Jani Parkkari
Yle
Soitto hätäkeskukseen. Vartti ja poliisit koputtavat ovella. Puhutaan, valokuvataan mustelma, lattialle kaatunut pöytä ja särkynyt maljakko, täytetään paperit. Sovitaan, että mies lähtee yöksi sukulaiselleen. Naista kehotetaan harkitsemaan turvakotia.
Seuraavana aamuna rikosylikonstaapeli Marja Vuento avaa tietokoneensa Helsingin Pasilan poliisitalon neljännessä kerroksessa. Partion kirjaama rikosilmoitus nousee automaattisesti esiin poliisin tietojärjestelmästä. Se täyttää läheisväkivaltaryhmän jutuille asetetut kriteerit: uhri ja epäilty tekijä elävät parisuhteessa, väkivaltaa käytetty, mutta selvitty ilman vakavampia vammoja.
- Törkeät pahoinpitelyt ja henkirikokset siirtyvät suoraa vakavan rikollisuuden tutkintayksikköön. Meille tulevat lievät ja perusmuotoiset, Vuento selvittää työnjakoa.
Ensimmäiseksi tapaus luokitellaan kiireellisyyden mukaan.
- Ykköskriteeri on väkivallan vakavuus ja uusiutumisen riski. Katsotaan, onko epäilyllä asetta tai aikaisempaa väkivaltahistoriaa. Onko lapsia? Onko epäilty otettu kiinni ja meidän suojissamme? Jos näin on, häntä pitää kuulustella kiinniottoajan puitteissa. Tällaiset seikat vaikuttavat.
Luokittelun jälkeen tapaus määrätään aamupalaverissa jollekin ryhmän 16 tutkijasta. Yhdellä poliisilla on yleensä hoidossa noin 30-50 tutkimusta. Jos tapausta ei luokitella kiireelliseksi, se menee pinkan pohjimmaiseksi.
Poliisien jakaessa töitä neuvotteluhuoneessa mies herää veljensä sohvalta. Hän palaa tyhjään kotiin. Missä kaikki ovat?
I
Nainen yrittää turhaan kiskaista ovea auki. Lukossa. Vaalean elementtitalon seinässä on kamera, oven ikkunat panssarilasia. Summeri ja ääni: Turvakoti, ootteko sisälle tulossa?
Kun nainen astuu Helsingin Huopalahdessa sijaitsevaan turvakotiin, hänelle kerrotaan aluksi turvajärjestelyistä. Hälyttimet ovat yhteydessä pelastuskeskukseen, kenellekään asiakkaalle ei koskaan anneta talon avaimia, ovet ovat aina lukossa.
- Voidaan käydä vaikka parvekkeella katsomassa, että täältäkään ei pääse sisään, vastaava sosiaalityöntekijä Minna Remes-Sievänen kertoo.
Mä pidin turvakotiin lähtemistä niin kauhean nolona. Ja epäonnistumisen merkkinä. Kun mä olen aina halunnut elää normaalia elämää ja olla normaali ihminen.
Mielikuva yön pimeydessä hädissään turvataloon pakenevista naisista ei pidä paikkansa.
- Suurin osa tulee enemmän tai vähemmän hallitusti. Kun lasten kanssa liikkuu, on tavaroita ja tarvikkeita, ja lähteminen vaatii suunnittelua.
Esittelyn jälkeen nainen vie tavaransa huoneeseen ja täyttää perustietolomakkeen. Mitä on tapahtunut? Minkälaista väkivaltaa olet kohdannut? Seitsemän kymmenestä taloon tulevista asiakkaista on kokenut fyysistä väkivaltaa, henkistä lähes kaikki. Jälkimmäinen voi olla liikkumisen rajoittamista, uhkailua, tekstiviestien lukemista. Suurin osa tulee taloon lasten kanssa. Lapsista noin viidesosa on joutunut fyysisen väkivallan uhriksi.
Turvakoti antaa naiselle mahdollisuuden rakentaa uutta elämää. Paljon aikaa kuluu käytännön asioiden, kuten uuden asunnon tai lastenhoidon, järjestämiseen. Vanha elämä ei kuitenkaan jätä rauhaan. Naisen kännykkä alkaa soida samana päivänä, kun hän saapuu turvakotiin.
Miehen yhteydenpito ei ole välttämättä uhkailua tai riitelyä. Se voi olla myös anteeksipyytelyä.
- Juuri vähän aikaa sitten eräs asiakas sai ison korillisen ruusuja.
Mies lupaa muuttua ja nainen antaa hänelle turvakodin henkilökunnalta saamansa puhelinnumeron. Iltapäivällä väkivaltatyöntekijä Jorma Uhtakarin puhelin soi.
- Yleensä tapaaminen saadaan sovittua parin viikon sisälle. Jos hyvin sattuu, voidaan tavata jo seuraavana päivänä, Uhtakari sanoo.
II
Helsingin Kontulassa sijaitsevan avohoitoyksikön pihaan tippuu lisää auringon kuivattamia männynneulasia. Mies marssii Uhtakarin työhuoneeseen. Hän on hämmentynyt ja ärtynyt, puolustuskannalla.
Uhtakari luonnehtii ensimmäistä tapaamista ”oksennukseksi”.
- Mies kokee, että hänen kimpussaan ovat puoliso, suku, viranomaiset, ihan kaikki. On tärkeää, että paine pääsee alussa ulos ja luodaan keskustelulle myönteinen ilmapiiri. Kerron asiakkaalle, etten ole häntä syyttämässä, eikä tämä ole oikeudenkäynti. Tärkeintä on puhua väkivallasta ja saada se loppumaan, Uhtakari kertoo.
Helsingissä väkivaltaa estävään Jussi-työhön osallistuu vuodessa noin 250 asiakasta. Asiakassuhde kestää kolmesta neljään kuukautta. Tänä aikana miestä tavataan keskimäärin viisi kertaa.
Minulle tuli täytenä shokkina vaimoni ja lapseni katoaminen. Kävi ilmi, että he olivat menneet turvakotiin, koska eron toinen vaihe oli nyt vireillä ja vaimo pelkäsi reaktiotani.
Tässä ajassa ei vielä miestä muuteta.
- Ihminen ei viidellä tapaamiskerralla muutu, mutta käytös voi muuttua. Ne ovat kaksi eri asiaa, vaikka yhteen kuuluvatkin.
Mies kertoo Uhtakarille, ettei puoliso kuuntele saati arvosta häntä. Ja ne ilmeet! Puolison ajatukset ärsyttävät, vaikka niitä ei sanota ääneen.
- Keskusteluissa käydään läpi väkivaltaan johtaneet tilanteet. Aluksi selvitetään, minkälaista parin riitely on ja missä vaiheessa väkivalta astuu kuvaan. Mikä on tilanteeseen liittyvä ajatus, tunne ja lopulta sitten se toiminta? Uhtakari kuvailee.
Tapaamisen jälkeen mies yrittää soittaa naiselle. Puhelu menee vastaajaan.
III
Turvakodissa naiset voivat jättää puhelimensa yöksi talon henkilökunnalle.
- Puhelin jättäminen toimistolle on monesti paras tapa varmistaa yöunet, sosiaalityöntekijä Remes-Sievänen sanoo.
Mies soittaa uudestaan, tuskastuu ja googlaa Huopalahden turvakodin osoitteen. Steniuksentie 20. Mies tuijottaa hetken ruutua, mutta sulkee tietokoneen, olkoot. Vaikka turvakodin osoite löytyy verkosta, harva yrittää väkisin tulla katsomaan puolisoaan.
- Joskus on käyty ovella kyselemässä, mutta sitten on uskottu, että tänne ei ole tulemista. Virkavalta on jouduttu soittamaan paikalle hyvin, hyvin harvoin.
Huomasin, miten lapset kärsivät. Vanhin ei enää tullut huoneestaan pois... Se mua jotenkin sysäsi eteenpäin, että en halua enää, että muksut kärsivät. Ihan sama, kärsinkö itse, mutta ne eivät uskalla enää elää.
Turvakodissa naisen arki jatkuu aamulla omalla painollaan. Hän jättää lapset hetkeksi hoitoon lapsityöntekijälle, jotta voi rauhassa täyttää toimeentulotukihakemuksen ja jutella sosiaalityöntekijän kanssa. Kun lapset on saatu päiväunille, on aikaa hengähtää. Suvantohetkinä käsitys omasta elämästä ja äitiydestä joutuu koetukselle.
- Itsesyytökset ovat yleisiä etenkin, jos kyseessä on isäpuoli ja uusi suhde. Miksi otin sen miehen ja altistin lapseni tällaiselle? Miten väkivalta vaikuttaa lapseni kehittymiseen? Olenko epäonnistunut vanhempana? Tämänkaltaiset asiat mietityttävät, Remes-Sievänen kertoo.
Moni turvakotiin tulevista naisista on sinnitellyt väkivaltaisessa suhteessa pitkään. Useimmille viimeinen pisara on, kun lapset joutuvat todistamaan väkivaltaa. Pelko lasten kohtalosta kuitenkin myös jarruttaa turvakotiin hakeutumista. Moni nainen pelkää menettävänsä lapset hakiessaan apua.
Remes-Sievänen myöntää, että lastensuojeluun tehdään monesti ilmoitus.
- Lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tarkoita huostaanottoa, joka on harvinainen toimenpide. Se, että ihminen hakee apua, ei ole syy huostaanotolle.
Iltapäivällä nainen tekee yhdessä henkilökunnan kanssa lastensuojeluilmoituksen. Mies ei ole pahoinpidellyt lapsiaan fyysisesti, mutta väkivallan uhkaa on koettu. Nainen kokee, että kodissa eletään pelon ilmapiirissä.
IV
Uhtakarin työhuoneessa istuva mies ei ymmärrä lastensuojeluilmoitusta.
- Ajatellaan, että lapsi ei kärsi, jos hän ei ole todistanut väkivaltaa. Mies ei välttämättä näe, että väkivalta vaikuttaa voimakkaasti kodin ilmapiiriin ja sitä kautta lapsiin.
Miehelle myös puolison pelko voi tulla yllätyksenä.
- Väkivallasta voi olla kulunut pitkäkin aika ja mies ihmettelee, että sekö vanha juttu tässä nyt on vielä taustalla. Hän ei välttämättä käsitä, että pelko voi kestää pitkään.
Kaikki vika oli aina minussa. Minä olin jo lapsena kiltti ja samaa rataa menin avioliitossanikin. Oma paha olo tuli sitten ulos väkivaltaisena ja aggressiivisena toimintana.
Uhtakarin mukaan riitaisessa parisuhteessa väkivaltaan on monesti sortunut sekä mies että nainen. Fyysisesti vahvemmalle miehelle ei ole jäänyt tapauksesta traumoja, mutta kerran koettu uhka vaivaa naista. Voisiko sama toistua?
- Tärkeä osa työstä on näyttää miehelle, mitä väkivallasta seuraa. Pitää kertoa, mitä se aiheuttaa lapsille ja puolisolle. Monelle miehelle juuri keskustelut lapsille aiheutuvasta haitasta ovat pysäyttäviä.
Turvakodissa naista ymmärretään ja tuetaan. Uhtakarin mielestä myös miestä täytyy ymmärtää - senkin uhalla, että se voi ulkopuolisen korviin kuulostaa hyväksymiseltä tai - vielä pahempaa - uhrin syyllistämiseltä.
- Jokaisella on vastuu omasta turvallisuudestaan ja siitä, minkälaisessa ympäristössä lapsiaan kasvattaa. Minusta olisi julmaa sanoa väkivallan uhrille, että sinä et voi tehdä mitään oman turvallisuutesi parantamiseksi. Siinä jätettäisiin ihminen täysin toisen armoille.
Uhtakari kuuntelee miehen tarinan, mutta ei lähde hänen puolustajakseen, tuomariksi tai pelastajaksi. Keskustelut ovat tehokkaita. Asiakaskyselyiden mukaan seitsemän kymmenestä Jussi-työhön osallistuneista miehistä on lakannut lyömästä.
- Muutoksen pysyvyyttä on vaikea arvioida. Emme me tiedä, mitä asiakkaalle tapahtuu sen jälkeen, kun hän meidän ovista ulos lähtee, Uhtakari sanoo.
V
Kun lyönnistä on kulunut reilu kuukausi, nainen saapuu Pasilan poliisitalolle kuulusteluihin.
- Aina yritetään nähdä kasvokkain. Tutkinta aloitetaan uhrista eli asianomistajasta ja sen jälkeen kuulustellaan epäiltyä tekijää, rikosylikonstaapeli Vuento kertoo.
Poliisitalolla nainen kulkee metallinpaljastimen läpi ja istuu alakerran aulaan odottamaan vuoroaan. Naispoliisi tervehtii, pyytää seuraamaan kuulusteluhuoneeseen.
- Meidän ryhmässä suurin osa tutkijoista on naisia. Tämä helpottaa uhrien kuulemista. Epäiltyjen kanssa tilanne on toinen. Ehkä vajaa kolmannes asiakkaistamme on ulkomaalaistaustaisia ja naispoliisi voi olla jollekin ongelma.
Molemminpuolinen syyttely ongelmista ja alkoholista voimisti riitoja. Kumpikaan ei osannut lopettaa riitelyä. Piti saada sanottua viimeinen sana. Loppujen lopuksi muutamalla kerralla meni hermot.
Kuulusteluissa ei mennä heti itse asiaan. Kun uhrin oikeudet on selvitetty, naisen kanssa keskustellaan perheen tilanteesta ja parisuhteen historiasta. Yksityisten asioiden avaaminen ventovieraalle on vaikeaa. Pikku hiljaa asiat lähtevät kuitenkin yleensä purkautumaan.
Lähisuhteessa tapahtuva väkivalta ei ole koskaan asianomistajarikos. Poliisin tietoon tulleet tapaukset tutkitaan riippumatta siitä, haluaako uhri tekijälle rangaistusta vai ei.
- Se on sitten eri asia, päätyykö tapaus koskaan oikeuteen asti, mikäli asianomistaja ei suostu puhumaan.
Uhreista noin neljäsosa ei halua viedä asiaa eteenpäin. Kuulustelut kuitenkin järjestetään.
- Silloin korostetaan, että on parempi olla hiljaa kuin valehdella tapahtumista. Uhrin ei ole pakko kertoa poliisille mitään.
Nainen kuitenkin puhuu ja allekirjoittaa lopuksi kuulustelukertomuksen. Hän lähtee takaisin turvakotiin. Pitäisi pakata.
VI
Turvakodin ovella nainen pysähtyy juttelemaan. Hän kertoo toiselle talon asukkaalle käynnistään Pasilan poliisitalolla, kertoo metallinpaljastimesta ja vaikeista kysymyksistä, miten sitä enää kaikkea voi muistaa.
Turvakodin tarjoamasta henkisestä tuesta suurin osa tulee vertaistuen kautta.
- Vanhat asukkaat opettavat uudelle vieraalle turvakodin tavat. Siinä puuhastellessa voidaan samalla puhua ja jakaa omia kokemuksia, Remes-Sievänen kertoo.
Turvakodissa syntyneet tunnesiteet voivat olla vahvoja. Sama elämäntilanne ja ongelmat yhdistävät.
- Meillä on vuotuinen grillijuhla, johon kutsutaan viimeaikaisia asiakkaita. Siellä on tiiviitä pöytäkuntia. Täällä tavanneille ihmisillä on tarve nähdä toisiaan.
Turvakodissa mulle tuli varmuus siitä, että mä oonkin hyvä äiti.
Keskimäärin asiakas viettää turvakodissa 17 vuorokautta. Sen jälkeen muutetaan joko uuteen asuntoon, siirrytään tuettuun asumiseen tai palataan takaisin vanhaan kotiin. Neljäsosassa palaa takaisin vanhaan suhteeseen.
- Ei yhteen palaaminen ole välttämättä huono asia. Ihminen voi kuitenkin muuttua. Tietenkin se vaatii tahtoa.
Aina tahtoa ei ole tarpeeksi. Noin joka kymmenes turvataloon tulevista asiakkaista on ollut talossa aikaisemminkin.
Illansuussa nainen pakkaa tavaransa. Auto tulee ja vie kaupungin vuokra-asuntoon. Tieto uudesta osoitteesta välitetään miehelle. Hänellä on huoltajana oikeus tietää lasten asuinpaikka.
VII
Mies kävelee kohti Pasilan poliisitaloa. Tieto puolison uudesta asunnosta korventaa. Miten näin pääsi käymään? Läheisväkivaltaryhmän tutkija tarkistaa kertaalleen miettimänsä kysymykset ja lähtee hakemaan miestä talon aulasta.
Väkivaltaan liittyy usein päihteiden käyttöä. Kuulusteluhuoneessa miehen muisti pätkii. Jotain on riidelty, otettu kädestä kiinni, olisiko siinä sitten kerran vahingossa läppäisty? Siitä se mustelma on varmasti tullut.
- Harva epäilty täysin kiistää kaiken. Saattavat kertoa riidasta ja käsirysystä. Muistamattomuuttakin on. Epäilty voi päätellä, että jos vaimo on kerran noin sanonut, niin kai siinä sitten on jotenkin niin käynyt. Yleensä ihmiset toki yrittävät aina vähän kaunistella omaa osuuttaan, rikosylikonstaapeli Vuento kertoo.
Oma työntekijäni ei antanut minun haukkua ex-puolisoani, vaan käänsi katseen itseeni. Väkivaltaisuuden lähtökohdat olivat minun kohdallani lapsuudessa ja sitä kohti etenimme määrätietoisesti.
Myös nainen voi miehen kuulemisen myötä muuttua epäillyksi, ja häntä täytyy kuulustella uudestaan. Ei ole tavatonta, että lopulta molemmat saavat tuomion. Asetelmat voivat kääntyä monella tavalla, sillä perheväkivallalle on harvoin todistajia.
Lapsia ei yleensä kuulustella. Kaikessa viranomaistoiminnassa on otettava huomioon lapsen etu.
- Se on raskasta laittaa pieni lapsi todistamaan omaa vanhempaansa vastaan, jos kyse on suhteellisen pienestä kärhämästä. Se on sitten tietysti täysin eri asia, jos lapsi on väkivallan uhrina.
Kun kuulustelut on saatu valmiiksi, alkaa poliisityön tärkein vaihe. Miestä herätellään.
- Mitä ajattelit tehdä, ettei toistu? Tätä kysytään kaikilta osapuolilta, oli sitten epäillyn tai asianomistajan roolissa. Se on hyvin suoraa puhetta, vastuullistamista. Aikuiset voivat valita kenen kanssa ovat yhdessä, mutta lasten on elettävä näiden valintojen kanssa. Kyllä siinä saa ja pitääkin puhua suoraan, Vuento sanoo.
Kun tuomio lopulta langetetaan, lyönnistä on yleensä kulunut vähintään vuosi. Rangaistus on usein sakkoja ja ehdollista, mahdollisesti korvauksia. Vuento pitää tuomiota tärkeänä yhteiskunnallisena kannanottona, mutta sen vaikutuksiin hän suhtautuu epäillen.
- Pitkän ajan kuluttua tuleva tuomio ei auta näiden ihmisten elämää tässä ja nyt. Se on yksi polku, joka tietysti pitää kulkea. Tärkeintä on saada tilanne rauhoittumaan ja ennaltaehkäistä väkivallan uusiutuminen. Siksi juuri puhuttelu ja jatkoavun tarjoaminen on niin tärkeää.
Kun kuulustelu on ohi, mies lähtee poliisilaitokselta Pasilan asemalle. Nainen on samalla hetkellä kotona, ehkä ulkona lasten kanssa. Sitä mies ei voi tietää.
---
Artikkelissa käytetyt asiakkaiden sitaatit ovat peräisin Jussi-työn vaikutusten arviointiraportista (2010) sekä Ensi- ja turvakotien vaikutusten selvitystyöstä (2015).
