Hyppää pääsisältöön

Kaikki irti kisajännityksestä

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen ystäväni hevonen

Pala kurkussa, perhosia vatsassa, löysät polvet ja käsien tärinä. Jännitys saa meissä aikaan epämiellyttäviä tuntemuksia, mutta jännityksestä on myös hyötyä. Lotta-Riikka Rintamäki kertoo, miten hän käänsi yltiöpäisen kilpailujännityksen omaksi voimavarakseen ja kuinka hän oppi nauttimaan kilpailusta täysillä.

Nuorempana Lotta-Riikka Rintamäki jännitti kilpailuja todella paljon. Toisinaan jännitys kävi jopa niin voimakkaaksi, että Rintamäki lamaantui täysin.

- Jalat ja kädet ei vaan toimineet, koska jännitin niin paljon. En pystynyt myöskään keskittymään mihinkään, silmäni hakivat koko ajan jotain uutta. Levottomuus johti siihen, että unohdin radat kisoissa. Kerran jopa peruutin kisat, koska minua jännitti niin paljon,
sanoo Rintamäki huvittuneena.

Kun jännitys laukesi kilpailujen jälkeen, Rintamäki sai usein voimakkaan päänsäryn ja häntä oksetti. Nyt yltiöpäinen jännittämminen huvittaa Rintamäkeä, mutta nuorempana jännitykselle oli vaikeaa nauraa.

- Tiesin kyllä, että jännitin kovasti, mutta en osannut käsitellä sitä.

Jännitys on hyödyllistä

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen ystäväni hevonen

Vaikka jännityksestä vapiseva kilpailija ei sitä ehkä uskokaan, jännitys on myös tarpeellista. Se valmistaa ratsastajaa valppauteen kisaradalla.

- Jännitys on välttämätön osa kilpailusuoritusta. Ratsastuksessa jännityksen puute on jopa vaarallista, kun olemme tekemisissä arvaamattomien eläinten kanssa, kertoo Suomen Ratsastajainliiton urheilupsykologi Mia Stellberg.

Niin tarpeellista kuin jännitys onkin, se voi myös liiallisena ja hallitsemattomana pilata suorituksen.

- Ratsastuksesta ja kilpailemisesta menee hohto, jos jännittää liikaa. Silloin ei opi eikä kehity.

Jännityksen hallitseminen onkin täysin oma lajinsa, jota ratsastajien pitäisi Stellberg mukaan harjoitella paljon enemmän.

- Voit valita, että et stressaa. Pystymme valitsemaan aika paljonkin tunnetiloja, jos otamme tunnetilan aktiivisesti haltuun. Se on vaikeaa, mutta mahdollista.

Hymyillen radalle

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen ystäväni hevonen

Rintamäen äiti yritti auttaa yli jännittämisestä.

- Äiti sanoi aina, että pitää hymyillä, kun menen radalle, niin ei jännitä niin paljoa. Eihän sitä silloin 14-vuotiaana hymyile, kun äiti käskee niin tehdä, nauraa Rintamäki.

Kilpailujännitys ei tahtonut millään hellittää, kunnes yksi asia muutti Rintamäen ajattelutapaa merkittävästi.

- Keskustelin jännityksestä silloisen poikaystäväni kanssa, joka oli myös kilpaurheilija. Häneltä ymmärsin, että ajattelin tosi kielteisiä asioita ratsastuksesta ja kilpailemisesta. Mietin aina rataa kävellessäni, että ei saa tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä, sen sijaan, että olisin miettinyt, miten ratkaisen tehtävät.

Rintamäki ymmärsi, että ajatusmaailman piti muuttua myönteisemmäksi, mutta se ei ollut ihan yksinkertaista.

- Negatiiviset ajatukset oli aluksi todella vaikeaa karsia pois. Ne hiipivät mieleen joka paikasta, koska sen lisäksi, että luo itse itselleen helposti negatiivisia ajatuksia, niitä tulee paljon myös ulkopuolelta.

Stellberg sanoo, että valmistautumisen kannalta negatiivisten ajatusten kitkeminen on ensiarvoisen tärkeää. Omia ajatuksia voi tutkiskella miettimällä, millaista oma “sisäinen puhe” on.

- Sisäinen puhe on yhtä kuin ajatus. Mieti, miten puhut itsellesi. Positiivinen sisäinen puhe on valmistautumisen kannalta tärkeää.

Myös radan läpikäyminen on tärkeä osa valmistautumista, sillä radan pitää olla ratsastajalla selkärangassa. Stellberg neuvoo, että rata kannattaa käydä päässään läpi monta kertaa.

- Mielikuvaharjoittelussa kannattaa miettiä, mitä aikoo tehdä missäkin vaiheessa rataa. Parasta psyykkistä valmennusta on se, että urheilija on tehtäviensä tasalla. Sinun pitää tietää osaavasi!

Pikkuhiljaa myös Rintamäki alkoi luottaa omaan osaamiseensa. Hän ymmärsin, että ajatukset pitää osata kääntää omaksi voimaksi. Hän myöntää jännittävänsä edelleen kilpailuja, mutta jännityksen luonne on täysin erilainen kuin ennen.

Ratsasta itsellesi

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen ystäväni hevonen

Tavoitteet ovat oleellinen osa kilpailua, sillä ne ovat vahvasti sidottuna motivaatioon. Tavoitteet voivat kuitenkin luoda myös paineita onnistua ja kasvattaa kilpailujännitystä.Kilpailuja ennen kannattaa kysyä itseltään: miksi menen radalle?

- Suuri ero on siinä, onko urheilija ulkoisesti vai sisäisesti motivoitunut. Ulkoisesti motivoitunut urheilija halua voittaa muut, sisäisesti motivoitunut itsensä,
kertoo Stellberg.

Stellbergin mukaan ulkoisesti motivoitumisessa on se ongelma, että helposti keskittyy vain sijoitukseen, eikä itse ratsastukseen.

- Minä urheilupsykologina haluan saada ratsastajat motivoitumaan sisäisesti ja ratsastamaan itselleen.

Rintamäki myöntää ajattelevansa myös sijoituksia ja voittoja, mutta haluaa tehdä senkin positiivisella mielellä.

- Olen miettinyt sen niin päin, että minun ei ole pakko voittaa, vaan että saan voittaa.

Tuli voitto tai ei, yksi asia Rintamäen kisaradoissa on nykyään varmaa. Se on äidin takavuosina tivaama hymy.

- Nykyään hymyilen automaattisesti, kun menen kisaradalle. Yksinkertaisesti siksi, koska siellä on niin kivaa. Nykyään jännitys ennen kisoja on sellaista, että jes jes jes, pääsen kohta radalle.

Teksti Emmakaisa Jokiniemi

  • SUMMERIN PODCASTSARJASSA KYSYTÄÄN "ONKS KAIKKI OK?"

    17-vuotias Milla selvittää podcastsarjassa tunnetilojaan.

    “Kaikki ok?" -podcastsarjassa 17-vuotias Milla Solaranta pohtii elämänsä suuria tunnetiloja ja päästää kuulijan kurkistamaan tunne-elämänsä syövereihin.

  • Kesä ilman pomoa?!

    Miltä tuntuisi olla yrittäjä ja oma pomosi?

    Oletko unelmoinut oman rantakahvilan pitämisestä parhaan kaverin kanssa? Tai miettinyt, miten saada kaveriporukalla rahat kokoon yhteistä reissua varten?

  • Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume kävi viime kesänä todistetusti oikeissa töissä. Te halusitte nähdä lisää ja saamanne pitää. Toinen kausi Tumen oikeita töitä löytyy nyt Areenasta.

  • Ystäväni hevosen lukijoiden parhaita leirimuistoja

    Unelmien leirillä sattuu ja tapahtuu.

    Ratsastusleireillä aina sattuu ja tapahtuu. Kysyimme lukijoilta Instagramissa, millaisia muistoja heille on kertynyt leirikesien aikana. Mukaan mahtuu hullunkurisia kokemuksia sekä ihania tunnelmia tärkeiden hevosten kanssa. @aanniella Varmaa yks hauskimmista kommelluksista tapahtui vuonna 2016, kun hengailtiin asuinrakennuksessamme.