Hyppää pääsisältöön

Jani Parkkari: Lapsestasi ei tule kreikkalaista

poika
poika Kuva: Shutterstock poika

Välimerellistä mielenlaatua on kovin vaikea kasvattaa suomalaisen kerrostaloasunnon mikrokosmoksessa.

Mitä on suomalaisuus? Ainakin se on yhteistä tietoa. Suomalainen tietää, että saunan lauteilla on hankala rakastella. Oivallukseen johtanut kokemuskin on yhteinen. Lämpöhalvaus.

Kokemustiedon lisäksi on myös suomalaisia käytöstapoja. Täkäläistä kahvittelukulttuuria tutkinut brittisosiologi havaitsi, että kylässä ollessaan suomalainen ei saa olla liian hanakasti kahvin perään. Kun emäntä pyytää ovensuusta ensimmäisen kerran vieraita pöytään, ei olla kuulevinaankaan. Kun emäntä huikkaa toisen kerran – on jo kaadettu! - , vilkaistaan ensin haukotellen isännän suuntaan. Jaa, pitäisikö sitä nyt sitten...

Suomalaisuuden syvällinen ymmärtäminen on tärkeää, sillä ilman kunnollista käsitystä kotimaastaan ihminen puhuu höpöjä.Esimerkiksi maailmanmatkaaja Riku Rantalan mukaan Suomessa vihataan lapsia.Tämä näkyy Rantalan mielestä mm. tuhahteluna julkisissa tiloissa kitiseville pikkulapsille. Muualla maailmassa lapsiin kuulemma suhtaudutaan sallivammin.

Rantalan havainto on tietysti täysin totta. Suomessa mölyäville lapsille toden totta tuhahdellaan enemmän kuin muualla. Jos joku ventovieras vaunuissa istuvalle lapsellesi vilkuttelee, se on todennäköisesti ulkomaalainen turisti tai tuore maahanmuuttaja. Rantala vetää havainnostaan kuitenkin väärät johtopäätökset. Tuhahtelu kun ei kerro suomalaisen kulttuurin lapsikielteisyydestä.

Rantala tuntuu unohtaneen, että Suomessa myös äänekkäitä aikuisia kummastellaan. Ei täällä ole tapana puhua kovaäänisesti tai ylipäätään rupatella vieraille. Karibialaisessa pikkubussissa näin ehkä tehdään, mutta ei Suomessa. Pohjolassa kohteliaisuus on nimenomaan kontaktin välttämistä, tilan antamista. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, suomalainen huomioi toisen ihmisen jättämällä hänet huomioimatta. Ja juuri tähän kulttuuriin lapset Suomessa kasvavat. He oppivat, että möykkääminen ja kontaktin ottaminen tuntemattomiin ei ole kohteliasta. Asenne omaksutaan vanhempien ja kavereiden kautta. Toki myös ventovieraiden tuhahtelu auttaa.

Monelle maailmanmatkaajalle tämä voi olla tietysti kova pala. Että omasta lapsestani ei ehkä tulekaan se aurinkoinen, puhelias ja elämänmyönteinen etelämaalainen, joita olen niin monta tavannut tuolla maailman turuilla. Tuleekin suomalainen. Ehkä kansainvälisyyden kasvaessa myös stooalaisempaa elämänasennetta opitaan arvostamaan.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus