Hyppää pääsisältöön

Viitasaarella vieraileva Brian Ferneyhough säveltää järjellä ja sydämellä

Brian Ferneyhough Viitasaaren kappelissa Schatten aus Wasser und Stein -teoksen harjoituksissa 4.7.2015.
Brian Ferneyhough Viitasaaren kappelissa Schatten aus Wasser und Stein -teoksen harjoituksissa 4.7.2015. Brian Ferneyhough Viitasaaren kappelissa Schatten aus Wasser und Stein -teoksen harjoituksissa 4.7.2015. Kuva: Maija Hynninen säveltäjä brian ferneyhough

- Musiikki on kielen muoto, joka kehittyy ajassa, kuten kielet kehittyvät, kertoo Brian Ferneyhough kysyessäni musiikin tyyleistä ja jatkaa: - Yksikään murre ei ole toista parempi ja me tarvitsemme niitä kaikkia.

Brian Ferneyhough’n musiikissa järki yhdistyy intuitioon. Jos kuvitellaan, että janan toisessa päässä on intuitiolle perustuva sävellystapa ja toisessa puhtaan matemaattinen, Ferneyhough etsii säveltäessään paikkaa tämän janan varrelta. Musiikissa “on tärkeää olla molemmat, intuitiivisuus ja vankat rakenteet.

Brian Ferneyhough

  • s. 16.1.1943, Iso-Britannia
  • säveltäjä ja sävellysprofessori, asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa
  • kamarimusiikkia 1970–80-luvuilta: Cassandra’s Dream Song, Time and Motion Study I ja II, Jousikvartetot 2 ja 3, Kurze Schatten II
  • kamarimusiikkia 1990–2010-luvuilta: Jousikvartetot 4, 5 ja 6, Schatten aus Wasser und Stein
  • teoksia suuremmalle kokoonpanolle: Time and Motion Study III (1974), La Chute d’Icare (1988), ooppera Shadowtime (1999–2004), Plötzlichkeit (2006), Chronos-Aion (2007–08)
Muuten eletään yksiulotteisessa maailmassa”, pohtii Ferneyhough säveltämistä. Hänen musiikista aistii, että ollaan lähempänä janan matemaattista päätä kuin intuitiivista. Silti tai sen takia hänen musiikkinsa on usein kuulijalle aika haastava pala purtavaksi.

Säveltäjä luo jotain yhtenevää oman persoonansa kanssa

- Olen professori, joka yrittää ymmärtää sävellysopiskelijaa sen perusteella, mitä hän säveltää, Ferneyhough kertoo sävellysopetuksestaan. Lähtökohtana ovat aina opiskelijan omat teokset.

Musiikissa on tärkeää olla molemmat, intuitiivisuus ja vankat rakenteet.
Kaikkein tärkeintä Ferneyhough’lle on, että opiskelijat oppivat “luomaan jotain, joka on todella yhtenevää heidän persoonansa kanssa”. Jos matkalta löytyy parannettavaa, asioita lähdetään tutkimaan ja oppimaan yhdessä.

Ferneyhough kertoo, että nykyään eri maista tulevat säveltäjät ymmärtävät toisiaan hyvin. On olemassa maailmanlaajuisia yhteisiä nykymusiikkitrendejä, mihin internetin mahdollistamalla vaivattomalla tiedonsiirrolla on varmaankin ollut suuri vaikutus.

Kysyessäni suomalaisuudesta ja siitä, miten tämä tiedonsiirron vaivattomuus näkyy suomalaisten säveltäjien musiikissa Ferneyhough naurahtaa ja sanoo tietävänsä saman tien, jos jokin orkesteriteos on suomalaisen säveltäjän tekemä. Onko karakteripiirre osa suomalaista identiteettiä vai vain tietyntyyppinen koulukunta, sitä Ferneyhough ei osaa sanoa. - Haluaisinko muuttaa sitä [tyyliä] - en, hän sanoo ja hymyilee ystävällisesti.

Ferneyhough’n musiikista saadaan aikaan älykäs tulkinta

Ferneyhough kirjoittaa musiikkia, jota on lähes mahdotonta soittaa. Muusikoille tarjotaan sellainen informaatiotulva, että kaikkea nuottiin kirjoitettua ei voi kerralla toteuttaa.

Olen professori, joka yrittää ymmärtää sävellysopiskelijaa sen perusteella, mitä hän säveltää
Ferneyhough puolustaa kirjoitustapaansa sanomalla, että on parempi tarjota liian paljon kuin liian vähän tietoa.

Keskustelin Quatuor Diotiman huipputason muusikoitten kanssa Ferneyhough’n musiikin vaikeudesta. Ykkösviulisti YunPeng Zhao sanoi, että muusikko yrittää aina soittaa kaiken nuottiin kirjoitetun, mutta vain tietty osa toteutuu konserttitilanteessa. Ihmettelin mitä mahtaa jäädä toteutumatta. Koko kvartetti pohti, että soitetuksi tulee jonkinlainen kollektiivinen valintojen summa, ns. älykäs tulkinta teoksesta.

Ferneyhough’n teokset ovat usein hyvin haastavia erityisesti levytyksiä kuunnellessa, mutta ne ovat lähes aina ainutlaatuisia elämyksiä konserteissa.

Muusikko yrittää aina soittaa kaiken nuottiin kirjoitetun, mutta vain tietty osa toteutuu konserttitilanteessa.
Kun esitys on onnistunut, muusikolta vaadittu mahdoton tehtävä muuntuu konserttitilanteessa voimavaraksi, joka tuo esiin jonkin täysin uuden puolen teoksesta ja esiintyjästä.

Ferneyhough pitää eräänä esikuvanaan Antonin Artaud’n Theatre of Cruelty – Julmuuden teatteria, jossa esiintyjä käy oikeasti läpi fyysisesti vaikeita tilanteita, jolloin Ferneyhough’n sanoin “sielu säteilee uutta epätoivoista tulkintaa” teoksesta. Säveltäjä tavoittelee uutta tulkinnan tasoa, jolle vain erinomaiset nykymusiikkiin keskittyneet muusikot voivat yltää.

Ferneyhough'n teokset puhkeavat kukkaan konserttitilanteessa

Festivaalin ohjelmistossa on yksi useimmista festivaaleista täysin poikkeava erikoisuus. Ferneyhough’n String Quartet No. 2 saa kaksi esitystä. Quatuor Diotima esitti teoksen 1.7. Viitasaaren kirkossa ja 4.7. kappelissa. Kooltaan, tunnelmaltaan ja akustiikaltaan hyvin erilaiset tilat toivat myös teokseen kaksi toisistaan eroavaa tulkintaa. Alkuvoimaa pursuava ensimmäinen esityskerta pysähtyi äkillisesti viulunkielen katkettua. Toinen esityskerta otti kappelin tilan intiimiyden huomioon ja oli yleisilmeeltään hienostuneempi kuin ensimmäinen. Kummallakin kerralla Quatuor Diotima heittäytyi musiikkiin, se kantoi ja muuntui heidän käsissään vallottavan spontaaniksi ja räiskyväksi kuuntelukokemukseksi.

Brian Ferneyhough ja laulaja Susanna Tollet Helsingin Kamarikuoron konsertin jälkeen 3.7.2015 Viitasaaren kirkossa.
Brian Ferneyhough ja laulaja Susanna Tollet Helsingin Kamarikuoron konsertin jälkeen 3.7.2015 Viitasaaren kirkossa. Brian Ferneyhough ja laulaja Susanna Tollet Helsingin Kamarikuoron konsertin jälkeen 3.7.2015 Viitasaaren kirkossa. Kuva: Maija Hynninen säveltäjä brian ferneyhough laulaja susanna tollet

Odotettu Helsingin Kamarikuoron (HKK) konsertti perjantai-iltana 3.7.2015 päättyi Ferneyhough’n teokseen Stelae for Failed Time (2004). Teos päättää myös oopperan Shadow Time, jossa käydään läpi päähenkilö Walter Benjaminin kuolema ja sen jälkeinen siirtyminen manan majoille. Muiden muassa kaksi kantaesitystä samassa konsertissa leikiten selvittänyt Nils Schweckendiekin johtama HKK selvitti Ferneyhough’n teoksen yhtä vaivattomasti. Vain levytysten ja nuotin varassa teosta lähestynyt allekirjoittanut kuuli jälleen, kuinka suuri ero konserttitilanteen elinvoimaisella ja levytyksen pikkutarkasti viimeistellyllä tulkinnalla oli. Schweckendiek ja HKK tuntuivat löytäneen älykkään ja verevän lähestymistavan teoksen risuaitamaiseen nuottiasuun.

Teksti Maija Hynninen
Säveltäjä Maija Hynninen on keskittynyt akustiseen ja elektroakustiseen nykymusiikkiin sekä äänitaiteeseen. Hän kävi Viitasaarella ja kertoo kuulumiset yhdeltä Suomen eksoottisimmalta festivaalilta. Seuraava asema, Musiikin aika 2015 – Checkpoint Viitasaari.

  • Musiikkiteknologian opiskelija Kaj Mäki-Ullakko: "Tein ensimmäisiä midi-sävellyksiä isäni MikroMikko-tietokoneella."

    Tutustu Sibelius-Akatemian opiskelijaan.

    Kokkolan Estarditaiteen koulu saa pisteet Kaj Mäki-Ullakolta: "Rehtori Alf Mylläri otti minut siviilipalvelukseen ja teorianopettaja Tommi Peltola sai minut kiinnostumaan musiikin teoriasta toden teolla!" Kaj tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalossa 22.11.2017. Kuka? Olen Kaj Mäki-Ullakko, syntynyt Vantaalla 21.12.1987. Aloitin kitaransoiton isäni kitarall

  • EBU:n musiikkivaihto 50 vuotta - ei pelkkää Euroviisua

    Ei pelkkää Euroviisua

    EBU:n eli Euroopan yleisradioliiton musiikkivaihto täyttää tänä syksynä 50 vuotta. Pyöreitä vuosia juhlitaan maanantaina 27. marraskuuta suoralla konsertilla Lontoosta. Mitä tämä musiikkivaihto tarkalleen tarkoittaa? EBU-yhteistyö on paljon muutakin kuin Euroviisuja. Marraskuun 27.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.