Hyppää pääsisältöön

I. K. Inha — kansallisvalokuvaaja

Valokuvaaja ja kirjailija I.K. Inhan ehkä tunnetuimpia töitä ovat hänen ottamansa valokuvat Vienan Karjalasta. Hänen tarkoituksenaan oli täydentää Kalevalan koonneen Elias Lönnrotin keräämää muinais- ja kansanrunokokoelmaa ja tallentaa kuvin vielä 1800-luvun lopulla kovin tuntematon Vienan Karjala, jota ei oltu aiemmin niin kattavasti valokuviin ikuistettu.

I. K. Inhan matka Vienan Karjalaan 1894

Mukaan lähti silloinen ylioppilas K. F. Karjalainen. Kumppanuksien rahoittajina olivat Suomalaisen kirjallisuuden seura ja vielä itsenäistymättömän Suomen ensimmäisen presidentti K. J. Ståhlbergin serkku K. E. Ståhlberg. Parivaljakko lähti viisi kuukautta kestäneelle matkalleen huhtikuussa mukanaan monta kärryllistä kuvauskalustoa.

Matkaltaan Inha toi runojen lisäksi historiallista esineistöä ja yli 200 valokuvaa. Valokuvat ovat kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittäviä koska niissä on ikuistettuna Vienan Karjala ennen kuin iso osa sen vanhoista rakennuksista ja tavoista katosivat ajan ja sotien myötä. Lisäksi niitä on käytetty apuna Karjalan kulttuuriperinteiden palauttamisessa ja historian tutkimuksessa.

Alla oleva ote ohjelmasta Ykkösdokumentti: Viena – runon ja sodan Karjala käsittelee lyhyesti Inhan matkaa. Itselleen tyypillisiä maisema- ja luontokuvia Inha ei ottanut matkalta kuin muutaman. Sen sijaan hän kuvasi paljon Karjalaisia kylänäkymiä ja niiden arkea sekä erityisesti paikallisia ihmisiä, jotka nousevat merkittävästi esiin kokoelmasta. Matkalla syntyivät ensimmäiset suomalaisen valokuvataiteen realistiset henkilökuvat.

Lapsuus kauniissa luonnonmaisemissa sai taiteellisen lahjakkuuden kukkimaan

I. K. Inha, ristimänimeltään Into Konrad Nyström, syntyi 12. marraskuuta 1865 Johan Abraham Nyströmin ja Clara Charlotta Wikmanin yhdeksänneksi lapseksi. Hän eli lapsuutensa Virtain Jäähdyspohjassa perheen tilalla Valkeajärven talossa. Inhan isä oli kiinnostunut kasveista ja oli istuttanut tiluksille ulkomaisia puulajeja ja pensaita aina sembramännyistä erikoiseen vihreään viinimarjaan. Pihapiiri ja Virtain kauniit luonnonmaisemat olivat mitä mainioin ympäristö herättämään nuoren Inhan mielikuvituksen ja kehittämään voimakkaan suhteen luontoon.

I. K. Inhan valokuvassa Mustialan maanviljelysopiston pelto vuonna 1899
I. K. Inhan kuvassa Mustialan maanviljelysopiston pelto vuonna 1899. Inha oli mestarillinen panoraamakuvien tekijä. I. K. Inhan valokuvassa Mustialan maanviljelysopiston pelto vuonna 1899 opisto

Taiteellisen lahjakkuutensa Inha peri vanhemmiltaan. Kotona muun muassa soitettiin pianoa, viulua ja huilua, maalattiin ja otettiin valokuvia sekä luettiin historiaa ja maantiedettä käsitteleviä kirjoja. Kotona puhuttiin sekä ruotsia että suomea ja Inhan äiti osasi myös ranskaa. Isä kirjoitti ruotsinkieliseen päivälehteen. Säätyläisille tyypilliseen tapaan perhe piti huviretkistä ja kävi paljon metsällä.

Inhan ollessa kolmen vuoden ikäinen hänen vanhempi sisarensa Inha Luciina kuoli. Myöhemmin Into Konrad Nyström otti taiteilijanimensä sisarensa mukaan.

Inhan äiti kuoli 12. synnytykseen Inhan ollessa vasta 9-vuotias. Perhe muutti äidin kuoltua Jäähdyspohjasta Ikaalisiin, mutta jatkoi kuitenkin kesien viettoa vanhassa kodissaan.

Inha ehti ikuistaa kuviinsa Suomen päästä varpaisiin

Polkupyörien välittäjänä

Inha ehti toimia myös polkupyörien välittäjänä. Hän maahantoi pyöriä Englannista ja bisnes oli vilkkaimmillaan 1880-luvun lopussa. Inha rakennutti kuvausmatkojaan varten erityisvalmisteisen pyörän, jolla hän saattoi kuljettaa raskasta kuvauskalustoaan ympäri Suomea. Sanaa ”polkupyörä” väitetään Inhan keksimäksi.

Inha oli taitava koulussa ja menestyi niin hyvin, että sai täydet kympit kuudennen luokan päättötodistukseensa kahdeksasta oppiaineesta. 20-vuotiaana Inha aloitti opintonnot Helsingin yliopistossa, mutta jätti koulunsa kesken ja lähti 23-vuotiaana Baijeriin opiskelemaan valokuvausta. Opetukseen tyytymättömänä hän siirtyi Baijerista Wieniin jatkamaan valokuvaajan koulutusta.

Vaikka ollaan etäällä, niin on myös tiivistetty niitä hetkiä, ja se juuri on Inhan mestarillisuutta

Karjalan lisäksi Inha kuvasi paljon myös ympäri Suomea - Kirjailija Erno Paasilinnaa lainaten Inha ”kuvasi Suomen Hangosta Sallaan, Laatokalta Turun saaristoon.” Hän tallensi kuviin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomen maisemia kaupungeista maaseudulle ja kuvasi sekä teollisuutta, ihmisiä että luontoa. Monesti hän liikkui paikasta toiseen pyörällä. Inha muun muassa kuvasi vuoden kesällä 1908 nopeasti muuttuvaa ja kasvavaa Helsinkiä kustannusyhtiö WSOY:n Helsinki-opasta varten.

Hän ei kuvaa kaupunkia sosiaalisena yhteisönä vaan nimenomaan rakennusten, valon ja tunnelmien lähtökohdasta

Alla olevassa Kultakuume radio-ohjelman jaksossa toimittaja Jonni Roos ja valokuvataiteilija Taneli Eskola keskustelevat Inhan ottamista Helsinki-valokuvista, joista koottiin kirja Helsinki – valon kaupunki. Mukana ohjelmassa on myös otteita Suomen valokuvataiteen museon erikoistutkija Jukka Kukkosen ja WSOY:n kuvatoimittaja Riitta Toiviaisen haastatteluista. Yhdessä he pohtivat Inhan ottamien kuvien objektiivisuuden ja subjektiivisuuden välistä suhdetta, joka ilmenee yhtäältä suorissa linjoissa sekä rakennusten keskeisyydessä ja toisaalta valon ja varjon taitavassa käytössä ja kuvien tunnelmassa.

Oman aikansa ekofilosofi

Vaikka Inha kuvasikin paljon ihmisen muokkaamaa ympäristöä, kaupunkeja sekä peltoja, olivat metsät ja luonto hänelle tärkeämpiä. Hän arvosti suunnattomasti luontoa sellaisenaan ja suhtautui siihen jopa intohimoisesti. Hän oli raivoissaan metsähakkuista, joita hänen elinaikanaankin oli Suomessa jo runsaasti, ja kutsui niitä raiskioiksi. Inhan myöhemmissä kuvissa korostuukin juuri luonto sellaisenaan puhtaana ja koskemattomana.

Kiveenkään ei saanut koskea eikä pienintäkään ampiaista tappaa eli hänellä oli lähes ekofeministinen suhtautuminen luontoon.

Alla olevassa Kultakuume radio-ohjelman jaksossa toimittaja Liisa Vihmanen keskustelee Suomen valokuvataiteen museon I. K. Inha -näyttelyn kuraattorin Kati Lintosen kanssa Inhan luontosuhteesta. Lintosen mielestä Inhan luontofilosofia muistuttaa nykyaikaisen ekofilosofian esiastetta, joka Inhan kohdalla tiivistyy hyvin henkilökohtaiseksi suhteeksi luontoon.

Kaikkein tärkein oli luonto

Hän vietti talven kaksin metsäpuron kanssa kuvaten sitä eri kulmista

Inha oli hyvin yksinäinen mies. Yksikään hänen naissuhteistaan ei menestynyt ja hän onnistui aina rakastumaan naisiin, joilta ei saanut vastarakkautta. Yksinäiset kuvausmatkatkaan eivät varmasti auttaneet asiaa. Inha sairasti paikoin vakavaakin masennusta. Metsä tuntui kuitenkin aina rakastavan häntä takaisin eikä koskaan jättänyt yksin. Tämä osaltaan voimisti Inhan luontosuhdetta.

Inhan syvä tunteellisuus on nähtävissä monissa hänen valokuvistaan. Valon ja varjon taitava käyttö ja sommittelu heijastelevat monissa Inhan kuvissa hänen tunnetilojaan. Sen lisäksi, että hän kuvasi paljon realistisia henkilökuvia, ovat monet hänen myöhemmistä valokuvistaan puhtaan yksinkertaisia kuvia metsän puista tai risukosta. Näistä syistä Inhaa on myös sanottu yhdeksi ensimmäisistä Suomen valokuvataiteen modernisteista.

Unohdettu kirjailija

Inha on tunnettu pääasiassa valokuvistaan, mutta hän ehti tehdä myös paljon kirjallista tuotantoa. Hän toimi pitkään kääntäjänä ja kirjoitti myös omia teoksia. Inha aloitti noin 20 vuoden iässä työn toimittajana ja teki juttuja muun muassa Uuteen Suomettareen ja Finlandia–lehteen. Hän toimi myös ulkomaantoimittajana Kreikassa.

Kirjoittaja I. K. Inha

Inha kirjoitti ensimmäisen pienoisromaaninsa jo 19-vuotiaana. Hän suomensi valtavan määrän pääasiassa historiaa ja maantietoa käsittelevää kirjallisuutta. Tiheimmillään Inha käänsi vuodessa useamman teoksen. Vuoden 1925 jälkeen viitenä viimeisenä elinvuotenaan Inha käänsi 15 teosta.

Inhan oma tuotanto koostuu pääasiassa matkakertomuksista. Hänen kirjallinen tuotantonsa on kuitenkin varsin merkityksellinen. Suomentaessaan niin suuren määrän vieraskielisiä teoksia 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella suomenkielen sanamäärä on ollut nykypäivään nähden huomattavasti pienempi, joten Inhan on ollut pakko laajentaa sanastoa. Lisäksi hän on ollut aikakautensa tuotteliaimpia kirjoittajia.

Alla olevassa radio-ohjelmassa Jarmo Heikkinen lukee katkelmia I. K. Inhan matkakertomuksista kirjasta Suomen maisemia, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1909.

Suurmiesten joukossa

Vuonna 1865 syntyivät Inhan lisäksi myös Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallella ja Pekka Halonen. Hän on yhtä lailla osa samaa karelianistien joukkoa kuin edellä mainitut kansallistaiteilijamme. Kuitenkin I. K. Inhaa harvemmin luetaan näiden suurmiesten joukkoon. I. K. Inha kuoli leukemiaan vuonna 1930. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ensimmäinen Inhalle omistettu postimerkki julkaistiin vasta hänen 150-vuotisjuhlavuotenaan heinäkuussa 2015.

Inha on tehnyt eri puolilta Suomea monta ikonista kuvaa, jotka edustavat monille mennyttä aikaa ja sitä miltä Suomi on joskus näyttänyt. Inhasta on alettu puhua kansallisvalokuvaajana vuoden 2006 järjestettyjen laajojen näyttelyiden jälkeen.

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa