Hyppää pääsisältöön

30-risat sukupolvi toistaa dandyjen elämänasennetta

Henri Fantin-Latour: Coin de table (1872)
Rimbaudin Arthur kumppaneineen maistelemassa erikoiskahvien paahtoasteita (Henri Fantin-Latour: Coin de table. 1872) Henri Fantin-Latour: Coin de table (1872) Kuva: Google Art Project musta aurinko

Ikuisesti ironiset, mihinkään sitoutumattomat ja extreme-elämyksiä etsivät vähän päälle kolmekymppiset ovat sukua dandy-hahmolle. Hahmon synty sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Silloin tiedostavien nuorten miesten vallitseva tunnetila on ikävystyneisyys.

Dandyn hymy on ivallinen, mutta myös itseironinen. Dandy panee itsensä näytille ja tekee itsestään taidetta. Vaikka dandyt horjuttavat konservatiivisia arvoja, he eivät pyri tietoisesti vaikuttamaan yhteiskuntaan. Dandylle tärkeintä on oma sisäinen maailma. Sen vuoksi hän jää ilman yhteyttä toisiin.

1800- ja 1900-lukujen vaihdetta oli edeltänyt pitkä tasainen ajanjakso. Eurooppa voi hyvin, eli rauhassa ja vaurastui. Teollisuus ja tieteet kehittyivät harppauksin. Liiallinen hyvinvointi alkoi kuitenkin ahdistaa. Väsymyksen ja pessimismin tunnelmat valtasivat alaa. Liian nopea modernisoituminen synnytti ahdistusta ja tulevaisuuden pelkoa. Ensimmäisestä maailmansodasta ei vielä tiedetty, mutta se tuntui samanlaisena painostavana tunteena kuin lähestyvä ukkonen helteisenä päivänä.

Charles Baudelaire
Charles Baudelaire Charles Baudelaire Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Uusi Narkissos

Nuorten miesten vallitsevaksi tunnetilaksi tuli ikävystyneisyys. Melankolian muotona se oli ja on keino erottua. Se on kapinaa sovinnaisuutta ja tavanomaisuutta vastaan. Sen lähtökohtana on itsensä toteuttaminen. Se oli nuorten, miesten ja eliitin yksinoikeus.

Vuosisadan vaihteen melankolikolle mikään ei tuntunut miltään. Aiemmat romantiikan ihannoimat ylevät luontokuvat tuntuivat latteita. Materialistinen elämäntapa tuntui arvottomalta. Alettiin etsiä äärikokemuksia ja katse käännettiin rumaan, rujoon ja irstaaseen. Dekadenssista ja rappiosta löytyi todellinen kauneus.

Dandyn keimailevan samettitakin vuorikangas on tehty modernista melankoliasta. Hahmoon liittyvät teatraalisuus, suuret eleet ja liioittelu. Yksi maailmanhistorian tunnetuimmista dandyistä, Charles Baudelaire, kirjoitti: ”Dandyn täytyy pyrkiä olemaan herpaantumatta ylevä; hänen tulee elää ja nukkua peili kädessään”.

Peili yhdistää dekadentin dandyhahmon antiikin myyttiin Narkissoksesta. Modernin ihmisen melankolia syntyy siitä, että hän on Narkissoksen tavoin unohtunut liikaa itsensä äärelle.

Jules-Cyrille Cave - Narcissus (1890)
Jules-Cyrille Cave - Narcissus (1890) Jules-Cyrille Cave - Narcissus (1890) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko
Kyösti Pöysti on aikamme dandy Kuva: Yle pöysti

2000-luvun Dandyt

Dandyjen elämänasenne voi hyvin. Se on minun sukupolveni asenne

Me 30 ja risat sukupolvi kätkemme itsemme ironian taakse. Viihdettä pitää katsoa ironisesti, söpöyttä pitää katsoa ironisesti, kauneutta pitää katsoa ironisesti.

Ironia on vapauttanut meidät edeltäneiden sukupolvien poliittisuudesta, mutta samalla se on tehnyt meistä mielipiteettömiä. Mitään ei saa ottaa vakavasti. Jos on liian tosissaan asettaa tunteensa esille. Ja se on vaarallista, saattaa uskottavuus mennä. Parempi pysyä tunnehötön yläpuolella, silleen ironisesti tietenkin.

Me olemme arkikammoisia. Mikään ei tunnu miltään. Se, ettei arjessa tunteminen ole sallittua aiheuttaa valtavan kaipuun tunnekokemuksia kohtaan. Materialistisessa maailmassa me kaipaamme jotain hengellistä ja syvempää.

1900-luvun alun dandyt, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine käyttivät päihteitä ja jättivät syömättä löytääkseen tunnekokemuksia arkisesta ja tylsästä maailmasta. Me käytämme päihteitä, extremeurheilemme, reppumatkailemme, hakeudumme retriittiin. Tai sitten vain haaveilemme siitä.

Onko viikset vahattuna? New Yorkilainen dandy vuodelta 1855.
Onko viikset vahattuna? New Yorkilainen dandy vuodelta 1855. Onko viikset vahattuna? New Yorkilainen dandy vuodelta 1855. Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Maailma on minän jatke

Meille maailma on minän jatke, vain oma kokemus on tärkeää. Facebook ja Instagram ovat peilejä, joista heijastuu Narkissos 2.0, paranneltu ja uusittu versio. Baudelairen vaaleanpunaiset hansikkaat, hipsterien vahatut viikset ja Facebook-päivitys törkeen siistin indie-bändin keikalta, jostain ihan neverheard baarista Berliinistä kertovat kaikki samaa viestiä. Minä uskallan enemmän, minä ymmärrän enemmän, minä olen edellä ja ylempänä muita.

Kokemukset halutaan näyttää, mutta ei oikeastaan jakaa. Ei ole tarkoituskaan saada yhteistä tunnekokemusta vaan ainoastaan kertoa että Minä olen kokenut jotain, mielellään jotain enemmän kuin muut.

Meille on vaikeaa kuulua mihinkään. Osaamme olla vain minä, emme me. Juuri siksi joukkovoimaan liittyvät kokemukset herättävät meissä ylevyyden ja liikutuksen tunteita. Osallistumme mielenosoituksiin. Ympäröimme makasiinit käsi kädessä. Vietämme yhdessä lihatonta lokakuuta. Liikutumme youtuben flashmob-videoiden yhteisöllisyydestä.

Me emme kuitenkaan sitoudu. Emme kuulu puolueisiin. Emme liity taloyhtiön hallitukseen. Tykkäämme ja peukutamme somessa, mutta emme maksa jäsenmaksuja tai käy kokouksissa.

Haluamme pop-up kokemuksia yhteisöllisyydestä. Takaportti omaan subjektiivisuuteen halutaan pitää auki. Helsingin Sanomissa puhuttiin kerran jopa pop-up välittämisestä. Ihan niin kuin sitoutuminen, huolehtiminen ja rakkaus olisi jotain, jossa voi vain piipahtaa.

Pasilan Kyösti Pöystikö aikamme dandy? Kuuntele Pöystin omat kommentit väitteeseen. Entä millainen on toinen 1800- ja 1900-lukujen vaihteen melankolikkohahmo flanööri ja miten dandyt ja flanöörit esiintyvät ajan suomalaisessa kirjallisuudessa? Kuuntele Musta aurinko - Melankolian kulttuurihistoriaa Yle Radio 1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30.

Lähteet:

Johannisson Karin: Melankolian huoneet. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2012.
Lyytikäinen Pirjo: Narkissos ja Sfinksi - minä ja toinen vuosisadan vaihteen kirjallisuudessa. SKS 1997.
Kristeva Julia: Musta aurinko. Suom. Mika Siimes ja Pia Sivenius. Nemo 1998.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.