Hyppää pääsisältöön

Työpaikka mahdollistaa vammaiselle itsenäisen ja sisällökkään elämän sekä työyhteisön tuen

Heljä Hesso leikkaa nettivideoita kotonaan. Late-koira seuraa vierestä.
Heljä Hesso leikkaa nettivideoita kotonaan. Late-koira seuraa vierestä. Heljä Hesso leikkaa nettivideoita kotonaan. Late-koira seuraa vierestä. cp-vamma

Sisujengi-sarjan leikkaajaharjoittelija haaveilee monipuolisesta työstä media-alalla. Työnantajilta hän toivoo avoimempaa asennetta erilaisten työnhakijoiden kohtaamiseen.

Heljä Hesso

  • Opiskellut HEO:n kansanopistossa elokuva- ja tv-ilmaisua ja radiotyötä sekä Metropolian avoimen ammattikorkean radiotyön kurssin
  • Peter Walleniuksen vuonna 2013 valmistunut dokumentti Tiikeriä etsimässä seuraa Heljän elämää vuoden ajan

Yksi Sisujengin nettivideoita tekevistä leikkaajista on helsinkiläinen 26-vuotias Heljä Hesso. Hänellä on paljon henkilökohtaista kokemusta vammaisten työllistymismahdollisuuksista. Heljällä on cp-vamma ja hän kärsii epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.

Jokainen ihminen on yksilö, joka haluaa tulla määritellyksi jonkun muun kuin diagnoosinsa kautta

Työhakemukseen kirjoitettuna molemmat diagnoosit tuntuvat Heljän mielestä säikyttävän työnantajia, vaikka hakemuksen takana on motivoitunut, älykäs ja rohkea nuori nainen.

Heljä toivoo, että työnantajat olisivat avarakatseisempia ja kohtaisivat erilaiset työnhakijat avoimemmin ja kasvotusten. ”Jokainen ihminen on yksilö, joka haluaa tulla määritellyksi jonkun muun kuin diagnoosinsa kautta. Jos katsottaisiin enemmän ihmisen toimintakykyä, eikä sitä, mitä hänestä sattuu jossain paperissa lukemaan.”

Vammaisia kategorisoidaan muutenkin Heljän mielestä liikaa pelkän vamman perusteella. Kaikki vammaiset eivät ole samalla tasolla tai lahjakkaita samoissa asioissa. Tämä näkyy myös siinä, että vammaisten työkokeilupaikoiksi on usein valikoitunut vain tietynlaisia, suorittavia töitä. ”Jos ihminen on käynyt lukion, ei häntä varmasti kiinnosta ruuvien pussittaminen paljoakaan”, Heljä huomauttaa.

Joustoa ja aikaa oppilaitoksilta ja työpaikoilta

Heljä myöntää, että hänen työllistämisensä vaatii työnantajalta mahdollisesti ylimääräistä vaivaa ja aikaa. Pyörätuolille pitää järjestää esteetön liikkuminen, ja työyhteisön täytyy hyväksyä, että Heljän mukana työpaikalle tulee myös ulkopuolisia ihmisiä, koska hänellä on aina avustaja seuranaan.

Kun Heljä sai opiskelupaikan HEO:n kansanopistosta Helsingissä, aiheutti sekin ihmettelyä, miksi kouluun otettiin vammainen opiskelija, vaikka kyseessä ei ollut vammaisten oppilaitos. Heljän opettaja kuitenkin uhrasi omaa aikaansa Heljälle, joka ei pystynyt itse kustantamaan erityisavustusta, eikä saanut siihen Kelalta tukea. ”Totta kai mä olen edelleenkin tosi kiitollinen, että edes jostain löytyy ihmisiä jotka välittää. Nykyään tuntuu, että kaikki välittää vain rahasta”, Heljä miettii.

Pois omista lokeroista

Heljä toivoo, että vammaiset integroitaisiin paremmin osaksi muuta yhteiskuntaa, eikä heitä suljettaisi omiin laitoksiinsa. Hän on itse tehnyt paljon töitä sen eteen, että on saanut käydä samoja kouluja kuin vammattomat nuoret. Erityisoppilaitoksen mainitseminen työhakemuksessa saattaa jo itsessään hankaloittaa vammaisen työllistymistä.

Musta olisi kiva, että vammaiset rohkaistuisi enemmän

Parhaillaan Heljä on mukana Sosped säätiön Mieletöntä valoa -hankkeessa, jossa hän toimii vertaistuottajana media-alasta kiinnostuneille kehitysvammaisille. Säätiön kautta hän on tavannut myös paljon poliitikoita, joille hän on tuonut vammaisten kohtaamia epäkohtia äänekkäästi esiin.

”Musta on vähän hölmöä, että muut vammaiset nostaa mut jollekin pallille, että jee kun sä jaksat tehdä asioita. Musta olisi kiva, että vammaiset itsekin rohkaistuisi enemmän. Me ollaan ihan liikaa lokeroiduttu erilleen esimerkiksi liikuntavammaisiin ja kehitysvammaisiin. Jos me yhdistyttäisiin paremmin, meitä olisi niin paljon, että se voisi jo muuttaa sitä, miten asioihin suhtaudutaan.”

Toive itsenäisestä elämästä

Heljä mainitsee työyhteisön ja uuden oppimisen tärkeimmiksi asioiksi, miksi hän haluaisi saada töitä. Palkkaa hän toivoisi saavansa sen verran, että se mahdollistaisi vuokran maksun ja elämisen ilman jatkuvaa asiointia sosiaalitoimiston kanssa.

Työelämä mahdollistaa myös vammaisen pääsyn pois omasta eristyksestään osaksi samaa yhteiskuntaa kuin muutkin.

”Mä todellakin toivon, että ne lapset jotka kasvaa nyt, saisi elää erilaisen aikuisuuden. Että ei laitettaisi vaan lokeroihin, kun ei meissä kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin kauheasti eroja”, Heljä sanoo.

Sisujengin Noora ja Tatu viihtyvät töissään


Special Olympics -yleisurheilija Noora käy lievästä kehitysvammastaan huolimatta töissä Joupin Citymarketissa. Kauppias Matti Suominen korostaa, että työyhteisöissä on tilaa erilaisille ihmisille.


Special Olympics -uimari Tatu on käynyt koulua kehitysvammaisten ja vammattomien luokkatovereiden kanssa. Rehtori Hannele Mustonen kertoo, miksi vertaisseura on tärkeää jokaiselle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Sisujengi

Seuraa Sisujengin matkaa somessa!

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.