tapaus uusiutui, kun Kojon esittämä Nuku pommiin valittiin Suomen viisuedustajaksi Englannin Harrogateen.

Juhlinnan kohteeksi säveltäjä ei toki kohonnut, sillä valintaraatien päätökset nostattivat osassa yleisöä jyrkkiä vastalauseita. Harrogatessa tuomisiksi saadut nolla pistettä eivät nekään olleet omiaan nostamaan syyllisiä kansallissankareiksi.

Pembroke on piipahdellut myös solisti- tai soittajavieraana joillakin levyillä ja eri bändien livekokoonpanoissa. 1970- ja 1980-luvuilla hän esiintyi mm. Hurriganesin, Hasse Walli All Starsin ja Pedro Hietasen johtaman Pedro's Heavy Gentlemenin riveissä.

Wigwam palailee pätkittäin

1990-luvun alussa koettiin Wigwamin ensimmäinen comeback, kun ex-jäsenet Pembroke, Rechardt, Hietanen ja Måsse Groundstroem kokosivat legendaarisen bändin uudelleen. Rumpalina oli nuorempaa vuosikertaa edustava Jan Noponen. Muutamien henkilövaihdosten ja Light Ages -albumin jälkeen toiminta kuitenkin hiipui jo vuonna 1993, ja vuosikymmenen puolivälissä Pembroke muutti Yhdysvaltoihin ja sittemmin synnyinmaahansa Englantiin.

2000-luvun alussa Wigwam nousi uudelleen esiintymislavoille, ja tällä kertaa se pysyi pystyssä kuusi vuotta. Pembroken, Rechardtin, Groundstroemin, Esa Kotilaisen ja Kepa Kettusen voimin tehty studioalbumi Titans Wheel ylitti vuonna 2002 Ajankohtaisen Kakkosen uutiskynnyksen.

Mä yritän tehdä hyviä biisejä.― Jim Pembroke 2002

Wigwamin toisen paluun yhteydessä puhuttiin jälleen progesta ja sen uudesta tulemisesta, mutta Pembroke itse kommentoi ajankohtaisohjelman haastattelussa tyynesti: "Emmä osaa sanoa, onko tää progebändi. Mä yritän tehdä hyviä biisejä."

Jim Pembroken biisejä Blues Sectionille

Vuonna 2014 Jim Pembroke julkaisi albumin If the Rain Comes, joka oli hänen ensimmäinen soololevynsä 33 vuoteen.
Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa (Fanzine 1983) ja Mikko Meriläisen artikkelia Jim Pembroken vaiheet (wigwam.fi) linkkeineen. Hyviä haastattelujuttuja ovat mm. Claes Johansenin Jim Pembroke Interview (wigwam.fi) vuodelta 1983 ja Pekka Tegelmanin Englantilaismies Stadissa (elvisry.fi) vuodelta 2003. Hyödyllistä luettavaa on myös Claes Johansenin artikkeli The Importance of Pembroke (wigwam.fi).

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.