Hyppää pääsisältöön

Aussirockin jättiläinen AC/DC ja kolmen soinnun taika

Australialainen hard rock -yhtye sai ensimmäisen kansainvälisen levytyssopimuksensa musiikkivideon avulla 1970-luvulla. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty satoja miljoonia levyjä myyneen orkesterin musiikkivideoita neljän vuosikymmenen varrelta. Kuunneltavissa on myös AC/DC:n vuoden 1986 konsertin arviointi suomalaisittain.

Komppikitaristi Malcolm Young perusti soolokitaristi-veljensä Angus Youngin kanssa AC/DC:n virallisesti vuoden 1973 lopussa. Parin ensimmäisen vuoden ajan "Acca Daccan" jäsenistö vaihteli. Ensimmäisenä laulajana toiminut Dave Evans erotettiin bändistä jo ennen debyyttialbumia (High Voltage, 1975).

Youngien isoveljen Georgen kontaktilla uudeksi laulajaksi valittiin Ronald "Bon" Scott. Vaikka Scott oli ennen kaikkea yhtyeen keulakuva, osallistui hän kappaleiden sanoittamiseen ja sävellystyöhön.

Artikkelin yläpuolella käynnistyvä Let There Be Rock on oiva esimerkki Scottin sanoituksista. Kappale julistaa kieli poskessa rockin kuvitteellista syntyhistoriaa aina Vanhan testamentin Mooseksen kirjoista alkaen. Tarina poukkoilee kirkastetun kananrasvan ja Tšaikovskin kautta 1970-luvun rockiin. Kappale julkaistiin AC/DC:n samannimisellä levyllä vuonna 1977. Nähtävän musiikkivideon bassossa toimi vielä Mark Evans, joka lähti yhtyeestä pian levyn jälkeen. Muiksi pitkäaikaisemmiksi AC/DC-jäseniksi liittyivät 1970-luvun loppupuoliskolla rumpali Phil Rudd ja basisti Cliff Williams.

AC/DC:n ensimmäisenä läpimurtona pidetään vuonna 1979 julkaistua Highway to Hell -albumia, joka jäi laulaja Scottin viimeiseksi.

Bon Scott kuoli alkuvuodesta 1980 alkoholimyrkytykseen. Hän oli kuollessaan vain 33-vuotias.

Pikapuoliin takaisin, mustissa ja kyllä kannatti

Scottin kuoleman johdosta muu bändi pohti hetkellisesti jopa yhtyeen lopettamista. Edesmenneen laulajan sukulaiset kuitenkin toivoivat AC/DC:n tarinan vielä jatkuvan. Uudeksi laulajaksi kiinnitettiin Bon Scottiin itsensä kehuma brittivokalisti Brian Johnson, joka oli toiminut glam rock -bändi Geordien laulajana.

I've been looking at the sky 'cause it's gettin' me high, forget the hearse 'cause I never die

AC/DC:n seuraava albumi Back in Black julkaistiin vain viisi kuukautta Scottin kuoleman jälkeen. Levy oli bändin lopullinen läpimurto ja sitä on pidetty yhtenä yhtyeen onnistuneimmista. Myös myyntiluvut tukevat tätä seikkaa, sillä Back in Blackin on laskettu olevan maailman kaikkien aikojen toiseksi myydyin pitkäsoitto yli 49 miljoonalla kopiolla. Enemmän on myyty vain Michael Jacksonin Thrilleria (yli 110 miljoonaa).

Yläpuolella käynnistyvä levyn nimikappale on omistettu Bon Scottin muistolle.

Edeltäjänsä tapaan, myös Brian Johnson on sittemmin osallistunut AC/DC:n kappaleiden sävellys- ja sanoitustyöhön.

"Rytmikitaristi ohjaa koko bändiä. Ei Magnus, vai mikä Augustus?"

Antikristus ja paholaisen lapset

AC/DC:n nimi on herättänyt keskustelua yhtyeen alkuajoista lähtien. Vaihtovirta/tasavirta-merkinnän on epäilty olevan lyhenne sanoista Antichrist (antikristus) ja Devil's children (paholaisen lapset). Keskustelua nimitematiikasta käytiin myös Suomessa. Soundi-lehden toimittaja Juho Juntunen otti vuoden 1986 Helsingin konsertin arvostelussaan (Soundi 3/86) provosoivasti kantaa väitettyyn saatananpalvontaan ja paholaisen manaamiseen.

AC/DC:n jäsenet ovat itse kertoneet nimen tullen Youngin veljesten sisaren ompelukoneen kyljessä olleesta merkistä. Merkintä kertoo koneen muuttavan vaihtovirran tasavirraksi.

AC/DC vieraili Suomessa vasta toistamiseen vuonna 1986. Vuosikymmenen alun suursuosio oli tuolloin jo hiipunut ja rumpali Rudd oli erotettu yhtyeestä 1983 päihteidenkäytön aiheuttamien ongelmien takia. Rudd palasi AC/DC:n riveihin kymmenen vuotta myöhemmin. Yllä käynnistyvästä Rockradion gallupista voi kuulostella suomalaisten rokkidiggareiden mielipiteitä bändistä vuonna 1986.

Erityisen vaikutuksen Rockradion gallupissa haastateltaviin faneihin teki Malcolm Youngin kitarointi. Yksinkertaiset mutta voimakkaat kitarakompit ovatkin muodostuneet AC/DC:n alkuvuosista alkaen yhtyeen tavaramerkiksi, "kolmen soinnun taiaksi".

Samana kiertuevuonna 1986 AC/DC julkaisi myös uuden kokoelma-albumin, joka oli samalla soundtrack Stephen Kingin Maximum Overdrive -elokuvalle. Albumilla esiteltiin vanhojen hittien lisäksi myös kolme uutta kappaletta, joista alapuolella käynnistyvä Who Made Who sai kunnian olla uuden levyn nimikappale. Videolla ja levyllä bändin rumpalina toimi Simon Wright.

Uuteen nousuun tutulla kaavalla, videoilla ja koulupuvulla

Uuteen nosteeseen australialaisyhtye kohosi seuraavan vuosikymmenen taitteeessa. Astetta radioystävällisempiä, mutta samalla yksinkertaistettuja äänialoja tarjoilleelta albumilta The Razors Edgeltä (1990) suureksi hitiksi nousi etenkin yläpuolella käynnistyvä Thunderstruck. Yhtyeen rumpali oli jälleen vaihtunut ja videolla rumpusetin takana nähdään Chris Slade. Slade uusi pestinsä AD/DC:n rumpalina vuonna 2015, jolloin Phil Rudd oli ajautunut jälleen ongelmiin virkavallan kanssa.

Rockstop-ohjelman Heli Nevakare pääsi samana vuonna hastattelemaan bändin soolokitaristia. Ohjelmaan haastattelu päätyi varsin lyhyeksi saksittuna. Angus Young keskittyi puheenvuorossaan kertomaan videotekniikan merkityksestä Australialle. Musiikkivideolla oli myös merkittävä rooli AC/DC:lle, koska yhtye sai ensimmäiseen kansainvälisen levytyssopimuksensa videon avulla. Ennen sopimusta yhtye oli julkaissut kaksi pitkäsoittoa High Voltagen ja T.N.T.:n Australiassa 1975.

Niin ikään 1990-luvun suurhitti oli seuraavalta Ballbreaker-levyltä (1995) nostettu Hard as a Rock. Videossa ikoniseen koulupukuunsa sonnustautunut soolokitaristi-Young tiluttelee murskauspallon kyyditsemänä läpi kivimuurien.

Vastaavasti samalta levyltä lohkaistiin myös single Hail Caesar, jonka suureleisessä musiikkividossa AC/DC esiintyy mm. antiikin pyramideilla. Yllä nähtävässä videossa shortsipukuinen soolokitaristi taas sooloilee osana klassikkoelokuvia ja maailmanpoliittisia uutistilanteita.

Itseään toistavia dinosauruksia vai rockin peruskoulunopettajia?

Sukukitaristit Skotlanti–Australia-akselilla

Skotlannista Australiaan muuttanut Youngin veljeskolmikko George, Malcolm ja Angus soittivat kaikki kitaraa. George oli Australiaan muuttaneen kolmikon vanhin. Hän soitti 1960-luvulla Australiassa suosituksi nousseessa The Easybeats -kokoonpanossa. Myöhemmin George siirtyi estradeilta kahden nuoremman veljensä bändin takapiruksi. Youngin veljesklaanin vanhimman, Stephenin poika Stevie Young korvasi vuonna 2014 setänsä Malcolmin AC/DC:n kitaristina. Sedällä ja veljenpojalla on vain kolme vuotta ikäeroa.

Vaikka AC/DC hiljensi levytystahtiaan 1990-luvulla on yhtye keikkaillut aina ahkerasti. Musiikillisesti AC/DC on jakanut kuuntelijoiden mielipiteet. Penseimmät kuuntelijat ovat syyttäneet bändiä itsensä toistamisesta ja samalla musiikillisen kunnianhimon puutteesta.

Puolustajat taas vannovat bändin yksinkertaisuuden nimeen ja pitävät sen musiikkia juuri siitä syystä ajattomana rockina. Monet bändin kappaleista ovatkin etenkin kitara- ja rumpukomppeineen suoranaisina rockin oppikirjaesimerkkejä.

Yläpuolella käynnistyvä Stiff Upper Lip julkaistiin vuosituhannen alussa samannimisellä albumilla.

Elävän arkiston koosteen päättävät kaksi musiikkivideota AC/DC:n kuudenneltatoista studiolevylta Black Ice (2008). Tämän ja edeltäneen Stiff Upper Lipin väliin jäi kahdeksan vuotta ilman studiolevyä. Levytystauko piti sisällään levy-yhtiön vaihtamisen ja basisti Cliff Williamsin pitkäaikaisen loukkaantumisen.

Molemmat videot nähtiin Musiikki-tv:ssä tuoreeltaan: Rock 'n Roll Train vuonna 2008 ja Anything Goes vuonna 2009. Yhtye oli tuolloin tehnyt raskaan rockin raskasta uraa jo yli kolmekymmentäviisi vuotta.

Artikkelia muokattu 22.7.2015: Virheelisesti kirjoitettu yhtyeen saaneen ensimmäisestä levytyssopimuksensa videon avulla. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen levytyssopimus, ei levytyssopimus.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?