Hyppää pääsisältöön

Voiko ravinteiden kauppa tuottaa ruokaa useammalle ihmiselle?

Helena Kahiluoto havupuun edessä.
Dos. Helena Kahiluoto peräänkuuluttaa ajattelutavan ja pelisääntöjen muutosta, jotta ruokaa riittää miljardeille ihmisille. Helena Kahiluoto havupuun edessä. Kuva: Teija Peltoniemi ravinteet

Mistä ruoka tulee? Maanviljelys tuottaa ruokaa, tarvitaan maata, siemeniä, energiaa ja ravinteita. Yksinkertaista kyllä, mutta jotain on pielessä kun yksi ihminen yhdeksästä kärsii aliravitsemuksesta. Maapallollamme ei ole todellista ruokaturvaa: kaikilla miljardeilla ihmisillä ei ole lähikulmillaan riittävästi ravitsemuksellisesti arvokasta ja kohtuuhintaista ravintoa.

Maapallon väestömäärän arvellaan olevan vuonna 2050 vajaa 10 miljardia ja lähempänä 11 miljardia v. 2100. Miten tämä väkimäärä ruokitaan? Erään tutkimuksen mukaan seuraavan 50 vuoden aikana pitää tuottaa ruokaa saman verran kuin viimeisen 500 vuoden aikana on tuotettu – näin siis taattaisiin sama kalorimäärä, mitä nyt ihmiset kuluttavat. Maapallon kantokyky tulee vastaan, puhutaan nk. planeettarajoista. Esimerkiksi ilmastonmuutosta vauhdittavan hiilidioksidin määrä on ylittänyt tietyn rajan. Myös typpikierrossa ilmakehän typpeä siirtyy ihmiskunnan käyttöön enemmän kuin olisi suotavaa planeettarajojen mukaan. Näin typpi muuttuu muotoon, josta on luonnolle haittoja.

Ravinteiden kierto takaa riittävää ruoan tuotantoa. Tärkeimmät ravinteet sadon syntymiselle ovat typpi ja fosfori. Näiden molempien alkuaineiden kohdalla planeettarajat on jo selvästi ylitetty. Maapallon ekosysteemin toiminta itse asiassa asettaa tiukemmat rajat näiden ravinteiden käytölle kuin niiden riittävyys. Vauraat maat miltei hukkuvat ravinteisiin, monet suomalaiset järvet ja Itämeri ovat pahasti rehevöityneet. Kun taas Saharan eteläpuolisen Afrikan viljelymailta puuttuu arvokkaita ravinteita. Kuinka ravinteet saadaan kiertoon nousussa olevan kiertotalouden hengessä?

Ravinnekauppaa – Suomen lantaa Afrikkaan

Dosentti Helena Kahiluoto esittää ajatuksen ravinteiden kaupasta. Vaikkapa Suomen rehevöityneistä järvistä kaivettaisiin ravinteikas sedimenttikerros, se kuivattaisiin ja vietäisiin Afrikkaan.

Kahiluoto ja tutkija Karoliina Rimhanen tutkivat, kuinka Etiopiassa voitaisiin vähentää hiilen ja ravinteiden hävikkiä maataloudessa. Maassa jätteet, lanta ja oljet poltetaan yleisesti ruoanvalmistuksessa. Avuksi olisivat aurinkoenergialla toimivat liedet sekä biokaasun tuottaminen sivuvirroista, tai yksinkertaisesti tehokkaammat liedet, jolloin hiiltä ja ravinteita palautettaisiin peltoon.

Mutta afrikkalaisella maanviljelijällä ei ole rahaa ostaa tehokkaampia liesiä. Helena Kahiluodon mielestä pitäisikin luoda rahoitusmalli, joka auttaisi etiopialaista maanviljelijää hankkimaan jo olemassa olevaa teknologiaa ja ravinteita maanviljelystuotantoonsa. Samalla maanviljelijä varastoisi hiiltä eli hillitsisi ilmastonmuutosta ja lisäisi maanviljelyksensä tuottavuutta ja kohentaisi ruokaturvaa. Rahoitusmalli olisi verrattavissa hiilikauppaan eli Kioton ilmastosopimuksen kansainväliseen päästökauppaan.

Kehitysapu ei ole vaihtoehto ravinnekiintiökaupan rahoitukselle, vaan markkinatalous on valjastettava siihen, sanoo Helena Kahiluoto. Pelisäännöt on pantava uusiksi.

”Voisiko YK:n ilmasto- ja kehitysjärjestön yhteydessä oleva vihreä ilmastorahasto, Green Climate Fund, ottaa tällaisen kontolleen? Kahiluodon mielestä pitäisi olla Kioton ilmastosopimuksen puhtaan kehityksen mekanismia (CDM) kevyempi ja oikeudenmukaisempi rakenne, joka on köyhienkin viljelijöiden ulottuvilla. Tämä voisi toimia mallina maailmanlaajuiselle ravinnekiintiökaupalle. Mutta joka tapauksessa rahoituskuvion pitää olla kannustava”, pohdiskelee Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Helena Kahiluoto.


Ravinteiden kauppaa ja ruokaturva

Kahiluoto näkee, ettei kehitysapu ole vaihtoehto köyhien maiden maatalouden edistämiseen vaan tarvitaan selkeä talouden rakenteiden muutos, jotta saadaan käyntiin isompia rahavirtoja pohjoisesta teollistuneista maista ruokaturvattomille alueille. Kehitysapu ei kannusta teollisuusmaissa vähentämään ravinteiden käyttöä eikä se välttämättä kohdennu saajamaassakin kestävää maataloutta tähtäävään toimintaan, tähdentää dosentti Helena Kahiluoto.

Teknologisia edistysaskeleita tarvitaan ravinteiden siirtoon. Tällä hetkellä ei vielä ole keinoa siihen, kuinka kustannustehokkaasti rehevöityneen järven tai Itämeren sedimenttejä kuivatettaisiin ja kuljetettaisiin ravinneköyhille maille. Vähän pidemmällä on fosforin ja typen erottaminen ja prosessointi lannasta sekä tämän aineksen tiivistäminen kuljetettavaan muotoon.

Ravinnekiintiökaupassa otettaisiin huomioon kunkin maan ravinteiden käytön historia, ja yhteisesti sovittaisiin maalle joku kiintiö/henkilö. Kun maa ylittäisi kyseisen katon, se joutuisi maksamaan lisäravinteiden käytöstä, ja vastaanottajana olisi esimerkiksi afrikkalainen niukan ravinteiden maanviljelijä.


Ravinnekiintiöitä ja -päästöjä kaupan välineeksi?

Mutta miten ravinteiden käyttöä mitattaisiin? Siihen tarvitaan malleja ja käytäntöjä, ja Helena Kahiluodon tutkimusryhmä on sellaista ehdottanutkin. Ravinteiden mittaaminen on tarpeen nimenomaan ravinnepäästökaupassa. Tarkat määrät pitää olla tiedossa, jos on tarkoitus käydä kauppaa. Tätä asiaa tutkitaan Itämerellä. John Nurmisen säätiö vetää NutriTrade –hanketta, jossa pyritään luomaan ensimmäinen merialueelle tarkoitettu ravinnepäästökauppa. Tavoitteena on löytää keinoja, joilla kustannustehokkaasti vähennetään rehevöittävien ravinteiden määrää Itämeressä.

Typen ja fosforin käytössä olisi kiintiö kullekin maalle. Afrikassa se olisi isompi kuin ravinteita paljon käyttävässä maassa. Jos katto ylittyy, maa joutuu maksamaan ja vastaanottaja olisi niukan ravinteiden maa, visioi Kahiluoto.

Toisaalta miten ravinnekiintiökauppaa voitaisiin toteuttaa Itämeren alueella? Itämeren rantavaltioiden maitten välillä yritettäisiin tasoittaa ravinnekuormitusta niin, että saataisiin keskitettyä ravinteitten huuhtoutumisen väheneminen sinne, missä pienemmin kustannuksin voidaan päästä suurimpiin voittoihin ravinnevalumien vähentämisessä. Tämä ajatusmalli on vaikea toteuttaa globaalissa mittakaavassa, eikä sitä vielä Itämerelläkään ole toteutettu, sanoo maatalous- ja metsätieteiden tohtori Helena Kahiluoto.

EU:ssa järjestettiin toukokuussa kokous ravinteiden kierrätyksestä kiertotaloudessa. Itämeren tervehtymisen osalta ravinteiden kierrätys ja ravinteiden uudelleenkäyttö ovat keskeisessä roolissa. Euroopan maanviljelijöiden edustaja toi terveiset kokoukseen: kiertotalous kuuluu maatalouteen, mutta se toimii vain jos hinta on oikea ja viljelijöille muodostuu lisäarvoa.

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola puolestaan ei ole tyytyväinen uuden kansallisen ympäristönkorvausohjelman ravinnemäärien kiristykseen. Hänen mielestään ravinteiden tehokkaan käytön olisi pitänyt perustua rajoitusten sijaan ravinnetaselaskelmiin sekä maaperän tarkempaan analysointiin ja hoitoon. Pietola muistuttaa, että ravinteiden käytön määrä ei ole sama kuin päästömäärä. Tehokas ravinteiden käyttö vaatii toimivan maan, ja paikallisiin kasvuoloihin sovitetut viljelytoimenpiteet. Yksipuolinen ravinteen rajoittaminen vähentää muiden ravinteiden tehoa. Luonto toimii varsin monimutkaisesti eikä niin suoraviivaisesti kuin ympäristöohjelmamme, ravinnepäästö- tai kiintiökauppa antaa olettaa.

Pietolan mukaan vesisedimenttien fosforivaroja tulisi hyödyntää jo veden laadun elpymisen vuoksi. Vaikka Itämeren päästöt ovat 1960-luvun tasolla, meren elpyminen kestää pitkään, jopa 2100-luvulle saakka. Sedimenttien hyödyntämisessä, kuten ravinteiden kierrätyksessä aina, on muistettava ravinteiden käyttökelpoisuus kasville sekä haitta-aineiden poistaminen ennen lannoituskäyttöä.

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola epäilee ravinnekiintiökaupan toimivuutta. ”Ravinteiden käyttö yhdessä maailmankolkassa ei ole suoraan yhteydessä niiden käyttöön toisessa maailmankolkassa. Jos pääravinteiden käyttöä vähennettäisiin esim. rikkaissa Euroopan maissa, ravinnekiintiön alijäämää tuskin saataisiin siirrettyä ja kohdennettua nälänhädästä kärsiviin Afrikan maihin – maailma ei ole niin yksinkertainen ja vesikysymys on kriittisempi”, sanoo Pietola.


Markkinatalous mukaan

Helsingin yliopiston dosentti Helena Kahiluoto peräänkuuluttaa erilaisia keinoja ruoan tuotannon turvaamiseksi. Entisin konstein ruoka ei riitä kaikille, kun väestön määrä nousee. Ja meidän on kohdattava myös planeettarajat monessa suhteessa, tuotamme ravinteita, typpeä ja fosforia, liikaa ympäristöön. Niiden ylimäärä ei tällä hetkellä kohtaa niukkojen ravinteiden maatalousmaita.

Helena Kahiluoto Luonnonvarakeskuksesta haluaa herätellä tutkimuksillaan ajattelutavan muutokseen. Tarvitsemme uuden yhteiskunnallisen sopimuksen, jonka tuloksena meillä riittää ruokaa suurelle väestömäärälle ja eikä ympäristömme ole pilalla.

Näkökulma ruokaturvaan Yhdysvalloista – sääilmiöt haastavat maatalouden

Länsimaalaisille ihmisille ruoan pöytään saaminen on monille jokseenkin itsestään selvää, mutta näin asian laita ei ole kaikilla maapallolla. Liki miljardi ihmistä elää nälässä ja miten asia lieneekään vuonna 2050? Maanviljelyksessä olosuhteet ovat vaikeat voimistuvan kasvihuoneilmiön vuoksi: sääolosuhteiden vaihtelu lisääntyy, lämpötila nousee ja sateet eivät välttämättä tule silloin kun niitä odotetaan tai ne ovat aikaisempaa rajumpia. Nämä seikat ovat oleellisia viljelykasvien tuotannolle.
Kuinka satoon vaikuttaa korkea lämpötila? Sitä on tutkittu Yhdysvaltojen kansallisessa maanviljelys- ja ympäristöinstituutissa. Teija Peltoniemi haastatteli sen johtajaa Jerry Hatfieldiä.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Tieto isän kuolemasta tuli kouluradion kuulutuksena – Eero Hämeenniemestä kasvoi säveltäjä ja kielitaituri

    Hämeenniemen tie on kulkenut Valkeakoskelta maailmalle.

    Tieto isän kuolemasta tuli kouluradion kuulutuksena Eero Hämeenniemestä kasvoi säveltäjä ja kielitaituri Lapsena Eero Hämeenniemi hiippaili kavereineen koulun ikkunoista ja muita salareittejä pitkin Tietolan koulurakennuksiin seikkailemaan. Myöhemmin hän opetti siellä musiikin teoriaa soittajakavereille. Aikuisella iällä hän on ulottanut seikkailunsa mm.

  • Näyttelijä Leena Uotila taitaa tragikomedian keinot

    Näyttelijä Leena Uotila taitaa komedian rytmitajun.

    ”Näyttelijällä pitää olla muutakin näyteltävää kuin repliikit”, sanoo Leena Uotila, joka tiesi jo 5-vuotiaana haluavansa isänsä tavoin näyttelijäksi. Konkarinäyttelijää on kysytty vuosien varrella varsin erilaisiin rooleihin radioteatterissa, televisiossa, elokuvissa ja teatterissa.

  • Salonen! Mestariluokka - toivesarjan paluu

    Salonen! Mestariluokka - 6-osainen TV-sarja nyt Areenassa.

    Ylen Teema-kanavalla v. 2002 ensiesityksensä saanut Salonen! Mestariluokka -sarja palaa Yle kanaville 11.5.2020. Toivottu sarja on nähtävänä kokonaisuudessaan myös Yle Areenassa.

  • Oopperan supertähti Anneli Rauhala-Wentz laulaa vailla diivan elkeitä

    Oopperalaulaja Anneli Rauhala on näyttämöiden supertähti.

    Viipurissa syntynyt Anneli Rauhala-Wentz on laulanut liediä ja oopperaa menestyksekkäästi Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä. Savonlinnan oopperajuhlilla hän näytteli Salomen pääroolin. Musiikin kuunteleminen, pianon soittaminen ja laulaminen tuovat 91-vuotiaalle Rauhala-Wentzille joka päivä iloa. Eloisa musiikkilahjakkuus oli vain 10-vuotias koululainen, kun talvisota syttyi. Vaikka sota muutti aivan kaiken, antoi musiikki laulunsiivet elämään.

  • Miten saat menestystä ja vaikutusvaltaa katsomalla televisiosarjoja

    Telkkari luotiin myötäilemään elämää.

    Televisiosarjasivistys on yleissivistyksen viimeisin täydennysosa. Nyt jos koskaan on aika kehittää syvä, pakottava halu oppia hallitsemaan televisiosarjojen periaatteita. Näin poikkeusoloissa ravinto ja läheiset ovat jatkuvasti ympärillä, joten jos et lepsuile ja harhaudu oikealta tieltä, niin jouluun mennessä olet täysivaltainen connoisseur.

  • Pidätkö koronapäiväkirjaa? Kirjoittaminen on katastrofinhallintaa ja kurkotus tulevaisuuteen

    Kriisi saa ihmisen kirjoittamaan päiväkirjaa.

    Koronakriisi on saanut monet aloittamaan päiväkirjan pitämisen. Sosiaalisessa mediassa liikkuu päivityksiä aihetunnisteella #koronapäiväkirja. Sairastuneet ovat julkaisseet päiväkirjoja oireistaan ja lapsiperheet arjestaan poikkeustilassa. Myös perinteinen, käsinkirjoitettu päiväkirja on tehnyt paluun. Minä-muotoinen kirjoittaminen liittyy aina kriisiaikoihin, sanoo kirjallisuustieteen dosentti ja kirjallisuusterapeutti Päivi Kosonen.

  • Toivo runoa niille, joiden seuraa kaipaat

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan runotoiveita.

    Saako korona-eristys kaipaamaan työtovereiden naurua tai hassuttelua harrastuskavereiden kanssa. Ikävöitkö isovanhempien seuraa? Onko rakkaasi maitten ja merten takana? Toivo runoa hänelle jonka seuraa kaipaat! Toukokuun toisen päivän runolähetyksessä saa lähettää terveisiä! Kuulijoiden toiverunoja tulkitsevat Mirjami Heikkinen ja Eero Ojala.

  • Terapeutti Tommy Hellsten on aitiopaikalla ihmisyyteen

    Tommy Hellsten antaa lukijoilleen rakennuspalikoita elämään.

    Kirjailija, terapeutti, teologi ja kouluttaja Tommy Hellsten antaa lukijoilleen ja kuulijoilleen jatkuvasti rakennuspalikoita elämään. Hän käyttää itseään ja omia kokemuksiaan esimerkkeinä opastaessaan muita.

  • Täydelliseen kirjallisuusfestivaaliin tarvitaan rakkautta, seksiä ja ihmissuhteita

    Kirjallisia kohtaamisia Valituissa sanoissa

    Helsinki Litin näkemyksellistä keskustelua elämästä, kuolemasta, yhteiskunnasta ja kirjallisuudesta nähdään kevään Valituissa sanoissa. Valitut sanat tuo koteihin viime kevään Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin keskustelut elämästä, kuolemasta, yhteiskunnasta ja kirjallisuudesta. Lavalla on maailmankansalaisia, jotka ovat eläneet ja kasvaneet monessa eri maassa ja kulttuurissa.

  • Karismaattinen uutisikoni Heikki Kahila hurmaa James Bondina

    Uutisikoni Heikki Kahilan ura alkoi viihteestä.

    Muistatko Heikki Kahilan, kun hän esittää hyväsydämistä agenttia englanninkielisessä parodiassa Salaisen agentin äiti? Vai onko muistiisi tallentunut se hetki, kun uutisankkuri Kahila kertoo ensin presidentin määräämästä villahousupakosta ja nousee sitten pöydälle tanssimaan villapöksyissään?