Hyppää pääsisältöön

Pelasta tervapääskyn poikanen

Tervapääsky
Selvitäkseen aikuiseen ikään tervapääsky saattaa tarvita ihmisen apua. Tervapääsky Kuva: Olli Vuori tervapääsky

Pesästä pudonneita linnunpoikasia ei pidä auttaa, vaikka mieli tekisi. Paitsi, jos kyse on tervapääskyn poikasesta, sillä se on muuten tuhon oma. Lue tästä, miten pienen tervapääskyn voi pelastaa.

Pesästä pudonnut tervapääskyn poikanen tarvitsee apua. Tervapääskyemo ei pysty ruokkimaan maahan pudonnutta poikastaan, koska se ei pitkine siipineen ja lyhyine jalkoineen pääse laskeutumaan maahan.

Muiden lintulajien poikaset voi siirtää pois paahtavasta auringosta lähimpään varjoon, mutta muuta ei tarvitse tehdä. Emo kyllä hoitaa loput.

Tervapääskyn poikaisen voisi yrittää nostaa takaisin pesään, mutta se on useimmiten liian vaarallista. Lintu pesii korkealla, esimerkiksi kaupungeissa kerrostalojen kattorakenteissa.

Tervapääsky
Kämmenotteessa linnun jalat pidetään sormien välissä. Näin lintu pysyy turvallisesti kädessä. Tervapääsky Kuva: Olli Vuori tervapääsky

Vie elvytetty tervapääsky hoitoon

1. Varmista, että kyseessä on tervapääsky. Tunnistamisessa ei tarvitse olla lintuharrastaja. Riittää, kun nostat linnun varovasti itseäsi vasten. Käytä kämmenotetta, jossa linnun vartalo jää kämmenen sisään ja pää kurkkaa peukalon ja etusormen välistä. Kun päästät irti, tervapääsky tarraa loistavana kiipeilijänä välittömästi paitaan kiinni. Nuori tervapääsky on tummanruskea, ja useimmiten sillä on vaalea kaulalappu.

2. Tarkista poikasen kunto. Jos poikanen on kovin heikkona, sen voi elvyttää tiputtelemalla haaleaa hunajaista tai sokerista vettä vaikkapa sormella tai vanupuikoilla nokan pieleen. Vettä ei saa kaataa linnun kurkkuun, jotta se ei tukehdu.

3. Valmistele linnulle laatikko, jonka seinät ovat sileät. Laatikko voi olla pahvia tai muovia. Alusta laatikko sanomalehdellä ja tee siihen ilmareiät. Laita lintu laatikkoon ja kansi päälle.

4. Toimita poikanen lintuhoitolaan tai eläinpelastusjärjestölle.

Apua ja ohjeita voi kysyä esimerkiksi paikallisen lintutieteellisen yhdistyksen kautta. Jutun loppuun on kerätty linkkilista, joka osaltaan auttaa eteenpäin.

Jatkohoitoa tarpeen vaatiessa

Lintujen ottamista kotihoidettavaksi ei suositella, mutta poikasille ei välttämätä aina ole tilaa eläinhoitoloissa. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, lintua voi yrittää auttaa kotona. Suomen lainsäädännön mukaan luonnonvarainen, apua tarvitseva eläin voidaan ottaa tilapäiseen hoitoon.

1. Tervapääskyä voi yrittää ruokkia esimerkiksi paistijauhelihalla riisinjyvän kokoinen pala kerrallaan. Lintu avaa nokkansa hellässä kämmenotteessa, jos painaa varovasti peukalolla ja etusormella nokan tyvestä. Lintua ei voi liikasyöttää, sillä tullessaan täyteen se alkaa ravistella päätään, eikä niele enää. Tervapääskyn poikanen tarvitsee ruokaa mahdollisimman usein, koska se on pakkoruokittava. Se ei syö itse.

2. Hygienia on erityisen tärkeä. Laatikon pohjan sanomalehti on syytä vaihtaa ja lintua pestä haalealla kraanavedellä riittävän usein. Muuten poikanen sotkee itsensä ulosteeseensa, jolloin sen sulat tarttuvat yhteen, eikä se pysty lentämään.

3. Lennättäminen on aloitettava heti, kun suoristetun siiven mitta kyljestä mitattuna yltää 15 senttimetriin. Lintua lennätetään päivittäin aukealla paikalla. Poikanen heitetään ilmaan rintamasuunta vastatuuleen aivan kuin syöttäisi palloa pesäpallossa. Vaikkei lintu vielä osaisi lentää, se leijailee maahan loukkaamatta itseään. Ollessaan valmis, se lentää pois.

Ohjeet: Lintutarhanhoitaja Olli Vuori, Heinolan lintutarha. Tervapääsky on yksi yleisimmistä Heinolan lintutarhalla pelastettavista lajeista.

Kuuntele ohjelma aiheesta!

Toimintaohjeita

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Roope Latvala - selkäänpuukotettu mies

    Miksi Roope Latvala lähti Children of Bodomista?

    Stonessa uransa aloittanut Roope Latvala on Suomen ehkä paras metallikitaristi. Tällä hetkellä hänen palveluksensa eivät kuitenkaan kelpaa kenellekään ja jopa vanhat ystävät ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Alamäki alkoi keväällä 2015, jolloin Latvalan kerrottiin lähteneen Children of Bodomista. Se on Latvalan mukaan paskapuhetta. Nyt hän kertoo, mitä oikeasti tapahtui.

  • Suomen ainoa Miss Maailma Marita Lindahl on kuollut – lue puolison koskettava kirje

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut.

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut. Lindahl kuoli 21.3.2017. Hänen kuolemastaan ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa lähiomaisten toiveesta, myöskään kuolinilmoitusta ei julkaistu. Muutama viikko sitten kävi ilmi, että Lindahlin puoliso Martti Kirsitie oli kirjoittanut kirjeen kuolleelle puolisolleen. KulttuuriCocktail sai kirjeen luettavakseen ja luvan julkaista sen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Kesäaamun laulajia: Sinirinta

    Sinirinta on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla sinirinnalla on pitkät ohuet koivet, leveä valkoinen silmäkulmanjuova ja oranssi pyrstöntyvi. Selkäpuoli on ruskea, vatsapuoli vaalea. Koiraan sinisen kurkun keskellä on oranssinpunainen laikku. Naaraan kurkku on vaalea ja rinnan yläosa suttuinen. Laulu on hyvin monimuotoista ja vaihtelevaa visertelyä, joka koostuu särisevistä ja sirisevistä, näppäilevistä ja helisevistä äänistä; laulussa on paljon matkintoja muilta lajilta. Varoitusääni on maiskahtava ”sthrak”.

  • Kesäaamun laulajia: Viitakerttunen

    Viitakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla viitakerttusella on melko pitkä nokka (vaikutelmaa vahvistaa luisu otsa). Yläpuoli on harmahtavanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen. Silmäkulmanjuova on leveimmillään silmän edessä ja hyvin heikko silmän takana. Jalat ovat tummat. Laulu koostuu muilta lintulajeilta matkituista viheltävistä, särisevistä, säksättävistä ja rätisevistä äänistä, joita koiras toistaa rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ennen kuin vaihtaa seuraavaan ääneen.

  • Kesäaamun laulajia: Rytikerttunen

    Rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa on luisu.

    Talitiaisen kokoisen, solakan rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa luisu. Lintu on päältä yksivärisen punertavanruskea, alta kellanvaalea. Kupeilla on rusehtavaa sävyä. Vaalea ja epäselvä silmäkulmanjuova rajoittuu silmän etupuolelle. Koiras laulaa yksitoikkoisen tasaista, särisevää lavertelua ”trett trett trett töttöttötöt tritritritritri törrtörrtörr…”. Varoitusääni on kuivasti rätisevä ”drr, drr-rt”.

  • Kesäaamun laulajia: Punavarpunen

    Punavarpuskoiraalla on karmiininpunainen yläväritys.

    Talitiaisen kokoinen punavarpunen on pitkäpyrstöinen, etupäästä rintava ja peräpäästä hoikka peipon sukulainen, jolla on lyhyt kolmiomainen nokka. Koiraan rinta, posket ja päälaki ovat räikeän karmiininpunaiset, samoin selän takaosa (näkyy takaapäin linnun lähtiessä lentoon). Selkä, siivet ja pyrstö ovat ruskeankirjavat. Naaras ja yksivuotias koiras ovat viiruisen harmaanruskeita. Laulu on kirkas, ponteva vihellys ”vi-viyti-viy”, kutsuääni samea ”dsyii”.

  • Kesäaamun laulajia: Pohjansirkku

    Pohjansirkku on solakka ja pitkäpyrstöinen.

    Pohjansirkku on talitiaisen kokoinen, solakka ja pitkäpyrstöinen. Yläpuoli on mustajuovaisen punaruskea, alapuoli valkoinen. Rinnassa ja kupeilla on punaruskeaa kirjailua. Koiraan pää on musta ja niska punaruskea, ja silmäkulmassa ja kurkunsivulla on leveä valkoinen juova. Naaraan päälaki ja poski ovat mustankirjavan tummanruskeat. Laulu on kolmisekuntinen, rytmikäs ja iloisesti viheltävä säe, kutsuääni terävä ”tsik”.

  • Kesäaamun laulajia: Pikkusieppo

    Pikkusieppo on palleromainen, tumma ja lyhyt.

    Talitiaista pienemmällä, palleromaisella pikkusiepolla on muiden sieppojen tapaan tumma ja lyhyt, matala mutta tyvestä leveä nokka. Laji on yläpuolelta harmaanruskea, alta valkoinen. Mustan pyrstön reunat ovat tyveltä valkoiset. Koiraalla kurkku ja rinnan yläosa ovat punaruskeat (1-vuotiaalla vain kurkku), pää siniharmaa. Naaraalta oranssi puuttuu, ja pää on ruskea. Pajulintumainen laulu alkaa näppäilevillä ”tsip”-aiheilla ja päättyy vienoihin ”fyy”-vihellyksiin. Varoitusääni on soinnitonta rätinää ”drrt, tserrt”.

  • Kesäaamun laulajia: Pensassirkkalintu

    Pensassirkkalintu on tummatäpläinen ja likaisenvalkoinen.

    Talitiaista hieman pienemmän, solakan pensassirkkalinnun pää on melko iso ja kaula paksu. Pyrstö on pitkähkö ja pyöreäkärkinen. Yläpuoli on tummatäpläisen kellanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen, rinta aavistuksen tummempi tai viiruinen. Laulu muistuttaa suuresti heinäsirkan sirinää: ”sirrrrrrrrrrr…”. Siritys voi jatkua lyhyin katkoin läpi pimeimmän yöajan.

  • Kesäaamun laulajia: Luhtakerttunen

    Luhtakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoinen, solakka luhtakerttunen muistuttaa suuresti lähisukulaisiaan viita- ja rytikerttusta. Otsa on pyöreä ja nokka näyttää lyhyehköltä. Selkäpuoli on vihertävän harmaanruskea, vatsapuoli kellertävänvaalea. Tummien siipisulkien kärjet ovat hyvin kapealti vaaleat. Laulu koostuu muilta lajeilta niin Afrikassa kuin Euroopassakin matkituista särisevistä, säksättävistä, visertävistä ja viheltävistä äänistä, joita koiras toistaa kiihkeästi ryöpsähtävä laverteluna jopa tuntitolkulla.

  • Kesäaamun laulajia: Kuhankeittäjä

    Kuhankeittäjä on räikeänkeltainen ja räkättirastaan kokoinen

    Kuhankeittäjä on räkättirastaan kokoinen. Räikeänkeltaisella vanhalla koiraalla on mustat siivet ja silmänympärys. Naaras ja yksivuotias koiras ovat päältä kellertävänvihreitä ja alta harmahtavia hennoin pitkittäisviiruin. Niilläkin on mustat siivet sekä vatsassa ja kupeilla kellertävää sävyä. Latvustoissa piileskelevä kuhankeittäjä paljastuu lähes aina koiraan huilumaisesta reviirivihellyksestä ”hii-hyy-dliu” tai närhimäisesti rääkyvästä varoitusäänestä ”krääh, krää-ääh”.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.