Hyppää pääsisältöön

Voiko ravinteiden kauppa tuottaa ruokaa useammalle ihmiselle?

Helena Kahiluoto havupuun edessä.
Dos. Helena Kahiluoto peräänkuuluttaa ajattelutavan ja pelisääntöjen muutosta, jotta ruokaa riittää miljardeille ihmisille. Helena Kahiluoto havupuun edessä. Kuva: Teija Peltoniemi ravinteet

Mistä ruoka tulee? Maanviljelys tuottaa ruokaa, tarvitaan maata, siemeniä, energiaa ja ravinteita. Yksinkertaista kyllä, mutta jotain on pielessä kun yksi ihminen yhdeksästä kärsii aliravitsemuksesta. Maapallollamme ei ole todellista ruokaturvaa: kaikilla miljardeilla ihmisillä ei ole lähikulmillaan riittävästi ravitsemuksellisesti arvokasta ja kohtuuhintaista ravintoa.

Maapallon väestömäärän arvellaan olevan vuonna 2050 vajaa 10 miljardia ja lähempänä 11 miljardia v. 2100. Miten tämä väkimäärä ruokitaan? Erään tutkimuksen mukaan seuraavan 50 vuoden aikana pitää tuottaa ruokaa saman verran kuin viimeisen 500 vuoden aikana on tuotettu – näin siis taattaisiin sama kalorimäärä, mitä nyt ihmiset kuluttavat. Maapallon kantokyky tulee vastaan, puhutaan nk. planeettarajoista. Esimerkiksi ilmastonmuutosta vauhdittavan hiilidioksidin määrä on ylittänyt tietyn rajan. Myös typpikierrossa ilmakehän typpeä siirtyy ihmiskunnan käyttöön enemmän kuin olisi suotavaa planeettarajojen mukaan. Näin typpi muuttuu muotoon, josta on luonnolle haittoja.

Ravinteiden kierto takaa riittävää ruoan tuotantoa. Tärkeimmät ravinteet sadon syntymiselle ovat typpi ja fosfori. Näiden molempien alkuaineiden kohdalla planeettarajat on jo selvästi ylitetty. Maapallon ekosysteemin toiminta itse asiassa asettaa tiukemmat rajat näiden ravinteiden käytölle kuin niiden riittävyys. Vauraat maat miltei hukkuvat ravinteisiin, monet suomalaiset järvet ja Itämeri ovat pahasti rehevöityneet. Kun taas Saharan eteläpuolisen Afrikan viljelymailta puuttuu arvokkaita ravinteita. Kuinka ravinteet saadaan kiertoon nousussa olevan kiertotalouden hengessä?

Ravinnekauppaa – Suomen lantaa Afrikkaan

Dosentti Helena Kahiluoto esittää ajatuksen ravinteiden kaupasta. Vaikkapa Suomen rehevöityneistä järvistä kaivettaisiin ravinteikas sedimenttikerros, se kuivattaisiin ja vietäisiin Afrikkaan.

Kahiluoto ja tutkija Karoliina Rimhanen tutkivat, kuinka Etiopiassa voitaisiin vähentää hiilen ja ravinteiden hävikkiä maataloudessa. Maassa jätteet, lanta ja oljet poltetaan yleisesti ruoanvalmistuksessa. Avuksi olisivat aurinkoenergialla toimivat liedet sekä biokaasun tuottaminen sivuvirroista, tai yksinkertaisesti tehokkaammat liedet, jolloin hiiltä ja ravinteita palautettaisiin peltoon.

Mutta afrikkalaisella maanviljelijällä ei ole rahaa ostaa tehokkaampia liesiä. Helena Kahiluodon mielestä pitäisikin luoda rahoitusmalli, joka auttaisi etiopialaista maanviljelijää hankkimaan jo olemassa olevaa teknologiaa ja ravinteita maanviljelystuotantoonsa. Samalla maanviljelijä varastoisi hiiltä eli hillitsisi ilmastonmuutosta ja lisäisi maanviljelyksensä tuottavuutta ja kohentaisi ruokaturvaa. Rahoitusmalli olisi verrattavissa hiilikauppaan eli Kioton ilmastosopimuksen kansainväliseen päästökauppaan.

Kehitysapu ei ole vaihtoehto ravinnekiintiökaupan rahoitukselle, vaan markkinatalous on valjastettava siihen, sanoo Helena Kahiluoto. Pelisäännöt on pantava uusiksi.

”Voisiko YK:n ilmasto- ja kehitysjärjestön yhteydessä oleva vihreä ilmastorahasto, Green Climate Fund, ottaa tällaisen kontolleen? Kahiluodon mielestä pitäisi olla Kioton ilmastosopimuksen puhtaan kehityksen mekanismia (CDM) kevyempi ja oikeudenmukaisempi rakenne, joka on köyhienkin viljelijöiden ulottuvilla. Tämä voisi toimia mallina maailmanlaajuiselle ravinnekiintiökaupalle. Mutta joka tapauksessa rahoituskuvion pitää olla kannustava”, pohdiskelee Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Helena Kahiluoto.


Ravinteiden kauppaa ja ruokaturva

Kahiluoto näkee, ettei kehitysapu ole vaihtoehto köyhien maiden maatalouden edistämiseen vaan tarvitaan selkeä talouden rakenteiden muutos, jotta saadaan käyntiin isompia rahavirtoja pohjoisesta teollistuneista maista ruokaturvattomille alueille. Kehitysapu ei kannusta teollisuusmaissa vähentämään ravinteiden käyttöä eikä se välttämättä kohdennu saajamaassakin kestävää maataloutta tähtäävään toimintaan, tähdentää dosentti Helena Kahiluoto.

Teknologisia edistysaskeleita tarvitaan ravinteiden siirtoon. Tällä hetkellä ei vielä ole keinoa siihen, kuinka kustannustehokkaasti rehevöityneen järven tai Itämeren sedimenttejä kuivatettaisiin ja kuljetettaisiin ravinneköyhille maille. Vähän pidemmällä on fosforin ja typen erottaminen ja prosessointi lannasta sekä tämän aineksen tiivistäminen kuljetettavaan muotoon.

Ravinnekiintiökaupassa otettaisiin huomioon kunkin maan ravinteiden käytön historia, ja yhteisesti sovittaisiin maalle joku kiintiö/henkilö. Kun maa ylittäisi kyseisen katon, se joutuisi maksamaan lisäravinteiden käytöstä, ja vastaanottajana olisi esimerkiksi afrikkalainen niukan ravinteiden maanviljelijä.


Ravinnekiintiöitä ja -päästöjä kaupan välineeksi?

Mutta miten ravinteiden käyttöä mitattaisiin? Siihen tarvitaan malleja ja käytäntöjä, ja Helena Kahiluodon tutkimusryhmä on sellaista ehdottanutkin. Ravinteiden mittaaminen on tarpeen nimenomaan ravinnepäästökaupassa. Tarkat määrät pitää olla tiedossa, jos on tarkoitus käydä kauppaa. Tätä asiaa tutkitaan Itämerellä. John Nurmisen säätiö vetää NutriTrade –hanketta, jossa pyritään luomaan ensimmäinen merialueelle tarkoitettu ravinnepäästökauppa. Tavoitteena on löytää keinoja, joilla kustannustehokkaasti vähennetään rehevöittävien ravinteiden määrää Itämeressä.

Typen ja fosforin käytössä olisi kiintiö kullekin maalle. Afrikassa se olisi isompi kuin ravinteita paljon käyttävässä maassa. Jos katto ylittyy, maa joutuu maksamaan ja vastaanottaja olisi niukan ravinteiden maa, visioi Kahiluoto.

Toisaalta miten ravinnekiintiökauppaa voitaisiin toteuttaa Itämeren alueella? Itämeren rantavaltioiden maitten välillä yritettäisiin tasoittaa ravinnekuormitusta niin, että saataisiin keskitettyä ravinteitten huuhtoutumisen väheneminen sinne, missä pienemmin kustannuksin voidaan päästä suurimpiin voittoihin ravinnevalumien vähentämisessä. Tämä ajatusmalli on vaikea toteuttaa globaalissa mittakaavassa, eikä sitä vielä Itämerelläkään ole toteutettu, sanoo maatalous- ja metsätieteiden tohtori Helena Kahiluoto.

EU:ssa järjestettiin toukokuussa kokous ravinteiden kierrätyksestä kiertotaloudessa. Itämeren tervehtymisen osalta ravinteiden kierrätys ja ravinteiden uudelleenkäyttö ovat keskeisessä roolissa. Euroopan maanviljelijöiden edustaja toi terveiset kokoukseen: kiertotalous kuuluu maatalouteen, mutta se toimii vain jos hinta on oikea ja viljelijöille muodostuu lisäarvoa.

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola puolestaan ei ole tyytyväinen uuden kansallisen ympäristönkorvausohjelman ravinnemäärien kiristykseen. Hänen mielestään ravinteiden tehokkaan käytön olisi pitänyt perustua rajoitusten sijaan ravinnetaselaskelmiin sekä maaperän tarkempaan analysointiin ja hoitoon. Pietola muistuttaa, että ravinteiden käytön määrä ei ole sama kuin päästömäärä. Tehokas ravinteiden käyttö vaatii toimivan maan, ja paikallisiin kasvuoloihin sovitetut viljelytoimenpiteet. Yksipuolinen ravinteen rajoittaminen vähentää muiden ravinteiden tehoa. Luonto toimii varsin monimutkaisesti eikä niin suoraviivaisesti kuin ympäristöohjelmamme, ravinnepäästö- tai kiintiökauppa antaa olettaa.

Pietolan mukaan vesisedimenttien fosforivaroja tulisi hyödyntää jo veden laadun elpymisen vuoksi. Vaikka Itämeren päästöt ovat 1960-luvun tasolla, meren elpyminen kestää pitkään, jopa 2100-luvulle saakka. Sedimenttien hyödyntämisessä, kuten ravinteiden kierrätyksessä aina, on muistettava ravinteiden käyttökelpoisuus kasville sekä haitta-aineiden poistaminen ennen lannoituskäyttöä.

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola epäilee ravinnekiintiökaupan toimivuutta. ”Ravinteiden käyttö yhdessä maailmankolkassa ei ole suoraan yhteydessä niiden käyttöön toisessa maailmankolkassa. Jos pääravinteiden käyttöä vähennettäisiin esim. rikkaissa Euroopan maissa, ravinnekiintiön alijäämää tuskin saataisiin siirrettyä ja kohdennettua nälänhädästä kärsiviin Afrikan maihin – maailma ei ole niin yksinkertainen ja vesikysymys on kriittisempi”, sanoo Pietola.


Markkinatalous mukaan

Helsingin yliopiston dosentti Helena Kahiluoto peräänkuuluttaa erilaisia keinoja ruoan tuotannon turvaamiseksi. Entisin konstein ruoka ei riitä kaikille, kun väestön määrä nousee. Ja meidän on kohdattava myös planeettarajat monessa suhteessa, tuotamme ravinteita, typpeä ja fosforia, liikaa ympäristöön. Niiden ylimäärä ei tällä hetkellä kohtaa niukkojen ravinteiden maatalousmaita.

Helena Kahiluoto Luonnonvarakeskuksesta haluaa herätellä tutkimuksillaan ajattelutavan muutokseen. Tarvitsemme uuden yhteiskunnallisen sopimuksen, jonka tuloksena meillä riittää ruokaa suurelle väestömäärälle ja eikä ympäristömme ole pilalla.

Näkökulma ruokaturvaan Yhdysvalloista – sääilmiöt haastavat maatalouden

Länsimaalaisille ihmisille ruoan pöytään saaminen on monille jokseenkin itsestään selvää, mutta näin asian laita ei ole kaikilla maapallolla. Liki miljardi ihmistä elää nälässä ja miten asia lieneekään vuonna 2050? Maanviljelyksessä olosuhteet ovat vaikeat voimistuvan kasvihuoneilmiön vuoksi: sääolosuhteiden vaihtelu lisääntyy, lämpötila nousee ja sateet eivät välttämättä tule silloin kun niitä odotetaan tai ne ovat aikaisempaa rajumpia. Nämä seikat ovat oleellisia viljelykasvien tuotannolle.
Kuinka satoon vaikuttaa korkea lämpötila? Sitä on tutkittu Yhdysvaltojen kansallisessa maanviljelys- ja ympäristöinstituutissa. Teija Peltoniemi haastatteli sen johtajaa Jerry Hatfieldiä.

Kommentit
  • Näyttelijä Taisto Reimaluoto: "Toisten eteen tehty työ kantaa."

    Elämässä runot lääkitsevät ja yhteispeli kannattelee.

    Taisto Reimaluoto on näyttelijänä tulisieluinen oman tien kulkija ja vahva runojen tulkitsija. Useissa elokuvissa, televisiosarjoissa sekä teatteriproduktioissa näytellyt taiteilija kokee että toisten eteen tehdyn työ kannattaa aina. Kajaanin runoviikon esiintyjänä ja johtajana vuodet 2011-2018 toimineelle Reimaluodolle yhteispeli on kaikessa kaiken avain.

  • Keskustele radiolupien jakamisesta!

    Kaupallisen radion lupien jakaminen

    Vuodenvaihteessa alkaa kaupallisessa radiotoiminnassa uusi vaihe, kun kymmenen vuoden radioluvat astuvat voimaan. Suomessa luvat on jaettu ns. kauneuskilpailussa, mutta olisiko huutokauppa parempi vaihto? Asiaa ovat selvittäneet Mika Mäkilä ja Janne Holopainen. Kuulemme myös Radiomedian toimitusjohtajan Stefan Möllerin kommentit asiaan.

  • Keskustele valehtelemisesta

    Miksi valehtelemme?

    Mikä saa meidät toimimaan vastoin moraaliamme ja turvautumaan joskus valehtelemiseen? Millaisissa tilanteissa toisen valehtelu saattaa saada hyväksyntämme? Entä onko sanonta "rehellisyys maan perii" totta?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Näyttelijä Taisto Reimaluoto: "Toisten eteen tehty työ kantaa."

    Elämässä runot lääkitsevät ja yhteispeli kannattelee.

    Taisto Reimaluoto on näyttelijänä tulisieluinen oman tien kulkija ja vahva runojen tulkitsija. Useissa elokuvissa, televisiosarjoissa sekä teatteriproduktioissa näytellyt taiteilija kokee että toisten eteen tehdyn työ kannattaa aina. Kajaanin runoviikon esiintyjänä ja johtajana vuodet 2011-2018 toimineelle Reimaluodolle yhteispeli on kaikessa kaiken avain.

  • Keskustele radiolupien jakamisesta!

    Kaupallisen radion lupien jakaminen

    Vuodenvaihteessa alkaa kaupallisessa radiotoiminnassa uusi vaihe, kun kymmenen vuoden radioluvat astuvat voimaan. Suomessa luvat on jaettu ns. kauneuskilpailussa, mutta olisiko huutokauppa parempi vaihto? Asiaa ovat selvittäneet Mika Mäkilä ja Janne Holopainen. Kuulemme myös Radiomedian toimitusjohtajan Stefan Möllerin kommentit asiaan.

  • Keskustele valehtelemisesta

    Miksi valehtelemme?

    Mikä saa meidät toimimaan vastoin moraaliamme ja turvautumaan joskus valehtelemiseen? Millaisissa tilanteissa toisen valehtelu saattaa saada hyväksyntämme? Entä onko sanonta "rehellisyys maan perii" totta?

  • Keskustele huipputuloisista!

    Se suurituloisin promille

    Millaista on kaikkein suurituloisten elämä Suomessa? Eniten tienaavan promillen sisällä erottuu kolme joukkoa: perijät, ammattijohtajat ja yrittäjät. Millaista heidän elämänsä on ja mitä he ajattelevat suomalaisesta yhteiskunnasta? Kunniansa saavat kuulla niin poliitikot, media kuin koko hyvinvointivaltiokin.

  • Keskustele metsäpolitiikasta

    Mihin suuntaan metsiemme hoitoa pitäisi viedä?

    Miten Suomen metsiä pitäisi sekä hyödyntää taloudellisesti että pitää huolta hiilinieluista ja luonnon monimuotoisuudesta? Miten siis sekä säästää että syödä kakku?

  • Keskustele huvipuistoista!

    Huvittavaa bisnestä

    Mistä huvipuistojen tuotto syntyy, ja miten investoida niin, että yleisö tulee aina uudelleen ja uudelleen? Kun vielä on kesää jäljellä huvipuistotaloudesta kertovat Lasten päivän säätiön ja Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin ja Särkänniemen kehitysjohtaja Ville Aarresuo. Puhelimen päähän saamme Sariolan kiertävän tivolin toimitusjohtajan Ville Sariolan.

  • Kai Ekholm: Kirjasto on lupaus sivistyksestä, yhteisyydestä, ja jatkuvuudesta

    Kansalliskirjasto inspiroi edelleen Kai Ekholmia

    Kirjojen lukemisen lähettilääksi intoutunut tutkija ja tietokirjailija Kai Ekholm tietää mistä puhuu. Lähes neljäkymmentä vuotta kirjastomaailmassa työskennellyt, Kansalliskirjaston ylihoitajan virasta eläköitynyt Kai Ekholm puhuu lämmöllä kirjojen lukemisen merkityksestä ja kirjastojen tärkeydestä. Tampereen yliopistossa lehtorina sekä Vaasan yliopistossa professorina toiminut Ekholm keskittyy nyt eläköidytään organisoimaan omaa laajaa kirja- ja levykokoelmaansa. Useita tietokirjoja, ja dekkareita kirjoittaneena hän unelmoi myös kirjoittavansa enemmän tulevaisuudessa.

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.