Hyppää pääsisältöön

Melankolisen taiteilijan kuolema on liian helppoa romantisoida

Caspar David Friedrich: Abtei im Eichenwald (1808-1810)
Caspar David Friedrich: Abtei im Eichenwald (1808-1810) Caspar David Friedrich: Abtei im Eichenwald (1808-1810) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Nuorena kuolevan melankolisen taiteilijan hahmo vakiintui populaarikulttuurin kuvastoon romantiikan aikana. Goethen Nuoren Wertherin jäljissä taiteilijat ottivat ihanteekseen elämän, joka on kiihkeä, mutta lyhyt. Romantiikan ajan taiteilijoiden, John Keatsin, Percy Bysshe Shelleyn ja Robert Schumannin viitoittamaa polkua seuraavat myös meidän aikamme amywinehouset, kurtcobainit ja jimmorrisonit.

Valistusajan järkiajatteluun kyllästynyt nuoriso otti 1700-luvun lopulla esikuvakseen ylitsevuotavan tunteellisen Nuoren Wertherin. Vuonna 1774 ilmestyneessä Johann Wolfgang von Goethen romaanissa Werther rakastaa, kärsii, muttei unhoita ja päätyy saavuttamattoman rakkauden riuduttamana itsemurhaan. 1700-luvun lopun hipsterit hankkivat Wertheriä matkien sinisen frakin, keltaiset liivit ja korkeavartiset saappaat. Wertherin jäljissä myös itsemurhat lisääntyvät.

Hurmion ja masennuksen välissä

Romantiikka ihannoi renessanssista tuttua melankoliamuotoa, melancholia generosaa. Se tarkoittaa valon ja pimeän tai hurmion ja masennuksen väliin jäävää luovaa olotilaa. Tällaista melankoliaa edustavasta hahmosta tuli romantiikan ajan taiteilijan prototyyppi – ainutlaatuinen ja itsestään tietoinen.

Lotte am Werthers Grabmal (Tuntematon 1790)
Lotte am Werthers Grabmal (Tuntematon 1790) Lotte am Werthers Grabmal (Tuntematon 1790) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Romantiikan melankolikko kärsii jatkuvasta tunteiden ailahtelusta. Maanisen innoituksen siivittämät ajatukset vaihtelevat synkkien lamaannuksen kausien kanssa. Romanttiselle melankolikolle tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ikävystyttävä porvarillinen tasapainoisuus.

Nuori Werther saa romantiikan aikana lukemattomia kirjallisia seuraajia, mutta nuorena kuolevan taiteilijan melankolinen hahmo nousee ihanteeksi myös tosi elämässä. Runoilijat Percy Bysshe Shelley, Novalis ja John Keats kuolivat ennen 30 ikävuottaan, Heinrich von Kleist teki itsemurhan 34-vuotiaana. Toinen ihailtava vaihtoehto oli mielenterveyden menettäminen. Tästä esimerkkeinä kirjailija Friedrich Hölderlin ja säveltäjä Robert Schumann.

Schumannin Florestan ja Eusebius
Schumannin Florestan ja Eusebius Schumannin Florestan ja Eusebius Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Depressiivinen Eusebius ja maaninen Florestan

Säveltäjä Robert Schumann on hyvä tosielämän esimerkki romantiikan ajan stereotyyppisestä taiteilijahahmosta. Schumann oli musikaalinen nero, jonka tuotantoa aikalaiset aluksi vierastivat.

Robert Schumann
Robert Schumann Robert Schumann Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Schumann kuului nuorten taiteilijoiden Daavidin liittoon, joka vastusti porvarillisia arvoja. Hän joutui kokemaan vastoinkäymisiä rakkaudessa, kun hänen vaimonsa Claran isä vastusti liittoa. Lopulta mielenterveydelliset ongelmat saivat Schumannin hyppäämään Reiniin pelkkä yöpuku päällään.

Loppuelämänsä säveltäjä vietti mielisairaalassa. Aikalaisdiagnoosi hänen sairaudestaan oli psykoottinen melankolia. Tänä päivänä Schumannin on arveltu sairastaneen kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta myös kuppaa epäillään mielenterveyden katoamisen syyksi.

Oli diagnoosi mikä tahansa, Schumann edustaa hyvin romantiikan kaksisuuntaista melankolikkoa, jonka elämässä vaihtelevat kiihkeät luomisen kauden ja syvä melankolia. Tätä kuvaavat myös Eusebius ja Florestan, Schumannin itselleen luomat alteregot. Eusebius ja Florestan esiintyvät Schumannin kirjoituksissa ja sävellyksissä. Ne kuvaavat hänen persoonallisuutensa kahta puolta.

Eusebius oli sisäänpäin kääntynyt, uneksuva, runollinen ja melankolinen. Florestan puolestaan oli impulsiivinen, rohkea, temperamenttinen ja ulospäin suuntautunut. Depressiivinen Eusebius ja maaninen Florestan.

Romantiikan ajasta 27-kerhoon

Romantiikan ajan synnyttämä melankolikkohahmo voi hyvin myös tänä päivänä. Vai mitä muuta ovat 27-vuotiaina kuolleiden kerhoon kuuluvat Jim Morrison, Kurt Cobain tai Amy Winehouse? Traagisen melankolisia, erityislaatuisia, liian herkkiä ja luovia tähän maailmaan.

Mielikuva, jossa Schumann seisoo yöpuku päällä sillalla ja miettii hyppäämistä Reineen, muuttaa sävyään.

Yhä uudet populaarimusiikin melankoliset sankarit näyttävät yhä uusille sukupolville, että on toinenkin vaihtoehto elää kuin kahdeksasta neljään työt ja kiihkeän nuoruuden muuttuminen arkihuolien täyttämäksi keski-iäksi. Melankolisen taiteilijahahmon itsemurha on äärimmäistä kapinaa yhteiskuntaa vastaan.

Voidaan tietysti ajatella, että itsemurha ei ole kapinaa. Se on mieleltään sairastuneen ihmisen viimeinen pakokeino. Hätähuuto tilanteessa, jossa yhteiskunta ei osaa auttaa eikä tuhatpäinen kirkuva fanilauma lohduttaa. Silloin se ei enää ole kovin seksikästä tai romanttista. Silloin siitä tulee ainoastaan surullista.

Jim Morrisonin hauta, 1986, Père-Lachaisen hautausmaa Pariisi
Jim Morrisonin hauta vuonna 1986. Jim Morrisonin hauta, 1986, Père-Lachaisen hautausmaa Pariisi Kuva: Licence GFDL musta aurinko

Tarina muuttuu todeksi

Julkkistaiteilijoihin suhtautuu helposti fiktiivisinä hahmoina, ja sitähän he tavallaan ovatkin. Meille tarjotaan ainoastaan rakennettu rooli, jonka taakse todellinen ihminen kätkeytyy. Siksi suru on helppoa unohtaa ja kuolema romantisoida. Tajusin tämän ajatellessani Robert Schumannin hahmoa. Suhtauduin säveltäjään kuin Goethen nuoreen Wertheriin: paperinohuena esimerkkinä romanttisesta huokailijasta, tarinoiden sankarina, jonka mielenkuohuille on pakko vähän hymyillä.

Sitten tajusin, ettei Schumann ollut romanttisen kirjallisuuden tai maalaustaiteen liioiteltu melankoliassa piehtaroija. Robert Schumann oli ihan oikea ihminen. Hän kärsi vakavista mielenterveysongelmista aikana, jolloin psykiatrinen hoito tarkoitti jotain ihan muuta kuin tänä päivänä.

Mielikuva, jossa Schumann seisoo yöpuku päällä sillalla ja miettii hyppäämistä Reineen, muuttaa sävyään. Se ei enää näyttäydy romantiikan ajan kitcsahtavana maalauksena. Siitä tulee totta.

Oliko melankoliaa aiheuttanut Ranskan vallankumouksen jälkeinen pettymys 1700-luvun lopun some-harha? Romantiikan melankolia rakastuu yöhön. Mukaan tulevat öiset hautausmaat ja kauhuelementit. Miksi toimittaja Kaisa Pulakan mielestä Frankensteinin hirviö edustaa hyvin suomalaista melankoliaa? Kuuntele Musta aurinko - Melankolian kulttuurihistoriaa Yle Radio1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30.


Lähteet:

Johannisson Karin: Melankolian huoneet. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2012.
Lyytikäinen Pirjo: Narkissos ja Sfinksi - minä ja toinen vuosisadan vaihteen kirjallisuudessa. SKS 1997.
Kristeva Julia: Musta aurinko. Suom. Mika Siimes ja Pia Sivenius. Nemo 1998.
http://ericsams.org/index.php/on-music/essays/on-schumann/104-why-florestan-and-eusebius
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Schumann

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.