Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Sir Harrison Birtwistle kontrolloi aikaa

Tyytyväiset pianisti Nicolas Hodges, säveltäjä Sir Harrison Birtwistle (oikealla), konsertin jälkeen 2.7.2015 Viitasaaren kappelissa.
Tyytyväiset pianisti Nicolas Hodges, säveltäjä Sir Harrison Birtwistle (oikealla), konsertin jälkeen 2.7.2015 Viitasaaren kappelissa. Tyytyväiset pianisti Nicolas Hodges, säveltäjä Sir Harrison Birtwistle (oikealla), konsertin jälkeen 2.7.2015 Viitasaaren kappelissa. Kuva: Maija Hynninen säveltäjä sir harrison birtwistle

- Musiikki on olemassa ajassa. Yhdellä tapaa ajateltuna kontrolloin siis aikaa, kertoo Sir Harrison Birtwistle puhuessaan sävellyksistään.

Säveltäjää inspiroivat niin mekaaniset kojeet kuin antiikin tarustokin. Sävellysteosten valmistumista voisi kuvailla käsityönä, jonka lankoihin säveltäjä punoo taianomaisen intuition säikeen.

Legendaarinen säveltäjä saapuu Viitasaaren Musiikin aika -festivaalille

Rauhallisesti luentosalin portaita laskeutuva 80-vuotias Sir Harrison Birtwistle on kuin turistilaumasta eksynyt vanhempi herrasmies. Tilanne muuttuu, kun hän astuu puhujankorokkeelle.

Sir Harrison Birtwistle

  • s. 15.7.1934, Iso-Britannia
  • aloitti uransa klarinetistina, omistautui sävellykselle vuodesta 1965
  • päätöitä 1970–80-luvuilta: ooppera The Mask of Orpheus, orkesteriteokset Secret Theatre, Silbury Air ja Carmen Arcadiae Mechanicae Perpetuum
  • päätöitä 1990–2010-luvuilta: oopperat The Minotaur, The Last Supper, orkesteriteokset Exody, The Shadow of Night ja Theseus Game, saksofonikonsertto Panic, pianokonsertto Responses ja viulukonsertto Concerto for Violin and Orchestra
  • lisätietoja kustantajan verkkosivuilta
Brittiaksentilla lausutut kepeät arkipäiväiset nokkeluudet vaihtuvat saman tien syvälliseksi pohdinnaksi säveltämisen olemuksesta.

- Et voi tietoisesti olla originaali, hän toteaa puhuttaessa sävellystyylistä ja jatkaa. Sävellystyö on suureksi osaksi käsityötä, materiaalin luomista, valikoimista ja järjestämistä. Kuitenkin sen ytimessä oleva inspiraatio väistää kaikkia järjellisiä analyysityökaluja. . Inspiraatio ja vaikutteet voivat olla hyvin tietoisia tai ne voivat tulla “kuin läpiveto oven alitse". Hän on hetken hiljaa ja lisää sitten, ettei tällaisia selittämättömiä vaikutteita voi myöskään hallita. Ne ovat kuin äkillisiä inspiraatioita, joitten alkuperää on mahdoton tavoittaa.

Säveltäjä Johan Tallgren, Musiikin aika -festivaalin 2015 taiteellinen johtaja pyytää Sir Harrison Birtwistleltä omistuskirjoituksen.
Säveltäjä Johan Tallgren, Musiikin aika -festivaalin 2015 taiteellinen johtaja pyytää Sir Harrison Birtwistleltä omistuskirjoituksen. Säveltäjä Johan Tallgren, Musiikin aika -festivaalin 2015 taiteellinen johtaja pyytää Sir Harrison Birtwistleltä omistuskirjoituksen. Kuva: Maija Hynninen säveltäjä sir harrison birtwistle

Viitasaaren kotikutoisuus vähän hämmentää herrasmiestä

Birtwistle katselee kaupungintalon seinällä olevaa suurta Viitasaaren karttaa.
- Voisiko joku viedä minut tuonne?, hän kysyy ja osoittaa erään niemen kärkeä. - Laivamatkankin luulisi onnistuvan, hän toteaa pilke silmäkulmassa festivaalin taiteelliselle johtajalle Johan Tallgrenille, joka myöntää, että teoriassa kyllä, se on mahdollista ja rykäisee huvittuneena. Suuriin ja arvokkaisiin konserttilavoihin tottunut Birtwistle on saapunut Suomen yhdelle erikoisimmista ja samalla perinteikkäimmistä musiikkifestivaaleista.

Viitasaarella – puolimatkassa Helsingin ja Oulun välissä – on järjestetty Musiikin aika -festivaali vuodesta 1982. Säveltäjävieraina ovat olleet mm. John Cage, Iannis Xenakis, Beat Furrer, Jonathan Harvey ja Marco Stroppa. Tapana on ollut, että säveltäjävieras on sekä festivaalin fokussäveltäjä että pitää mestarikurssia nuorille säveltäjille. Birtwistle ei kuitenkaan, harmillista kyllä, pidä sävellyskurssia, mutta on valmis vastaamaan kysymyksiin aina, kun häntä lähestyy.

Sympaattisen kotikutoinen Musiikin aika -festivaali tarjoaa runsaudensarven ajankohtaisia nykymusiikkiteoksia erinomaisten muusikoitten tulkitsemina. Takavuosina musiikkia tarjoiltiin koulujen jumppasaleissa tieltä kantautuvan autonhurinan ryhdittämänä. Nykyään puitteet on remontoitu akustisesti varsin hyvin toimiviksi.

Inspiraatio ja vaikutteet voivat olla hyvin tietoisia tai ne voivat tulla “kuin läpiveto oven alitse"
Jumppasali on vaihtunut moderniksi areenaksi, oranssit muovituolit korotetuksi katsomoksi.

Musiikin aika -festivaalin taika on remonteista huolimatta jäljellä: kolmen tai neljän konsertin päivävauhdilla tarjoilluille kattauksille saapuu utelias ja äärimmäisen keskittynyt joukko kuulijoita. Päivän kääntyessä yöksi, taiteilijat ja yleisö kohtaavat Viitasaaren ainoa hotellin Pihkurin terassilla.

Tekniikka, tyyli ja inspiraatio

Birtwistlen musiikkia voisi kuvailla energiseksi, välillä aggressiivisiin mittasuhteisiin kasvavaksi rytmi-iloitteluksi, jossa musiikin muotoa hallitsee virtamaisen etenemisen tuntu.

Usein monimutkaiseksi koettu Birtwistlen musiikki pitää kuitenkin sisällään suhteellisen helposti lähestyttäviä elementtejä. Laulava melodialinja, jota säestää oikullisesti ontuva jatsahtava poljento on säveltäjän tavaramerkki.

Päivän kääntyessä yöksi, taiteilijat ja yleisö kohtaavat Viitasaaren ainoa hotellin Pihkurin terassilla.
Myös pysähtyneet, säveltäjän omin sanoin jäätyneet hetket, vuorottelevat jatkuvassa muuntumisen tilassa olevan musiikin kanssa. Tällainen jäätynyt hetki on kuin kesken liikettä otettu valokuva.

Musiikissa se voi tarkoittaa vaikkapa kestoltaan pitkää sointua tai vilkasta tekstuuria, joka ei muunnu vaan pysyy, itseään jatkuvasti kertaavan silmukan tai loopin tavoin, samanlaisena. Kaiken energisen liikkeen keskellä musiikki saattaa pysähtyä hetkeksi unelmoivaan kuutamomaisemaan. Birtwistle ei epäröi jättää tilaa myös hitain melodiakaarroksin hengittävälle musiikille.

Pitkän säveltäjänuran aikana kehittynyt ja briljantiksi hioutunut sävellystekniikka antaa yhä enemmän tilaa intuitiolle. Vaikka Birtwistlen teokset ovatkin varsin komplekseja, hän kertoo luottavansa enemmän intuitioon kuin etukäteissuunnitteluun tai tekniseen luonnosteluun.

Birtwistle aloittaa uuden teoksen sävellyksen aina teoksen alusta. Hän vertaa sävellystyötä kutomiseen, jossa työ etenee kerros kerrokselta uuden kudelman liittyessä kiinteästi edelliseen kerrokseen. Hän saa sävellystyön kuulostamaan varsin arkipäiväiseltä.

Kun Viitasaaren kirkko hiljentyy 3.7. klo 22 kuulemaan Birtwistlen Paul Celanin runoihin säveltämää laulusarjaa Meditations on Paul Celan (1996) ja sen lomassa soivaa jousikvartettoa Pulse Shadows (1996), ilmassa on selittämätöntä taikaa.

Sopraano Tony Arnold ja Uusinta Ensemble hehkuvat palavasta rakkaudesta ja joutuvat hyytäviin kuoleman aistimuksiin. Jokaista laulua kommentoi yksi jousikvarteton osa Quatuor Diotiman uskomattoman hienovaraisesti tulkitsemana.

Ariadnen lanka polveilee ja mutkittelee jatkuvana solistisena melodialinjana läpi koko teoksen.
Suomen valoisassa kesäyössä koetaan jotain taianomaista, ikään kuin aika pysähtyisi ja antaisi tilaa herkistyä vain kuuntelemaan. Birtwistle on kutonut teokseensa jotain aineetonta – sellaista minkä voi tuntea, muttei selittää.

Orkesterimusiikki pääosassa – Theseus Game 2002

Birtwistlen tuotannosta suomalaiseen korvaan ehkä kotoisimmilta kuulostavat orkesteriteokset, joista kuuluisin lienee Viitasaarella Suomen ensiesityksensä 4.7. saanut Theseus Game (2002). Säveltäjä käyttää usein antiikin aiheistoa teoksissaan, muttei välttämättä tarinankerronnallisessa tarkoituksessa.

Theseus Game vie kuulijan Minotauruksen labyrinttiin. Birtwistle ei kuitenkaan ota aiheekseen tarinaa Theseuksen ja pedon kohtaamisesta, vaan teos lähtee kerimään Ariadnen lankaa johdattaen sankarin pois labyrintin sokkeloista. Labyrintin voi kuulla teoksen komplekseina rytmikerrostumina, jotka toteutuvat kahden kamariyhtyemäisen orkesterin ja kahden kapellimestarin voimin.

Ariadnen lanka polveilee ja mutkittelee jatkuvana solistisena melodialinjana läpi koko teoksen. Melodialinjan merkitys korostuu, kun kulloinkin vuorossa oleva muusikko siirtyy soittamaan sooloaan yhdelle lavan kolmesta solistin paikasta.

Musiikin aika -festivaalilla Theseus Gamen esittää yksi festivaalin tämänvuotisista pääesiintyjistä saksalainen Ensemble Modern. Tämä legendaarinen nykymusiikkiyhtye vieraili Suomessa viimeksi niinkin kauan sitten kuin 1987.

Ensemble Modernin kanssa lavalla musisoivat Viitasaaren kesäakatemian instrumenttiopiskelijat sekä valikoima festivaaleilla esiintyneiden yhtyeiden jäseniä. Kahteen yhtyeeseen jakautunutta soittajistoa johtavat Franck Ollu sekä Steven Schick.

Teksti Maija Hynninen
Säveltäjä Maija Hynninen on keskittynyt akustiseen ja elektroakustiseen nykymusiikkiin sekä äänitaiteeseen. Hän kävi Viitasaarella ja kertoo kuulumiset yhdeltä Suomen eksoottisimmalta festivaalilta. Seuraava asema, Musiikin aika 2015 – Checkpoint Viitasaari.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.