Hyppää pääsisältöön

Jim Pembrokesta tuli nuoren rock-Suomen tärkeä brittivahvistus

Lontoosta vuonna 1965 saapunut Jim Pembroke ehti mullistaa suomalaista rockmusiikkia kahdessa merkittävässä bändissä, Blues Sectionissa ja Wigwamissa. Monessa mukana ollut maahanmuuttaja on vastuussa myös parista ikimuistoisesta euroviisusta.

Jim Pembroke ei ole koskaan varsinaisesti ollut median polttopisteessä, mutta hänellä on ollut olennainen rooli suomalaisen populaarimusiikin vaiheissa.

Monille hänen nimestään juontuu ensinnä mieleen 1960- ja 1970-lukujen progressiivinen rock, ja kun Q-klubi vuonna 1991 teki läpileikkauksen hänen tuotannostaan, illan isäntä Mikko Kuustonen tokaisikin avaussanoissaan Tampereen Tullikamarin klubin olevan "täynnä hämyjä".

Eniten ohjelmassa puhuttaa Suomi-progen lippulaiva Wigwam, jota Pembroke sanoo alun perin kuvitelleensa "kolmen viikon jutuksi". Vaikka bändi oli kuulemma alituisesti hajoamisen tilassa, projekti jatkui kymmenkunta vuotta, koska "aina tuli joku biisi". Nuclear Nightclub -albumin hittikappale Freddie Are You Ready on Q-klubissa mukana peräti kolmena eri versiona.

Wigwamin progeleimasta huolimatta Pembroken musiikkia on työlästä rajata kyseisen otsikon alle. Samaa kertovat Wigwamia edeltäneen Blues Sectionin ja 1980-luvun taitteessa toimineen Jim Pembroke Bandin biisit, joita Kuustosen Q.Stone-bändi vieraansa kera esittää. Niiden tyyliskaala ulottuu bluesista calypsoon.

Musiikin lomassa Pembroke muistelee niukkasanaisesti ja välillä lossiksi lyöden vaiheitaan ja saapumistaan Suomen hyiselle kamaralle. Suomen kielestä tarttui puheeseen ensimmäiseksi raitiovaunuliikenteeseen liittyvä käsite 'siirto'.

Q-klubin soittolista 30.03.1991

Q.Stone
Southbound (Richard Betts)
Jim Pembroke & Q.Stone
Hardtop Lincoln (Pembroke)
Nuclear Nightclub (Pembroke)
Wigwam/Jim Pembroke
Freddie Are You Ready (Rechardt–Pembroke)
Jim Pembroke & Q.Stone
Freddie Are You Ready
Money Is King (Neville Marcano)
Once More for the Road (Walli–Pembroke)

Pitkäletti Britanniasta

Lontoossa vuonna 1946 syntynyt Pembroke tempautui 1960-luvun alussa mukaan Britannian valtaisaan bändibuumiin ja lauloi aloittelevissa rhythm and blues -kokoonpanoissa. Suomeen hän muutti keväällä 1965 tyttöystävänsä perässä.

Beatmusiikin tuolloisesta pääkallonpaikasta saapunut pitkätukka kiinnosti suomalaista popyleisöä ja miksei soittajiakin. Brittitulokas pääsi laulamaan täkäläisten kokoonpanojen kanssa.

Ensimmäisen kesänsä hän kiersi maata vierailevana solistina The Beatmakers -yhtyeessä, josta sittemmin sukeutui suosikkibändi Jormas. Yhteistyöstä on säilynyt harvinainen dokumentti: Ohimennen-ohjelmaa varten syyskuussa 1965 tehty etuäänitysnauha, jolla kuullaan napakka tulkinta erinäisten brittibändienkin versioimasta I Ain't Got You'sta:

Syksyllä 1965 Pembroke teki ensilevynsä The Boys -yhtyeen säestyksellä. Loppuvuodesta ohjelmatoimisto kokosi hänen ympärilleen The Pems -nimisen kokoonpanon, joka kuitenkin eli vain lyhyen aikaa Jimin kyllästyttyä laulamiseen. Bändiltä julkaistiin hänen biisejään sisältävä singlelevy, mutta Pemsin radio- tai tv-tallenteita ei ole jälkimaailmalle jäänyt.

Bluesia, jazzia ja runoa

Talvehdittuaan Englannissa Pembroke palasi Suomeen ja pääsi tuoreeltaan mukaan käänteentekevään Blues Section -ryhmään. Hendrix- ja jazzvaikutteineen, äänikokeiluineen ja laajoine improvisaatioineen se edusti Suomessa kokonaan uudentyylistä popmusiikkia.

Mainos Blues Sectionin Hey Hey Hey -singlestä Stump-lehdessä 1967.
Blues Sectionin kakkossinglen mainos Stump-lehdessä 1967 Mainos Blues Sectionin Hey Hey Hey -singlestä Stump-lehdessä 1967. Kuva: Stump-lehti stump

Blues Sectionista tuli ensiaskeleitaan ottavan Love Recordsin ensimmäinen rockbändi. Suurin osa bändin esikoisalbumin ja kolmen ensimmäisen singlen kappaleista oli Pembroken sanoittamia tai säveltämiä. Ne kertoivat jo hänen kyvyistään melodikkona ja omintakeisena laululyyrikkona.

Pembroke lähti yhtyeestä keväällä 1968, mutta yhteys Loveen poiki uusia hankkeita. Muun muassa jazzavantgardisti ja säveltäjä Henrik Otto Donner käytti omissa produktioissaan mielellään nuoria rockmuusikoita, etenkin Blues Sectionin väkeä.

Yksi Pembroken uran erikoisimmista esiintymisistä lienee ollut Pentti Saarikosken runoihin perustuva produktio, jonka Donner valmisti Pori Jazziin kesällä 1969. Suomea vielä hieman kankeasti ääntävän englantilaisen laulukavereina olivat Arja Saijonmaa, Pepe Willberg ja Tarleena Sammalkorpi.

Art rockista deep poppiin

Wigwam oli ehditty jo perustaa, kun Pembroke kevättalvella 1969 pyydettiin sen neljänneksi jäseneksi. Tänään iltapäivällä -ohjelmassa vuodelta 1981 hän tiivistää vuotensa yhtyeen riveissä: "Kaikenlaista biisiä ja musiikkia tuli soitettua."

Pembroke vastailee radiotoimittajien uteluihin lyhyesti ja melko pyöreästi, kuten yleensäkin suomeksi tehdyissä haastatteluissa.

Joka tapauksessa Wigwamissa sävellajit alkoivat kuulemma selviämään, ja ajan myötä laulusolistista kasvoikin bändin toinen kosketinsoittaja.

Wigwamissa mä opin missä d-molli on.― Jim Pembroke 1981

Wigwam sai lämpimän vastaanoton mm. Tanskassa, Englannissa ja Hollannissa, mutta levyt eivät koskaan lähteneet kunnolla myymään. Soittajilla ei ollut erityistä intoa markkinointihenkisiin toimiin, sillä "meillä oli tarkoitus tehdä vain musiikkia".

Aiemmin mainitussa Q-klubin haastattelussa Pembroke sanoo kansainvälisen läpimurron kaatuneen siihen, ettei osa bändin jäsenistä mielinyt muuttaa Englantiin, josta käsin maailmanvalloitustyötä olisi ollut helpompi tehdä.

Jim Pembroke on ihan perinteinen singer-songwriter. Se on vielä keskeisempi jalusta tälle art rockin jälkeisen Wigwamin musiikille kuin proge.― Pekka Rechardt tv-haastattelussa 2007

Pembroke nousi Wigwamin pääasialliseksi biisintekijäksi vuonna 1974, kun kosketinsoittaja Jukka Gustavson ja basisti Pekka Pohjola lähtivät omille teilleen. Bändin materiaali muuttui yksinkertaisemmaksi ja "popmaisemmaksi", rönsyilevyys ja kokeelliset rakenteet korvautuivat selkeillä ja melodisilla kappaleilla.

Vuonna 2007 tehdyssä tv-haastattelussa Wigwam-kitaristi Pekka Rechardt nimittää tyyliä "deep popiksi" erotukseksi "vanhan Wigwamin" taiderockista. Siinä oli progen kunnianhimoisuutta ja omaehtoisuutta, mutta keskeistä olivat "hyvät biisit".

Kuvitteellinen yökerho

Vuonna 1972 ilmestyi Pembroken ensimmäinen soololevy Wicked Ivory, joka yhdisteli erilaisia musiikkiaineksia bluesista ja vaudeville-iskelmästä alkaen. Albumi oli rakennettu ikään kuin suoraksi radiolähetykseksi yökerhosta, jossa eri artistit esittivät outoja laulujaan.

Kuvitellun yökerhon taiteilijat ja heidät esittelevä juontaja olivat kaikki tietenkin fiktiivisiä hahmoja, kuten myös herra Hot Thumbs O'Riley, jonka nimissä koko levy julkaistiin. Puoliteatraalinen kokonaisuus herätti laajaa kiinnostusta, ja myös television Musiikkiykkönen teki Jimistä jutun:

Vietnamin sotaa kommentoiva Grass for Blades -balladi poimittiin Wicked Ivorylta myös Wigwamin pysyväksi keikkabiisiksi. Vuonna 1973 se taltioitiin Ylen Liisankadun studiossa Popstudio-ohjelmaa varten:

1970-luvulla Pembroke teki kaikkiaan kolme soololevyä. Wigwamin hajoamisen jälkeen hän perusti vuonna 1980 uuden, niin ikään Wigwam-nimiseksi kaavaillun kokoonpanon, joka lopulta ristittiin Jim Pembroke Bandiksi. Yhtye teki kehutun Flat Broke -albumin.

Edellä mainitun Tänään iltapäivällä -jutun aikoihin ryhmä oli jo hajonnut, ja Pembroke valmisteli uutta sooloprojektia. Kesällä 1981 ilmestyneen Party Upstairsin oli alkujaan määrä olla "vihdoinkin todellinen soololevy, pelkkä piano ja laulu sataprosenttisena". Aivan sellaista ei lopputuloksesta tullut, mutta pääasiassa Pembrokea tukee raidoilla vain Jukka Orman kitara.

TIP-haastattelun lomassa Pembroke esittää akustisen kitaran kera sooloalbumin kappaleen 4 Million Telephones. Biisi kuultiin myös hänen kovin lyhytikäiseksi jääneen Jimbo-yhtyeensä ainoalla singlejulkaisulla syksyllä 1981.

Kulisseissa ja euroviisuissa

Bändiensä lisäksi Pembroke teki jo 1970-luvulta alkaen runsaasti "näkymätöntä" työtä popmusiikin kulisseissa. Hän on laatinut sävellyksiä tai sanoituksia mm. Hurriganesille, Royalsille, Kalevalalle, Maaritille, Kojolle ja Riki Sorsalle.

Kansallisen musiikkielämän keskiöön Pembroke ajautui hetkeksi vuonna 1981, kun hänen Riki Sorsalle kirjoittamansa Reggae O.K. voitti Suomen euroviisukarsinnan. Seuraavana vuonna tapaus uusiutui, kun Kojon esittämä Nuku pommiin valittiin Suomen viisuedustajaksi Englannin Harrogateen.

Juhlinnan kohteeksi säveltäjä ei toki kohonnut, sillä valintaraatien päätökset nostattivat osassa yleisöä jyrkkiä vastalauseita. Harrogatessa tuomisiksi saadut nolla pistettä eivät nekään olleet omiaan nostamaan syyllisiä kansallissankareiksi.

Pembroke on piipahdellut myös solisti- tai soittajavieraana joillakin levyillä ja eri bändien livekokoonpanoissa. 1970- ja 1980-luvuilla hän esiintyi mm. Hurriganesin, Hasse Walli All Starsin ja Pedro Hietasen johtaman Pedro's Heavy Gentlemenin riveissä.

Wigwam palailee pätkittäin

1990-luvun alussa koettiin Wigwamin ensimmäinen comeback, kun ex-jäsenet Pembroke, Rechardt, Hietanen ja Måsse Groundstroem kokosivat legendaarisen bändin uudelleen. Rumpalina oli nuorempaa vuosikertaa edustava Jan Noponen. Muutamien henkilövaihdosten ja Light Ages -albumin jälkeen toiminta kuitenkin hiipui jo vuonna 1993, ja vuosikymmenen puolivälissä Pembroke muutti Yhdysvaltoihin ja sittemmin synnyinmaahansa Englantiin.

2000-luvun alussa Wigwam nousi uudelleen esiintymislavoille, ja tällä kertaa se pysyi pystyssä kuusi vuotta. Pembroken, Rechardtin, Groundstroemin, Esa Kotilaisen ja Kepa Kettusen voimin tehty studioalbumi Titans Wheel ylitti vuonna 2002 Ajankohtaisen Kakkosen uutiskynnyksen.

Mä yritän tehdä hyviä biisejä.― Jim Pembroke 2002

Wigwamin toisen paluun yhteydessä puhuttiin jälleen progesta ja sen uudesta tulemisesta, mutta Pembroke itse kommentoi ajankohtaisohjelman haastattelussa tyynesti: "Emmä osaa sanoa, onko tää progebändi. Mä yritän tehdä hyviä biisejä."

Jim Pembroken biisejä Blues Sectionille

Vuonna 2014 Jim Pembroke julkaisi albumin If the Rain Comes, joka oli hänen ensimmäinen soololevynsä 33 vuoteen.
Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa (Fanzine 1983) ja Mikko Meriläisen artikkelia Jim Pembroken vaiheet (wigwam.fi) linkkeineen. Hyviä haastattelujuttuja ovat mm. Claes Johansenin Jim Pembroke Interview (wigwam.fi) vuodelta 1983 ja Pekka Tegelmanin Englantilaismies Stadissa (elvisry.fi) vuodelta 2003. Hyödyllistä luettavaa on myös Claes Johansenin artikkeli The Importance of Pembroke (wigwam.fi).

Kommentit
  • Reinikaisia "Niin maan perusteellisesti!"

    Suosikkisarjan alkuperäiset, täysimittaiset jaksot.

    Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen oli vuosina 1978 ja 1980 esitetyn Tankki täyteen -tv-sarjan suosituimpia hahmoja. Reinikaisen viisitoista, alkuperäistä ja täysimittaista jaksoa julkaistaan Yle Areenaan osana Toivotut-draamajulkaisua. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

  • Siskossa ja sen veljessä oli kaikki, sanoi Hardwick itsekin

    Sarja oli Hardwickin taidonnäyte tabujen rikkomisesta

    Vuonna 1986 esitetty kuusiosainen komediasarja Sisko ja sen veli onnistui yli odotusten jopa isänsä Neil Hardwickin mielestä. Tuija Ernamon ja Ilmari Saarelaisen puheenparresta kummunnut dialogi tiivistyi Hardwickin otteessa timantinkovaksi huumoriksi. Uutta olivat rytmi ja aiheet: tässä sarjassa rikottiin tabuja vastaansanomattoman ytimekkäästi.

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Reinikaisia "Niin maan perusteellisesti!"

    Suosikkisarjan alkuperäiset, täysimittaiset jaksot.

    Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen oli vuosina 1978 ja 1980 esitetyn Tankki täyteen -tv-sarjan suosituimpia hahmoja. Reinikaisen viisitoista, alkuperäistä ja täysimittaista jaksoa julkaistaan Yle Areenaan osana Toivotut-draamajulkaisua. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

  • Siskossa ja sen veljessä oli kaikki, sanoi Hardwick itsekin

    Sarja oli Hardwickin taidonnäyte tabujen rikkomisesta

    Vuonna 1986 esitetty kuusiosainen komediasarja Sisko ja sen veli onnistui yli odotusten jopa isänsä Neil Hardwickin mielestä. Tuija Ernamon ja Ilmari Saarelaisen puheenparresta kummunnut dialogi tiivistyi Hardwickin otteessa timantinkovaksi huumoriksi. Uutta olivat rytmi ja aiheet: tässä sarjassa rikottiin tabuja vastaansanomattoman ytimekkäästi.

  • Onnea Neil Hardwick! Tunnetko sitaatit ohjaajan teoksista?

    Muistatko, kuka sanoi nämä lauseet?

    Neil Hardwick täyttää 70 vuotta 22. heinäkuuta. Sen kunniaksi Areenaan julkaistaan lisää hänen ohjaamiaan sarjoja, jotka kutittelevat nauruhermoja. Sisko ja sen veli sekä Reinikainen ovat katsottavissa nyt. Tankki täyteen löytyy Areenasta jo ennestään.

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Suomen presidentit – tasavallan ensiaskeleita ja vallan vaiheita

    Presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta. Varhaisimmistakin presidenteistä löytyy liikkuvaa kuvaa, sillä filmille on aikoinaan taltioitu muun muassa virkaanastujaispuheita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän löytyy myös epävirallisempaa kuvamateriaalia – presidentit ovat tulleet lähelle kansaa television välityksellä ja esitelleet niin harrastuksiaan kuin lemmikkejään.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.