Hyppää pääsisältöön

Aussirockin jättiläinen AC/DC ja kolmen soinnun taika

Australialainen hard rock -yhtye sai ensimmäisen kansainvälisen levytyssopimuksensa musiikkivideon avulla 1970-luvulla. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty satoja miljoonia levyjä myyneen orkesterin musiikkivideoita neljän vuosikymmenen varrelta. Kuunneltavissa on myös AC/DC:n vuoden 1986 konsertin arviointi suomalaisittain.

Komppikitaristi Malcolm Young perusti soolokitaristi-veljensä Angus Youngin kanssa AC/DC:n virallisesti vuoden 1973 lopussa. Parin ensimmäisen vuoden ajan "Acca Daccan" jäsenistö vaihteli. Ensimmäisenä laulajana toiminut Dave Evans erotettiin bändistä jo ennen debyyttialbumia (High Voltage, 1975).

Youngien isoveljen Georgen kontaktilla uudeksi laulajaksi valittiin Ronald "Bon" Scott. Vaikka Scott oli ennen kaikkea yhtyeen keulakuva, osallistui hän kappaleiden sanoittamiseen ja sävellystyöhön.

Artikkelin yläpuolella käynnistyvä Let There Be Rock on oiva esimerkki Scottin sanoituksista. Kappale julistaa kieli poskessa rockin kuvitteellista syntyhistoriaa aina Vanhan testamentin Mooseksen kirjoista alkaen. Tarina poukkoilee kirkastetun kananrasvan ja Tšaikovskin kautta 1970-luvun rockiin. Kappale julkaistiin AC/DC:n samannimisellä levyllä vuonna 1977. Nähtävän musiikkivideon bassossa toimi vielä Mark Evans, joka lähti yhtyeestä pian levyn jälkeen. Muiksi pitkäaikaisemmiksi AC/DC-jäseniksi liittyivät 1970-luvun loppupuoliskolla rumpali Phil Rudd ja basisti Cliff Williams.

AC/DC:n ensimmäisenä läpimurtona pidetään vuonna 1979 julkaistua Highway to Hell -albumia, joka jäi laulaja Scottin viimeiseksi.

Bon Scott kuoli alkuvuodesta 1980 alkoholimyrkytykseen. Hän oli kuollessaan vain 33-vuotias.

Pikapuoliin takaisin, mustissa ja kyllä kannatti

Scottin kuoleman johdosta muu bändi pohti hetkellisesti jopa yhtyeen lopettamista. Edesmenneen laulajan sukulaiset kuitenkin toivoivat AC/DC:n tarinan vielä jatkuvan. Uudeksi laulajaksi kiinnitettiin Bon Scottiin itsensä kehuma brittivokalisti Brian Johnson, joka oli toiminut glam rock -bändi Geordien laulajana.

I've been looking at the sky 'cause it's gettin' me high, forget the hearse 'cause I never die

AC/DC:n seuraava albumi Back in Black julkaistiin vain viisi kuukautta Scottin kuoleman jälkeen. Levy oli bändin lopullinen läpimurto ja sitä on pidetty yhtenä yhtyeen onnistuneimmista. Myös myyntiluvut tukevat tätä seikkaa, sillä Back in Blackin on laskettu olevan maailman kaikkien aikojen toiseksi myydyin pitkäsoitto yli 49 miljoonalla kopiolla. Enemmän on myyty vain Michael Jacksonin Thrilleria (yli 110 miljoonaa).

Yläpuolella käynnistyvä levyn nimikappale on omistettu Bon Scottin muistolle.

Edeltäjänsä tapaan, myös Brian Johnson on sittemmin osallistunut AC/DC:n kappaleiden sävellys- ja sanoitustyöhön.

"Rytmikitaristi ohjaa koko bändiä. Ei Magnus, vai mikä Augustus?"

Antikristus ja paholaisen lapset

AC/DC:n nimi on herättänyt keskustelua yhtyeen alkuajoista lähtien. Vaihtovirta/tasavirta-merkinnän on epäilty olevan lyhenne sanoista Antichrist (antikristus) ja Devil's children (paholaisen lapset). Keskustelua nimitematiikasta käytiin myös Suomessa. Soundi-lehden toimittaja Juho Juntunen otti vuoden 1986 Helsingin konsertin arvostelussaan (Soundi 3/86) provosoivasti kantaa väitettyyn saatananpalvontaan ja paholaisen manaamiseen.

AC/DC:n jäsenet ovat itse kertoneet nimen tullen Youngin veljesten sisaren ompelukoneen kyljessä olleesta merkistä. Merkintä kertoo koneen muuttavan vaihtovirran tasavirraksi.

AC/DC vieraili Suomessa vasta toistamiseen vuonna 1986. Vuosikymmenen alun suursuosio oli tuolloin jo hiipunut ja rumpali Rudd oli erotettu yhtyeestä 1983 päihteidenkäytön aiheuttamien ongelmien takia. Rudd palasi AC/DC:n riveihin kymmenen vuotta myöhemmin. Yllä käynnistyvästä Rockradion gallupista voi kuulostella suomalaisten rokkidiggareiden mielipiteitä bändistä vuonna 1986.

Erityisen vaikutuksen Rockradion gallupissa haastateltaviin faneihin teki Malcolm Youngin kitarointi. Yksinkertaiset mutta voimakkaat kitarakompit ovatkin muodostuneet AC/DC:n alkuvuosista alkaen yhtyeen tavaramerkiksi, "kolmen soinnun taiaksi".

Samana kiertuevuonna 1986 AC/DC julkaisi myös uuden kokoelma-albumin, joka oli samalla soundtrack Stephen Kingin Maximum Overdrive -elokuvalle. Albumilla esiteltiin vanhojen hittien lisäksi myös kolme uutta kappaletta, joista alapuolella käynnistyvä Who Made Who sai kunnian olla uuden levyn nimikappale. Videolla ja levyllä bändin rumpalina toimi Simon Wright.

Uuteen nousuun tutulla kaavalla, videoilla ja koulupuvulla

Uuteen nosteeseen australialaisyhtye kohosi seuraavan vuosikymmenen taitteeessa. Astetta radioystävällisempiä, mutta samalla yksinkertaistettuja äänialoja tarjoilleelta albumilta The Razors Edgeltä (1990) suureksi hitiksi nousi etenkin yläpuolella käynnistyvä Thunderstruck. Yhtyeen rumpali oli jälleen vaihtunut ja videolla rumpusetin takana nähdään Chris Slade. Slade uusi pestinsä AD/DC:n rumpalina vuonna 2015, jolloin Phil Rudd oli ajautunut jälleen ongelmiin virkavallan kanssa.

Rockstop-ohjelman Heli Nevakare pääsi samana vuonna hastattelemaan bändin soolokitaristia. Ohjelmaan haastattelu päätyi varsin lyhyeksi saksittuna. Angus Young keskittyi puheenvuorossaan kertomaan videotekniikan merkityksestä Australialle. Musiikkivideolla oli myös merkittävä rooli AC/DC:lle, koska yhtye sai ensimmäiseen kansainvälisen levytyssopimuksensa videon avulla. Ennen sopimusta yhtye oli julkaissut kaksi pitkäsoittoa High Voltagen ja T.N.T.:n Australiassa 1975.

Niin ikään 1990-luvun suurhitti oli seuraavalta Ballbreaker-levyltä (1995) nostettu Hard as a Rock. Videossa ikoniseen koulupukuunsa sonnustautunut soolokitaristi-Young tiluttelee murskauspallon kyyditsemänä läpi kivimuurien.

Vastaavasti samalta levyltä lohkaistiin myös single Hail Caesar, jonka suureleisessä musiikkividossa AC/DC esiintyy mm. antiikin pyramideilla. Yllä nähtävässä videossa shortsipukuinen soolokitaristi taas sooloilee osana klassikkoelokuvia ja maailmanpoliittisia uutistilanteita.

Itseään toistavia dinosauruksia vai rockin peruskoulunopettajia?

Sukukitaristit Skotlanti–Australia-akselilla

Skotlannista Australiaan muuttanut Youngin veljeskolmikko George, Malcolm ja Angus soittivat kaikki kitaraa. George oli Australiaan muuttaneen kolmikon vanhin. Hän soitti 1960-luvulla Australiassa suosituksi nousseessa The Easybeats -kokoonpanossa. Myöhemmin George siirtyi estradeilta kahden nuoremman veljensä bändin takapiruksi. Youngin veljesklaanin vanhimman, Stephenin poika Stevie Young korvasi vuonna 2014 setänsä Malcolmin AC/DC:n kitaristina. Sedällä ja veljenpojalla on vain kolme vuotta ikäeroa.

Vaikka AC/DC hiljensi levytystahtiaan 1990-luvulla on yhtye keikkaillut aina ahkerasti. Musiikillisesti AC/DC on jakanut kuuntelijoiden mielipiteet. Penseimmät kuuntelijat ovat syyttäneet bändiä itsensä toistamisesta ja samalla musiikillisen kunnianhimon puutteesta.

Puolustajat taas vannovat bändin yksinkertaisuuden nimeen ja pitävät sen musiikkia juuri siitä syystä ajattomana rockina. Monet bändin kappaleista ovatkin etenkin kitara- ja rumpukomppeineen suoranaisina rockin oppikirjaesimerkkejä.

Yläpuolella käynnistyvä Stiff Upper Lip julkaistiin vuosituhannen alussa samannimisellä albumilla.

Elävän arkiston koosteen päättävät kaksi musiikkivideota AC/DC:n kuudenneltatoista studiolevylta Black Ice (2008). Tämän ja edeltäneen Stiff Upper Lipin väliin jäi kahdeksan vuotta ilman studiolevyä. Levytystauko piti sisällään levy-yhtiön vaihtamisen ja basisti Cliff Williamsin pitkäaikaisen loukkaantumisen.

Molemmat videot nähtiin Musiikki-tv:ssä tuoreeltaan: Rock 'n Roll Train vuonna 2008 ja Anything Goes vuonna 2009. Yhtye oli tuolloin tehnyt raskaan rockin raskasta uraa jo yli kolmekymmentäviisi vuotta.

Artikkelia muokattu 22.7.2015: Virheelisesti kirjoitettu yhtyeen saaneen ensimmäisestä levytyssopimuksensa videon avulla. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen levytyssopimus, ei levytyssopimus.

Kommentit
  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.

  • "So you think you can stone me and spit in my eye!" – Luuletko tuntevasi Queenin kappaleet? Testaa tietämyksesi

    Tunnetko suosikkiyhtyeen kappaleet?

    Satoja miljoonia myytyjä levyjä. Bändin jokaisen jäsenen säveltämiä listaykkösiä. Platinaa, kultaa ja korvamatoja. Brittiläinen Queen on kiistatta yksi historian suurimmista yhtyeistä. Mutta tunnetko Sinä suosikkiyhtyeen kappaleet? Elävä arkisto kokosi kolmetoista Queenin biisiä tunnistettavaksi visaiseen lyriikkatestiin.

  • "Päivät ovat yhtä pieniä kaikkialla ja niiden muoto on suppilon" – Leena Krohnin teokset sykähdyttävät myös radiossa

    Leena Krohnin radiodraamoissa kohtaavat tuttuus ja vieraus.

    Leena Krohn on raskaansarjan kirjailija, esseisti ja – asiaa selvittäneen yleisradioyhtiön mukaan – myös arvostettu ajattelija. Krohnin viiden vuosikymmenen mittaisen kirjailijanuran herkkupaloista on päästy ajoittain nauttimaan myös radioiden äärellä. Näistä neljä on nyt julkaistu uudelleenkuultavaksi Areenaan.