Hyppää pääsisältöön

Aussirockin jättiläinen AC/DC ja kolmen soinnun taika

Australialainen hard rock -yhtye sai ensimmäisen kansainvälisen levytyssopimuksensa musiikkivideon avulla 1970-luvulla. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty satoja miljoonia levyjä myyneen orkesterin musiikkivideoita neljän vuosikymmenen varrelta. Kuunneltavissa on myös AC/DC:n vuoden 1986 konsertin arviointi suomalaisittain.

Komppikitaristi Malcolm Young perusti soolokitaristi-veljensä Angus Youngin kanssa AC/DC:n virallisesti vuoden 1973 lopussa. Parin ensimmäisen vuoden ajan "Acca Daccan" jäsenistö vaihteli. Ensimmäisenä laulajana toiminut Dave Evans erotettiin bändistä jo ennen debyyttialbumia (High Voltage, 1975).

Youngien isoveljen Georgen kontaktilla uudeksi laulajaksi valittiin Ronald "Bon" Scott. Vaikka Scott oli ennen kaikkea yhtyeen keulakuva, osallistui hän kappaleiden sanoittamiseen ja sävellystyöhön.

Artikkelin yläpuolella käynnistyvä Let There Be Rock on oiva esimerkki Scottin sanoituksista. Kappale julistaa kieli poskessa rockin kuvitteellista syntyhistoriaa aina Vanhan testamentin Mooseksen kirjoista alkaen. Tarina poukkoilee kirkastetun kananrasvan ja Tšaikovskin kautta 1970-luvun rockiin. Kappale julkaistiin AC/DC:n samannimisellä levyllä vuonna 1977. Nähtävän musiikkivideon bassossa toimi vielä Mark Evans, joka lähti yhtyeestä pian levyn jälkeen. Muiksi pitkäaikaisemmiksi AC/DC-jäseniksi liittyivät 1970-luvun loppupuoliskolla rumpali Phil Rudd ja basisti Cliff Williams.

AC/DC:n ensimmäisenä läpimurtona pidetään vuonna 1979 julkaistua Highway to Hell -albumia, joka jäi laulaja Scottin viimeiseksi.

Bon Scott kuoli alkuvuodesta 1980 alkoholimyrkytykseen. Hän oli kuollessaan vain 33-vuotias.

Pikapuoliin takaisin, mustissa ja kyllä kannatti

Scottin kuoleman johdosta muu bändi pohti hetkellisesti jopa yhtyeen lopettamista. Edesmenneen laulajan sukulaiset kuitenkin toivoivat AC/DC:n tarinan vielä jatkuvan. Uudeksi laulajaksi kiinnitettiin Bon Scottiin itsensä kehuma brittivokalisti Brian Johnson, joka oli toiminut glam rock -bändi Geordien laulajana.

I've been looking at the sky 'cause it's gettin' me high, forget the hearse 'cause I never die

AC/DC:n seuraava albumi Back in Black julkaistiin vain viisi kuukautta Scottin kuoleman jälkeen. Levy oli bändin lopullinen läpimurto ja sitä on pidetty yhtenä yhtyeen onnistuneimmista. Myös myyntiluvut tukevat tätä seikkaa, sillä Back in Blackin on laskettu olevan maailman kaikkien aikojen toiseksi myydyin pitkäsoitto yli 49 miljoonalla kopiolla. Enemmän on myyty vain Michael Jacksonin Thrilleria (yli 110 miljoonaa).

Yläpuolella käynnistyvä levyn nimikappale on omistettu Bon Scottin muistolle.

Edeltäjänsä tapaan, myös Brian Johnson on sittemmin osallistunut AC/DC:n kappaleiden sävellys- ja sanoitustyöhön.

"Rytmikitaristi ohjaa koko bändiä. Ei Magnus, vai mikä Augustus?"

Antikristus ja paholaisen lapset

AC/DC:n nimi on herättänyt keskustelua yhtyeen alkuajoista lähtien. Vaihtovirta/tasavirta-merkinnän on epäilty olevan lyhenne sanoista Antichrist (antikristus) ja Devil's children (paholaisen lapset). Keskustelua nimitematiikasta käytiin myös Suomessa. Soundi-lehden toimittaja Juho Juntunen otti vuoden 1986 Helsingin konsertin arvostelussaan (Soundi 3/86) provosoivasti kantaa väitettyyn saatananpalvontaan ja paholaisen manaamiseen.

AC/DC:n jäsenet ovat itse kertoneet nimen tullen Youngin veljesten sisaren ompelukoneen kyljessä olleesta merkistä. Merkintä kertoo koneen muuttavan vaihtovirran tasavirraksi.

AC/DC vieraili Suomessa vasta toistamiseen vuonna 1986. Vuosikymmenen alun suursuosio oli tuolloin jo hiipunut ja rumpali Rudd oli erotettu yhtyeestä 1983 päihteidenkäytön aiheuttamien ongelmien takia. Rudd palasi AC/DC:n riveihin kymmenen vuotta myöhemmin. Yllä käynnistyvästä Rockradion gallupista voi kuulostella suomalaisten rokkidiggareiden mielipiteitä bändistä vuonna 1986.

Erityisen vaikutuksen Rockradion gallupissa haastateltaviin faneihin teki Malcolm Youngin kitarointi. Yksinkertaiset mutta voimakkaat kitarakompit ovatkin muodostuneet AC/DC:n alkuvuosista alkaen yhtyeen tavaramerkiksi, "kolmen soinnun taiaksi".

Samana kiertuevuonna 1986 AC/DC julkaisi myös uuden kokoelma-albumin, joka oli samalla soundtrack Stephen Kingin Maximum Overdrive -elokuvalle. Albumilla esiteltiin vanhojen hittien lisäksi myös kolme uutta kappaletta, joista alapuolella käynnistyvä Who Made Who sai kunnian olla uuden levyn nimikappale. Videolla ja levyllä bändin rumpalina toimi Simon Wright.

Uuteen nousuun tutulla kaavalla, videoilla ja koulupuvulla

Uuteen nosteeseen australialaisyhtye kohosi seuraavan vuosikymmenen taitteeessa. Astetta radioystävällisempiä, mutta samalla yksinkertaistettuja äänialoja tarjoilleelta albumilta The Razors Edgeltä (1990) suureksi hitiksi nousi etenkin yläpuolella käynnistyvä Thunderstruck. Yhtyeen rumpali oli jälleen vaihtunut ja videolla rumpusetin takana nähdään Chris Slade. Slade uusi pestinsä AD/DC:n rumpalina vuonna 2015, jolloin Phil Rudd oli ajautunut jälleen ongelmiin virkavallan kanssa.

Rockstop-ohjelman Heli Nevakare pääsi samana vuonna hastattelemaan bändin soolokitaristia. Ohjelmaan haastattelu päätyi varsin lyhyeksi saksittuna. Angus Young keskittyi puheenvuorossaan kertomaan videotekniikan merkityksestä Australialle. Musiikkivideolla oli myös merkittävä rooli AC/DC:lle, koska yhtye sai ensimmäiseen kansainvälisen levytyssopimuksensa videon avulla. Ennen sopimusta yhtye oli julkaissut kaksi pitkäsoittoa High Voltagen ja T.N.T.:n Australiassa 1975.

Niin ikään 1990-luvun suurhitti oli seuraavalta Ballbreaker-levyltä (1995) nostettu Hard as a Rock. Videossa ikoniseen koulupukuunsa sonnustautunut soolokitaristi-Young tiluttelee murskauspallon kyyditsemänä läpi kivimuurien.

Vastaavasti samalta levyltä lohkaistiin myös single Hail Caesar, jonka suureleisessä musiikkividossa AC/DC esiintyy mm. antiikin pyramideilla. Yllä nähtävässä videossa shortsipukuinen soolokitaristi taas sooloilee osana klassikkoelokuvia ja maailmanpoliittisia uutistilanteita.

Itseään toistavia dinosauruksia vai rockin peruskoulunopettajia?

Sukukitaristit Skotlanti–Australia-akselilla

Skotlannista Australiaan muuttanut Youngin veljeskolmikko George, Malcolm ja Angus soittivat kaikki kitaraa. George oli Australiaan muuttaneen kolmikon vanhin. Hän soitti 1960-luvulla Australiassa suosituksi nousseessa The Easybeats -kokoonpanossa. Myöhemmin George siirtyi estradeilta kahden nuoremman veljensä bändin takapiruksi. Youngin veljesklaanin vanhimman, Stephenin poika Stevie Young korvasi vuonna 2014 setänsä Malcolmin AC/DC:n kitaristina. Sedällä ja veljenpojalla on vain kolme vuotta ikäeroa.

Vaikka AC/DC hiljensi levytystahtiaan 1990-luvulla on yhtye keikkaillut aina ahkerasti. Musiikillisesti AC/DC on jakanut kuuntelijoiden mielipiteet. Penseimmät kuuntelijat ovat syyttäneet bändiä itsensä toistamisesta ja samalla musiikillisen kunnianhimon puutteesta.

Puolustajat taas vannovat bändin yksinkertaisuuden nimeen ja pitävät sen musiikkia juuri siitä syystä ajattomana rockina. Monet bändin kappaleista ovatkin etenkin kitara- ja rumpukomppeineen suoranaisina rockin oppikirjaesimerkkejä.

Yläpuolella käynnistyvä Stiff Upper Lip julkaistiin vuosituhannen alussa samannimisellä albumilla.

Elävän arkiston koosteen päättävät kaksi musiikkivideota AC/DC:n kuudenneltatoista studiolevylta Black Ice (2008). Tämän ja edeltäneen Stiff Upper Lipin väliin jäi kahdeksan vuotta ilman studiolevyä. Levytystauko piti sisällään levy-yhtiön vaihtamisen ja basisti Cliff Williamsin pitkäaikaisen loukkaantumisen.

Molemmat videot nähtiin Musiikki-tv:ssä tuoreeltaan: Rock 'n Roll Train vuonna 2008 ja Anything Goes vuonna 2009. Yhtye oli tuolloin tehnyt raskaan rockin raskasta uraa jo yli kolmekymmentäviisi vuotta.

Artikkelia muokattu 22.7.2015: Virheelisesti kirjoitettu yhtyeen saaneen ensimmäisestä levytyssopimuksensa videon avulla. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen levytyssopimus, ei levytyssopimus.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto