Hyppää pääsisältöön

Viitasaarella vieraileva Brian Ferneyhough säveltää järjellä ja sydämellä

Brian Ferneyhough Viitasaaren kappelissa Schatten aus Wasser und Stein -teoksen harjoituksissa 4.7.2015.
Brian Ferneyhough Viitasaaren kappelissa Schatten aus Wasser und Stein -teoksen harjoituksissa 4.7.2015. Brian Ferneyhough Viitasaaren kappelissa Schatten aus Wasser und Stein -teoksen harjoituksissa 4.7.2015. Kuva: Maija Hynninen säveltäjä brian ferneyhough

- Musiikki on kielen muoto, joka kehittyy ajassa, kuten kielet kehittyvät, kertoo Brian Ferneyhough kysyessäni musiikin tyyleistä ja jatkaa: - Yksikään murre ei ole toista parempi ja me tarvitsemme niitä kaikkia.

Brian Ferneyhough’n musiikissa järki yhdistyy intuitioon. Jos kuvitellaan, että janan toisessa päässä on intuitiolle perustuva sävellystapa ja toisessa puhtaan matemaattinen, Ferneyhough etsii säveltäessään paikkaa tämän janan varrelta. Musiikissa “on tärkeää olla molemmat, intuitiivisuus ja vankat rakenteet.

Brian Ferneyhough

  • s. 16.1.1943, Iso-Britannia
  • säveltäjä ja sävellysprofessori, asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa
  • kamarimusiikkia 1970–80-luvuilta: Cassandra’s Dream Song, Time and Motion Study I ja II, Jousikvartetot 2 ja 3, Kurze Schatten II
  • kamarimusiikkia 1990–2010-luvuilta: Jousikvartetot 4, 5 ja 6, Schatten aus Wasser und Stein
  • teoksia suuremmalle kokoonpanolle: Time and Motion Study III (1974), La Chute d’Icare (1988), ooppera Shadowtime (1999–2004), Plötzlichkeit (2006), Chronos-Aion (2007–08)
Muuten eletään yksiulotteisessa maailmassa”, pohtii Ferneyhough säveltämistä. Hänen musiikista aistii, että ollaan lähempänä janan matemaattista päätä kuin intuitiivista. Silti tai sen takia hänen musiikkinsa on usein kuulijalle aika haastava pala purtavaksi.

Säveltäjä luo jotain yhtenevää oman persoonansa kanssa

- Olen professori, joka yrittää ymmärtää sävellysopiskelijaa sen perusteella, mitä hän säveltää, Ferneyhough kertoo sävellysopetuksestaan. Lähtökohtana ovat aina opiskelijan omat teokset.

Musiikissa on tärkeää olla molemmat, intuitiivisuus ja vankat rakenteet.
Kaikkein tärkeintä Ferneyhough’lle on, että opiskelijat oppivat “luomaan jotain, joka on todella yhtenevää heidän persoonansa kanssa”. Jos matkalta löytyy parannettavaa, asioita lähdetään tutkimaan ja oppimaan yhdessä.

Ferneyhough kertoo, että nykyään eri maista tulevat säveltäjät ymmärtävät toisiaan hyvin. On olemassa maailmanlaajuisia yhteisiä nykymusiikkitrendejä, mihin internetin mahdollistamalla vaivattomalla tiedonsiirrolla on varmaankin ollut suuri vaikutus.

Kysyessäni suomalaisuudesta ja siitä, miten tämä tiedonsiirron vaivattomuus näkyy suomalaisten säveltäjien musiikissa Ferneyhough naurahtaa ja sanoo tietävänsä saman tien, jos jokin orkesteriteos on suomalaisen säveltäjän tekemä. Onko karakteripiirre osa suomalaista identiteettiä vai vain tietyntyyppinen koulukunta, sitä Ferneyhough ei osaa sanoa. - Haluaisinko muuttaa sitä [tyyliä] - en, hän sanoo ja hymyilee ystävällisesti.

Ferneyhough’n musiikista saadaan aikaan älykäs tulkinta

Ferneyhough kirjoittaa musiikkia, jota on lähes mahdotonta soittaa. Muusikoille tarjotaan sellainen informaatiotulva, että kaikkea nuottiin kirjoitettua ei voi kerralla toteuttaa.

Olen professori, joka yrittää ymmärtää sävellysopiskelijaa sen perusteella, mitä hän säveltää
Ferneyhough puolustaa kirjoitustapaansa sanomalla, että on parempi tarjota liian paljon kuin liian vähän tietoa.

Keskustelin Quatuor Diotiman huipputason muusikoitten kanssa Ferneyhough’n musiikin vaikeudesta. Ykkösviulisti YunPeng Zhao sanoi, että muusikko yrittää aina soittaa kaiken nuottiin kirjoitetun, mutta vain tietty osa toteutuu konserttitilanteessa. Ihmettelin mitä mahtaa jäädä toteutumatta. Koko kvartetti pohti, että soitetuksi tulee jonkinlainen kollektiivinen valintojen summa, ns. älykäs tulkinta teoksesta.

Ferneyhough’n teokset ovat usein hyvin haastavia erityisesti levytyksiä kuunnellessa, mutta ne ovat lähes aina ainutlaatuisia elämyksiä konserteissa.

Muusikko yrittää aina soittaa kaiken nuottiin kirjoitetun, mutta vain tietty osa toteutuu konserttitilanteessa.
Kun esitys on onnistunut, muusikolta vaadittu mahdoton tehtävä muuntuu konserttitilanteessa voimavaraksi, joka tuo esiin jonkin täysin uuden puolen teoksesta ja esiintyjästä.

Ferneyhough pitää eräänä esikuvanaan Antonin Artaud’n Theatre of Cruelty – Julmuuden teatteria, jossa esiintyjä käy oikeasti läpi fyysisesti vaikeita tilanteita, jolloin Ferneyhough’n sanoin “sielu säteilee uutta epätoivoista tulkintaa” teoksesta. Säveltäjä tavoittelee uutta tulkinnan tasoa, jolle vain erinomaiset nykymusiikkiin keskittyneet muusikot voivat yltää.

Ferneyhough'n teokset puhkeavat kukkaan konserttitilanteessa

Festivaalin ohjelmistossa on yksi useimmista festivaaleista täysin poikkeava erikoisuus. Ferneyhough’n String Quartet No. 2 saa kaksi esitystä. Quatuor Diotima esitti teoksen 1.7. Viitasaaren kirkossa ja 4.7. kappelissa. Kooltaan, tunnelmaltaan ja akustiikaltaan hyvin erilaiset tilat toivat myös teokseen kaksi toisistaan eroavaa tulkintaa. Alkuvoimaa pursuava ensimmäinen esityskerta pysähtyi äkillisesti viulunkielen katkettua. Toinen esityskerta otti kappelin tilan intiimiyden huomioon ja oli yleisilmeeltään hienostuneempi kuin ensimmäinen. Kummallakin kerralla Quatuor Diotima heittäytyi musiikkiin, se kantoi ja muuntui heidän käsissään vallottavan spontaaniksi ja räiskyväksi kuuntelukokemukseksi.

Brian Ferneyhough ja laulaja Susanna Tollet Helsingin Kamarikuoron konsertin jälkeen 3.7.2015 Viitasaaren kirkossa.
Brian Ferneyhough ja laulaja Susanna Tollet Helsingin Kamarikuoron konsertin jälkeen 3.7.2015 Viitasaaren kirkossa. Brian Ferneyhough ja laulaja Susanna Tollet Helsingin Kamarikuoron konsertin jälkeen 3.7.2015 Viitasaaren kirkossa. Kuva: Maija Hynninen säveltäjä brian ferneyhough laulaja susanna tollet

Odotettu Helsingin Kamarikuoron (HKK) konsertti perjantai-iltana 3.7.2015 päättyi Ferneyhough’n teokseen Stelae for Failed Time (2004). Teos päättää myös oopperan Shadow Time, jossa käydään läpi päähenkilö Walter Benjaminin kuolema ja sen jälkeinen siirtyminen manan majoille. Muiden muassa kaksi kantaesitystä samassa konsertissa leikiten selvittänyt Nils Schweckendiekin johtama HKK selvitti Ferneyhough’n teoksen yhtä vaivattomasti. Vain levytysten ja nuotin varassa teosta lähestynyt allekirjoittanut kuuli jälleen, kuinka suuri ero konserttitilanteen elinvoimaisella ja levytyksen pikkutarkasti viimeistellyllä tulkinnalla oli. Schweckendiek ja HKK tuntuivat löytäneen älykkään ja verevän lähestymistavan teoksen risuaitamaiseen nuottiasuun.

Teksti Maija Hynninen
Säveltäjä Maija Hynninen on keskittynyt akustiseen ja elektroakustiseen nykymusiikkiin sekä äänitaiteeseen. Hän kävi Viitasaarella ja kertoo kuulumiset yhdeltä Suomen eksoottisimmalta festivaalilta. Seuraava asema, Musiikin aika 2015 – Checkpoint Viitasaari.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.