Hyppää pääsisältöön

I. K. Inha — kansallisvalokuvaaja

Valokuvaaja ja kirjailija I.K. Inhan ehkä tunnetuimpia töitä ovat hänen ottamansa valokuvat Vienan Karjalasta. Hänen tarkoituksenaan oli täydentää Kalevalan koonneen Elias Lönnrotin keräämää muinais- ja kansanrunokokoelmaa ja tallentaa kuvin vielä 1800-luvun lopulla kovin tuntematon Vienan Karjala, jota ei oltu aiemmin niin kattavasti valokuviin ikuistettu.

I. K. Inhan matka Vienan Karjalaan 1894

Mukaan lähti silloinen ylioppilas K. F. Karjalainen. Kumppanuksien rahoittajina olivat Suomalaisen kirjallisuuden seura ja vielä itsenäistymättömän Suomen ensimmäisen presidentti K. J. Ståhlbergin serkku K. E. Ståhlberg. Parivaljakko lähti viisi kuukautta kestäneelle matkalleen huhtikuussa mukanaan monta kärryllistä kuvauskalustoa.

Matkaltaan Inha toi runojen lisäksi historiallista esineistöä ja yli 200 valokuvaa. Valokuvat ovat kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittäviä koska niissä on ikuistettuna Vienan Karjala ennen kuin iso osa sen vanhoista rakennuksista ja tavoista katosivat ajan ja sotien myötä. Lisäksi niitä on käytetty apuna Karjalan kulttuuriperinteiden palauttamisessa ja historian tutkimuksessa.

Alla oleva ote ohjelmasta Ykkösdokumentti: Viena – runon ja sodan Karjala käsittelee lyhyesti Inhan matkaa. Itselleen tyypillisiä maisema- ja luontokuvia Inha ei ottanut matkalta kuin muutaman. Sen sijaan hän kuvasi paljon Karjalaisia kylänäkymiä ja niiden arkea sekä erityisesti paikallisia ihmisiä, jotka nousevat merkittävästi esiin kokoelmasta. Matkalla syntyivät ensimmäiset suomalaisen valokuvataiteen realistiset henkilökuvat.

Lapsuus kauniissa luonnonmaisemissa sai taiteellisen lahjakkuuden kukkimaan

I. K. Inha, ristimänimeltään Into Konrad Nyström, syntyi 12. marraskuuta 1865 Johan Abraham Nyströmin ja Clara Charlotta Wikmanin yhdeksänneksi lapseksi. Hän eli lapsuutensa Virtain Jäähdyspohjassa perheen tilalla Valkeajärven talossa. Inhan isä oli kiinnostunut kasveista ja oli istuttanut tiluksille ulkomaisia puulajeja ja pensaita aina sembramännyistä erikoiseen vihreään viinimarjaan. Pihapiiri ja Virtain kauniit luonnonmaisemat olivat mitä mainioin ympäristö herättämään nuoren Inhan mielikuvituksen ja kehittämään voimakkaan suhteen luontoon.

I. K. Inhan valokuvassa Mustialan maanviljelysopiston pelto vuonna 1899
I. K. Inhan kuvassa Mustialan maanviljelysopiston pelto vuonna 1899. Inha oli mestarillinen panoraamakuvien tekijä. I. K. Inhan valokuvassa Mustialan maanviljelysopiston pelto vuonna 1899 opisto

Taiteellisen lahjakkuutensa Inha peri vanhemmiltaan. Kotona muun muassa soitettiin pianoa, viulua ja huilua, maalattiin ja otettiin valokuvia sekä luettiin historiaa ja maantiedettä käsitteleviä kirjoja. Kotona puhuttiin sekä ruotsia että suomea ja Inhan äiti osasi myös ranskaa. Isä kirjoitti ruotsinkieliseen päivälehteen. Säätyläisille tyypilliseen tapaan perhe piti huviretkistä ja kävi paljon metsällä.

Inhan ollessa kolmen vuoden ikäinen hänen vanhempi sisarensa Inha Luciina kuoli. Myöhemmin Into Konrad Nyström otti taiteilijanimensä sisarensa mukaan.

Inhan äiti kuoli 12. synnytykseen Inhan ollessa vasta 9-vuotias. Perhe muutti äidin kuoltua Jäähdyspohjasta Ikaalisiin, mutta jatkoi kuitenkin kesien viettoa vanhassa kodissaan.

Inha ehti ikuistaa kuviinsa Suomen päästä varpaisiin

Polkupyörien välittäjänä

Inha ehti toimia myös polkupyörien välittäjänä. Hän maahantoi pyöriä Englannista ja bisnes oli vilkkaimmillaan 1880-luvun lopussa. Inha rakennutti kuvausmatkojaan varten erityisvalmisteisen pyörän, jolla hän saattoi kuljettaa raskasta kuvauskalustoaan ympäri Suomea. Sanaa ”polkupyörä” väitetään Inhan keksimäksi.

Inha oli taitava koulussa ja menestyi niin hyvin, että sai täydet kympit kuudennen luokan päättötodistukseensa kahdeksasta oppiaineesta. 20-vuotiaana Inha aloitti opintonnot Helsingin yliopistossa, mutta jätti koulunsa kesken ja lähti 23-vuotiaana Baijeriin opiskelemaan valokuvausta. Opetukseen tyytymättömänä hän siirtyi Baijerista Wieniin jatkamaan valokuvaajan koulutusta.

Vaikka ollaan etäällä, niin on myös tiivistetty niitä hetkiä, ja se juuri on Inhan mestarillisuutta

Karjalan lisäksi Inha kuvasi paljon myös ympäri Suomea - Kirjailija Erno Paasilinnaa lainaten Inha ”kuvasi Suomen Hangosta Sallaan, Laatokalta Turun saaristoon.” Hän tallensi kuviin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomen maisemia kaupungeista maaseudulle ja kuvasi sekä teollisuutta, ihmisiä että luontoa. Monesti hän liikkui paikasta toiseen pyörällä. Inha muun muassa kuvasi vuoden kesällä 1908 nopeasti muuttuvaa ja kasvavaa Helsinkiä kustannusyhtiö WSOY:n Helsinki-opasta varten.

Hän ei kuvaa kaupunkia sosiaalisena yhteisönä vaan nimenomaan rakennusten, valon ja tunnelmien lähtökohdasta

Alla olevassa Kultakuume radio-ohjelman jaksossa toimittaja Jonni Roos ja valokuvataiteilija Taneli Eskola keskustelevat Inhan ottamista Helsinki-valokuvista, joista koottiin kirja Helsinki – valon kaupunki. Mukana ohjelmassa on myös otteita Suomen valokuvataiteen museon erikoistutkija Jukka Kukkosen ja WSOY:n kuvatoimittaja Riitta Toiviaisen haastatteluista. Yhdessä he pohtivat Inhan ottamien kuvien objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välistä suhdetta, joka ilmenee yhtäältä suorissa linjoissa sekä rakennusten keskeisyydessä ja toisaalta valon ja varjon taitavassa käytössä ja kuvien tunnelmassa.

Oman aikansa ekofilosofi

Vaikka Inha kuvasikin paljon ihmisen muokkaamaa ympäristöä, kaupunkeja sekä peltoja, olivat metsät ja luonto hänelle tärkeämpiä. Hän arvosti suunnattomasti luontoa sellaisenaan ja suhtautui siihen jopa intohimoisesti. Hän oli raivoissaan metsähakkuista, joita hänen elinaikanaankin oli Suomessa jo runsaasti, ja kutsui niitä raiskioiksi. Inhan myöhemmissä kuvissa korostuukin juuri luonto sellaisenaan puhtaana ja koskemattomana.

Kiveenkään ei saanut koskea eikä pienintäkään ampiaista tappaa eli hänellä oli lähes ekofeministinen suhtautuminen luontoon.

Alla olevassa Kultakuume radio-ohjelman jaksossa toimittaja Liisa Vihmanen keskustelee Suomen valokuvataiteen museon I. K. Inha -näyttelyn kuraattorin Kati Lintosen kanssa Inhan luontosuhteesta. Lintosen mielestä Inhan luontofilosofia muistuttaa nykyaikaisen ekofilosofian esiastetta, joka Inhan kohdalla tiivistyy hyvin henkilökohtaiseksi suhteeksi luontoon.

Kaikkein tärkein oli luonto

Hän vietti talven kaksin metsäpuron kanssa kuvaten sitä eri kulmista

Inha oli hyvin yksinäinen mies. Yksikään hänen naissuhteistaan ei menestynyt ja hän onnistui aina rakastumaan naisiin, joilta ei saanut vastarakkautta. Yksinäiset kuvausmatkatkaan eivät varmasti auttaneet asiaa. Inha sairasti paikoin vakavaakin masennusta. Metsä tuntui kuitenkin aina rakastavan häntä takaisin eikä koskaan jättänyt yksin. Tämä osaltaan voimisti Inhan luontosuhdetta.

Inhan syvä tunteellisuus on nähtävissä monissa hänen valokuvistaan. Valon ja varjon taitava käyttö ja sommittelu heijastelevat monissa Inhan kuvissa hänen tunnetilojaan. Sen lisäksi, että hän kuvasi paljon realistisia henkilökuvia, ovat monet hänen myöhemmistä valokuvistaan puhtaan yksinkertaisia kuvia metsän puista tai risukosta. Näistä syistä Inhaa on myös sanottu yhdeksi ensimmäisistä Suomen valokuvataiteen modernisteista.

Unohdettu kirjailija

Inha on tunnettu pääasiassa valokuvistaan, mutta hän ehti tehdä myös paljon kirjallista tuotantoa. Hän toimi pitkään kääntäjänä ja kirjoitti myös omia teoksia. Inha aloitti noin 20 vuoden iässä työn toimittajana ja teki juttuja muun muassa Uuteen Suomettareen ja Finlandia–lehteen. Hän toimi myös ulkomaantoimittajana Kreikassa.

Kirjoittaja I. K. Inha

Inha kirjoitti ensimmäisen pienoisromaaninsa jo 19-vuotiaana. Hän suomensi valtavan määrän pääasiassa historiaa ja maantietoa käsittelevää kirjallisuutta. Tiheimmillään Inha käänsi vuodessa useamman teoksen. Vuoden 1925 jälkeen viitenä viimeisenä elinvuotenaan Inha käänsi 15 teosta.

Inhan oma tuotanto koostuu pääasiassa matkakertomuksista. Hänen kirjallinen tuotantonsa on kuitenkin varsin merkityksellinen. Suomentaessaan niin suuren määrän vieraskielisiä teoksia 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella suomenkielen sanamäärä on ollut nykypäivään nähden huomattavasti pienempi, joten Inhan on ollut pakko laajentaa sanastoa. Lisäksi hän on ollut aikakautensa tuotteliaimpia kirjoittajia.

Alla olevassa radio-ohjelmassa Jarmo Heikkinen lukee katkelmia I. K. Inhan matkakertomuksista kirjasta Suomen maisemia, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1909.

Suurmiesten joukossa

Vuonna 1865 syntyivät Inhan lisäksi myös Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallella ja Pekka Halonen. Hän on yhtä lailla osa samaa karelianistien joukkoa kuin edellä mainitut kansallistaiteilijamme. Kuitenkin I. K. Inhaa harvemmin luetaan näiden suurmiesten joukkoon. I. K. Inha kuoli leukemiaan vuonna 1930. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ensimmäinen Inhalle omistettu postimerkki julkaistiin vasta hänen 150-vuotisjuhlavuotenaan heinäkuussa 2015.

Inha on tehnyt eri puolilta Suomea monta ikonista kuvaa, jotka edustavat monille mennyttä aikaa ja sitä miltä Suomi on joskus näyttänyt. Inhasta on alettu puhua kansallisvalokuvaajana vuoden 2006 järjestettyjen laajojen näyttelyiden jälkeen.

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.