Ronja Salmi
Yle
Kaikki ovat joskus nähneet, kuinka hevosten kanssa käytetään voimakeinoja. Hevosia läpsitään, potkitaan, revitään suusta ja pakotetaan. Ratsastusvalmentaja Katariina Alongi opetettiin lapsuuden ratsastuskoulussa näyttämään hevoselle rajuilla keinoilla “kuka on pomo.” Tänä päivänä toimiessaan valmentajana hän irtisanoutuu kaikesta väkivallasta hevosen kanssa.
Katariina Alongi muistaa ratsastuskouluajoistaan yhden asian ylitse muiden.
- “Näytä sille, kuka on pomo” -lausahdus tatuoitiin aivolohkooni.
Ja Alongi teki työtä käskettyä.
- Muistan ensimmäisen alkeiskurssin, kun sain tunnille laiskan hevosen. Ratsastuksenopettajan viesti oli, että hevonen on iso eläin ja kyllä se kestää potkimisen. Eihän lapsena käynyt pienessä mielessäkään kyseenalaistaa hevosen potkimista, kun opettaja käski niin tehdä.
Alongi kertoo, että taustalla oli ajatus siitä, että ihmisen täytyy olla hevoselle fyysinen johtaja. Väkivalta oli “osa hevosen koulutusta” ja tapa saada oma statusta ratsastajana nostettua.
- Hevoselle piti näyttää aina paikkansa ja se näytettiin nimenomaa väkivallalla. Tapa oli osa ratsastuskulttuuria. Silloin 80-luvulla ajateltiin, että jos hevonen niskuroi, rajut otteet hevosen kanssa ovat tarpeellista. Koskaan ei pysähdytty miettimään, mistä hevosen niskurointi johtui.
Kun Alongi sai ratsastustunnilla laiskan hevosen liikkumaan eteenpäin hän tunsi pisteidensä nousevan opettajan silmissä. Onnistumisesta näyttämisen halu kasvoi.
- Olin aika vahva persoona jo lapsena. Halusin olla se paras, voimakkain ja ratsastuksenopettajan suosikki, joka voi mennä tallin vaikeimmillakin hevosilla.
Taustalla epävarmuutta
Alongi on pohtinut aikuisella iällä paljon oman ratsastuksensa alkuaikoja.
- Yksi syy kyseenalaiseen hevosen kohtelemiseen oli iso egoni, mutta ei kaikkea voi selittää sillä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että todellisuudessa pomotuksen taustalla oli riittämättömyyden tunne ja pelko siitä, etten olekkaan tarpeeksi hyvä.
Alongi on valmentajana toimiessaan myös havainnut, että voimakeinojen käyttö hevosen kanssa juontaa juurensa usein myös pelkoon.
- Olen nähnyt, kuinka ihmiset yrittävät peittää omaa hevospelkoaan aggressiivisuudella. Lisäksi ratsastuskulttuurissa on todella suuri kontrollin menettämisen pelko, mikä ajaa meidät mitä moninaisempiin ratkaisuihin.
Myös urheilupsykologi Mia Stellbergille kontrollin menettämisen pelko on tuttu ilmiö.
- Ihminen on oikeastaan ainoa laji, joka traumatisoituu kontrollin menetyksestä ja osaa pelätä sitä.
Stellbergin mukaan pelko ei kuitenkaan voi selittää täysin aggressiivista käytöstä hevosen kanssa. Jos pelko on vähäistä, ihmisellä on taipumus käyttäytyä aggressiivisesti, mutta kovissa pelkotiloissa ihminen lamaantuu.
- Sen sijaan häpeä on asia, joka yritetään usein peittää aggressiivisuudella. Tästä ei yleisesti puhuta paljoa. Ehkä siksi, koska häpeän tunne on vaikeaa tunnistaa ja myöntää itselleen.
Peiliin katsominen oli vaikea paikka
Alongille peiliin katsominen oli vaikea paikka. Oman ratsastustyylin kyseenalaistaminen oli hänelle pitkä prosessi.
- Pehmenin iän ja osaamisen myötä ratsastajana hyvin paljon. Silti käytin edelleen raippaa aika napakasti ja saatoin reagoida voimakkaasti, jos hevonen ei reagoinut apuihini.
Alongin asenteen muutti hevonen Little Love. Aikaisemmin Alongilla oli ollut sellainen käsitys, että mikä tahansa hevonen menee hänen kanssaan. Little Loven kanssa yhteistyö ei kuitenkaan toiminut. Alongi kuvitteli kokeilleensa kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta hevonen oli kaikesta huolimatta jännittynyt ja vastentahtoinen.
Alongi päätti, ettei anna hevoselle periksi vaan jatkoi ratsastusta vanhalla tyylillään, mikä vei hänet yhä syvemmälle suohon.
- Yksi päivä kokeilin sitten kuolaimettomia suitsia hevoselle ja koin ahaa-elämyksen. Tuntui, kuin olisin ottanut täysin eri hevosen tallista. Ratsastin 20 minuuttia ja itkin, kun tulin alas selästä.
Jälkeenpäin Alongi tuumaa, että ahaa-elämys oli kypsynyt jo jonkin aikaa, mutta tämä kokemus vasta romutti kaiken sen, mitä Alongi oli ratsastuksesta oppinut viimeisen lähes kolmen vuosikymmenen aikana. Siitä lähti liikkeelle prosessi, jonka aikana Alongi ymmärsi löytäneensä sellaisen yhteyden hevoseen mitä ei koskaan ennen ollut ollut, vain ratsastamalla pehmeästi, ilman kovia otteita.
- Sen ratsastuskerran jälkeen kyseenalaistin kaiken. Mietin, miksi olen ottanut ratsastuksessa oppeja vastaan täysin kyseenalaistamatta niitä. Little Love repi egoni ihan riekaleiksi. Loppujen lopuksi en halunnut, että vanhasta minästä ratsastajana oli enää mitään jäljellä.
Liian kiltti ei voi olla
Nykyään Alongin valmentamisen ydin on siirtää omista virheistä opittua tietoa eteenpäin. Valmentajana Alongi tahtoo, että ihmiset löytävät yhteyden hevoseen. Sen yhteyden, mitä Alongi itse on löytänyt. Tähän yhteyteen ei kuulu väkivalta.
Raipalla hakkaamiseen ja kannuksilla potkimiseen Alongin puuttuu valmennuksissaan heti. Ei syyttäen, vaan ymmärtäen. Alongi tahtoo nähdä tunteet väkivaltaisen käytöksen taustalla.
- Vihan, raivon ja väkivallan taustalla on aina jotain muuta. Aggressiivisuus on vain keino selvitä alla olevasta tunteesta. Hevoseen on helppo purkaa tunteensa, vaikka sen ei pitäisi mennä niin.
Kovakouraisuus ei kuitenkaan Alongin mielestä tee ratsastajasta huonoa ihmistä.
- Tuomitsen ehdottomasti hevosen lyömisen ja pakottamisen, mutta minun on vaikea tuomita ratsastajia, jotka sitä tekevät,
Alongi pohtii.
- Kaikista tärkeintä on kuitenkin hevosen hyvinvointi ja koen, että hevosen kannalta siitä ei ole mitään apua, jos porukka jaetaan hyviin ja pahoihin hevosihmisiin.
Alongia on luonnehdittu joskus olevan jopa liian kiltti hevoselle. Tämän moitteeksi tarkoitetun lausahduksen Alongi ottaa ennemmin kohteliaisuutena. Hänen mukaansa liian kiltti ei voi olla.
- Kiltteys on hyvä piirre. Se ei tarkoita, että hevonen saa kävellä ylitsesi. Hevosen tulee kunnioittaa sinun rajojasi, mutta yhtälailla sinun pitää kunnioittaa myös hevosen rajoja. Se on onnistuneen yhteistyön perusta hevosen ja ratsastajan välillä.
Myös Stellberg allekirjoittaa tämän täysin.
- Aggressiivisuus ja väkivaltaisuus ovat täysin luottamusta murentavia asioita ja niistä pitää päästä eroon kokonaan. Hevonen on parhaimmillaan silloin kun se on rento ja tahtoo tehdä juttuja meidän kanssa.
Teksti Emmakaisa Jokiniemi
