Hyppää pääsisältöön

Aussirockin jättiläinen AC/DC ja kolmen soinnun taika

Australialainen hard rock -yhtye sai ensimmäisen kansainvälisen levytyssopimuksensa musiikkivideon avulla 1970-luvulla. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty satoja miljoonia levyjä myyneen orkesterin musiikkivideoita neljän vuosikymmenen varrelta. Kuunneltavissa on myös AC/DC:n vuoden 1986 konsertin arviointi suomalaisittain.

Komppikitaristi Malcolm Young perusti soolokitaristi-veljensä Angus Youngin kanssa AC/DC:n virallisesti vuoden 1973 lopussa. Parin ensimmäisen vuoden ajan "Acca Daccan" jäsenistö vaihteli. Ensimmäisenä laulajana toiminut Dave Evans erotettiin bändistä jo ennen debyyttialbumia (High Voltage, 1975).

Youngien isoveljen Georgen kontaktilla uudeksi laulajaksi valittiin Ronald "Bon" Scott. Vaikka Scott oli ennen kaikkea yhtyeen keulakuva, osallistui hän kappaleiden sanoittamiseen ja sävellystyöhön.

Artikkelin yläpuolella käynnistyvä Let There Be Rock on oiva esimerkki Scottin sanoituksista. Kappale julistaa kieli poskessa rockin kuvitteellista syntyhistoriaa aina Vanhan testamentin Mooseksen kirjoista alkaen. Tarina poukkoilee kirkastetun kananrasvan ja Tšaikovskin kautta 1970-luvun rockiin. Kappale julkaistiin AC/DC:n samannimisellä levyllä vuonna 1977. Nähtävän musiikkivideon bassossa toimi vielä Mark Evans, joka lähti yhtyeestä pian levyn jälkeen. Muiksi pitkäaikaisemmiksi AC/DC-jäseniksi liittyivät 1970-luvun loppupuoliskolla rumpali Phil Rudd ja basisti Cliff Williams.

AC/DC:n ensimmäisenä läpimurtona pidetään vuonna 1979 julkaistua Highway to Hell -albumia, joka jäi laulaja Scottin viimeiseksi.

Bon Scott kuoli alkuvuodesta 1980 alkoholimyrkytykseen. Hän oli kuollessaan vain 33-vuotias.

Pikapuoliin takaisin, mustissa ja kyllä kannatti

Scottin kuoleman johdosta muu bändi pohti hetkellisesti jopa yhtyeen lopettamista. Edesmenneen laulajan sukulaiset kuitenkin toivoivat AC/DC:n tarinan vielä jatkuvan. Uudeksi laulajaksi kiinnitettiin Bon Scottiin itsensä kehuma brittivokalisti Brian Johnson, joka oli toiminut glam rock -bändi Geordien laulajana.

I've been looking at the sky 'cause it's gettin' me high, forget the hearse 'cause I never die

AC/DC:n seuraava albumi Back in Black julkaistiin vain viisi kuukautta Scottin kuoleman jälkeen. Levy oli bändin lopullinen läpimurto ja sitä on pidetty yhtenä yhtyeen onnistuneimmista. Myös myyntiluvut tukevat tätä seikkaa, sillä Back in Blackin on laskettu olevan maailman kaikkien aikojen toiseksi myydyin pitkäsoitto yli 49 miljoonalla kopiolla. Enemmän on myyty vain Michael Jacksonin Thrilleria (yli 110 miljoonaa).

Yläpuolella käynnistyvä levyn nimikappale on omistettu Bon Scottin muistolle.

Edeltäjänsä tapaan, myös Brian Johnson on sittemmin osallistunut AC/DC:n kappaleiden sävellys- ja sanoitustyöhön.

"Rytmikitaristi ohjaa koko bändiä. Ei Magnus, vai mikä Augustus?"

Antikristus ja paholaisen lapset

AC/DC:n nimi on herättänyt keskustelua yhtyeen alkuajoista lähtien. Vaihtovirta/tasavirta-merkinnän on epäilty olevan lyhenne sanoista Antichrist (antikristus) ja Devil's children (paholaisen lapset). Keskustelua nimitematiikasta käytiin myös Suomessa. Soundi-lehden toimittaja Juho Juntunen otti vuoden 1986 Helsingin konsertin arvostelussaan (Soundi 3/86) provosoivasti kantaa väitettyyn saatananpalvontaan ja paholaisen manaamiseen.

AC/DC:n jäsenet ovat itse kertoneet nimen tullen Youngin veljesten sisaren ompelukoneen kyljessä olleesta merkistä. Merkintä kertoo koneen muuttavan vaihtovirran tasavirraksi.

AC/DC vieraili Suomessa vasta toistamiseen vuonna 1986. Vuosikymmenen alun suursuosio oli tuolloin jo hiipunut ja rumpali Rudd oli erotettu yhtyeestä 1983 päihteidenkäytön aiheuttamien ongelmien takia. Rudd palasi AC/DC:n riveihin kymmenen vuotta myöhemmin. Yllä käynnistyvästä Rockradion gallupista voi kuulostella suomalaisten rokkidiggareiden mielipiteitä bändistä vuonna 1986.

Erityisen vaikutuksen Rockradion gallupissa haastateltaviin faneihin teki Malcolm Youngin kitarointi. Yksinkertaiset mutta voimakkaat kitarakompit ovatkin muodostuneet AC/DC:n alkuvuosista alkaen yhtyeen tavaramerkiksi, "kolmen soinnun taiaksi".

Samana kiertuevuonna 1986 AC/DC julkaisi myös uuden kokoelma-albumin, joka oli samalla soundtrack Stephen Kingin Maximum Overdrive -elokuvalle. Albumilla esiteltiin vanhojen hittien lisäksi myös kolme uutta kappaletta, joista alapuolella käynnistyvä Who Made Who sai kunnian olla uuden levyn nimikappale. Videolla ja levyllä bändin rumpalina toimi Simon Wright.

Uuteen nousuun tutulla kaavalla, videoilla ja koulupuvulla

Uuteen nosteeseen australialaisyhtye kohosi seuraavan vuosikymmenen taitteeessa. Astetta radioystävällisempiä, mutta samalla yksinkertaistettuja äänialoja tarjoilleelta albumilta The Razors Edgeltä (1990) suureksi hitiksi nousi etenkin yläpuolella käynnistyvä Thunderstruck. Yhtyeen rumpali oli jälleen vaihtunut ja videolla rumpusetin takana nähdään Chris Slade. Slade uusi pestinsä AD/DC:n rumpalina vuonna 2015, jolloin Phil Rudd oli ajautunut jälleen ongelmiin virkavallan kanssa.

Rockstop-ohjelman Heli Nevakare pääsi samana vuonna hastattelemaan bändin soolokitaristia. Ohjelmaan haastattelu päätyi varsin lyhyeksi saksittuna. Angus Young keskittyi puheenvuorossaan kertomaan videotekniikan merkityksestä Australialle. Musiikkivideolla oli myös merkittävä rooli AC/DC:lle, koska yhtye sai ensimmäiseen kansainvälisen levytyssopimuksensa videon avulla. Ennen sopimusta yhtye oli julkaissut kaksi pitkäsoittoa High Voltagen ja T.N.T.:n Australiassa 1975.

Niin ikään 1990-luvun suurhitti oli seuraavalta Ballbreaker-levyltä (1995) nostettu Hard as a Rock. Videossa ikoniseen koulupukuunsa sonnustautunut soolokitaristi-Young tiluttelee murskauspallon kyyditsemänä läpi kivimuurien.

Vastaavasti samalta levyltä lohkaistiin myös single Hail Caesar, jonka suureleisessä musiikkividossa AC/DC esiintyy mm. antiikin pyramideilla. Yllä nähtävässä videossa shortsipukuinen soolokitaristi taas sooloilee osana klassikkoelokuvia ja maailmanpoliittisia uutistilanteita.

Itseään toistavia dinosauruksia vai rockin peruskoulunopettajia?

Sukukitaristit Skotlanti–Australia-akselilla

Skotlannista Australiaan muuttanut Youngin veljeskolmikko George, Malcolm ja Angus soittivat kaikki kitaraa. George oli Australiaan muuttaneen kolmikon vanhin. Hän soitti 1960-luvulla Australiassa suosituksi nousseessa The Easybeats -kokoonpanossa. Myöhemmin George siirtyi estradeilta kahden nuoremman veljensä bändin takapiruksi. Youngin veljesklaanin vanhimman, Stephenin poika Stevie Young korvasi vuonna 2014 setänsä Malcolmin AC/DC:n kitaristina. Sedällä ja veljenpojalla on vain kolme vuotta ikäeroa.

Vaikka AC/DC hiljensi levytystahtiaan 1990-luvulla on yhtye keikkaillut aina ahkerasti. Musiikillisesti AC/DC on jakanut kuuntelijoiden mielipiteet. Penseimmät kuuntelijat ovat syyttäneet bändiä itsensä toistamisesta ja samalla musiikillisen kunnianhimon puutteesta.

Puolustajat taas vannovat bändin yksinkertaisuuden nimeen ja pitävät sen musiikkia juuri siitä syystä ajattomana rockina. Monet bändin kappaleista ovatkin etenkin kitara- ja rumpukomppeineen suoranaisina rockin oppikirjaesimerkkejä.

Yläpuolella käynnistyvä Stiff Upper Lip julkaistiin vuosituhannen alussa samannimisellä albumilla.

Elävän arkiston koosteen päättävät kaksi musiikkivideota AC/DC:n kuudenneltatoista studiolevylta Black Ice (2008). Tämän ja edeltäneen Stiff Upper Lipin väliin jäi kahdeksan vuotta ilman studiolevyä. Levytystauko piti sisällään levy-yhtiön vaihtamisen ja basisti Cliff Williamsin pitkäaikaisen loukkaantumisen.

Molemmat videot nähtiin Musiikki-tv:ssä tuoreeltaan: Rock 'n Roll Train vuonna 2008 ja Anything Goes vuonna 2009. Yhtye oli tuolloin tehnyt raskaan rockin raskasta uraa jo yli kolmekymmentäviisi vuotta.

Artikkelia muokattu 22.7.2015: Virheelisesti kirjoitettu yhtyeen saaneen ensimmäisestä levytyssopimuksensa videon avulla. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen levytyssopimus, ei levytyssopimus.

Kommentit
  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.