Hyppää pääsisältöön

"Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä"

Sarjassa Mitä nyt tehdään? (1976) annettiin neuvoja vanhempia askarruttaviin lastenkasvatuskysymyksiin. Ohjelma valisti lempeästi, ja otti ymmärtäväisesti huomioon niin vanhempien epävarmuudet kuin lastenkin tarpeet.

13-osaisen keskusteluohjelman kasvoina nähtiin teatteriohjaaja ja konsultti Otso Appelqvist sekä hänen lastenkasvatusoppaita kirjoittanut vaimonsa Kati Appelqvist. Muut vakiokeskustelijat olivat lasten- ja nuorten psykiatriaan erikoistunut dosentti Vappu Taipale, lastensuojelusta kirjoittanut psykologi Sirpa Taskinen sekä taidekasvattaja Maria Laukka.

Ylen arkistoista puuttuu sarjan viimeinen osa, jossa keskusteltiin lapsen kasvatuksessa tarvittavista periaatteista. Säilyneissä 12 jaksossa käytiin kuitenkin läpi mittava valikoima aiheita aina lapsen perheen ulkopuolisista ihmissuhteista lasten traumoihin ja leikkeihin.

Vaikka Mitä nyt tehdään? oli tyypillisen 1970-lukulainen valistavuudessaan, ankaraksi tai sormea heristäväksi sitä ei voi luonnehtia. Aikuisten keskusteluista kuulsi pikemminkin lempeys ja ymmärtäväisyys niin vanhempien huolia kuin lasten tarpeita kohtaan.

Aikuisten keskustelu saattoi esimerkiksi keskeytyä, mikäli joku paikalla leikkivistä lapsista halusi huomiota. Jaksossa jossa puhutaan lapsen kanssa keskustelemisesta, taustalla leikkivät lapset rämpyttävät kitaraa ja ilakoivat kovaäänisesti muutenkin, mutta heidän annetaan jatkaa leikkejään häiriöttä.

Myös aikuisia kohtaan esitetty armeliaisuus tuli usein ilmi asiantuntijoiden puheista. Oli heidän mielestään täysin hyväksyttävää, ettei vanhempi esimerkiksi mennyt mukaan lapsen konttausleikkeihin, jos ei sillä hetkellä siltä tuntunut.

Se mikä näissä negatiivisissa tunteissa on tärkeää, on se, että myöntää ne itselleen.― Otso Appelqvist

Sekin oli hyväksyttävää, jos toivoi raskauden aikana, ettei vauva lopulta syntyisikään. Otso Appelqvist huomautti, että sulkemalla pois odotusajan ja lapsen saamiseen liittyvät pelon ja ahdistuksen tunteet, voidaan saada aikaan paljon vahinkoa.

”Se mikä näissä tämmöisissä tunteissa on tärkeää, on se, että myöntää ne itselleen”, Appelqvist sanoi.

Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä.― Kati Appelqvist

Entä mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen? Siitä keskustelivat Appelqvistit. Heidän mielestään erityisen tärkeää oli se, että isä rauhoittaisi uutta elämäntilannetta eikä antaisi äidin väsyä liikaa vastasyntyneen kanssa.

"Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä. Isä jaksaa kyllä olla töissä väsyneenä seuraavan päivän, mutta äidin ei saa antaa alkuvaiheessa väsyä sillä tavalla, että se hermostuminen lähtee käyntiin", Kati Appelqvist sanoi. Otso Appelqvistillä ei ollut ajatukseen nokan kopauttamista, ja hän sanoikin, että äiti saisi olla työnjohtaja ja isä toteuttaisi äidin pyyntöjä.

Lapsen traumoja käsittelevässä jaksossa Otso Appelqvist, Sirpa Taskinen ja Vappu Taipale puhuivat vapaasta kasvatuksesta. Heidän mielestään käsite ymmärrettiin aivan väärin.

”Luultiin, että se tarkoittaisi sitä, että lasta ei saa kieltää niin sitten mistään”, Appelqvist hymähti.

Musta on surkeaa, että jokunen vuosi sitten käsitettiin se vapaan kasvatuksen ajatus niin kauhean väärin.― Otso Appelqvist

Taipale huomautti, että jos lapselle ei aseteta mitään rajoja, se johtaa usein turvattomuuden tunteeseen. Kolmikko tuli kuitenkin siihen tulokseen, että lapsille tulisi asettaa mahdollisimman vähän kieltoja ja niiden tulisi olla hyvin perusteltuja. Jos lastaan kieltää liikaa, lapsen on vaikeampi erottaa, mitkä kielloista ovat todella tärkeitä.

Se on ehkä sellainen osa hellyyttä, jota ei ihan riittävästi meillä Suomessa rohjeta näyttää.― Vappu Taipale

Sarjan ensimmäisen lähetyksen aiheena oli lapsen hellyydenkaipuu. Maria Laukka epäili, että hellyyden osoittaminen vähenisi sitä mukaa, kun lapsi kasvaa. Taipale yhtyi Laukan ajatukseen ja korosti koskettelun kuten kylkeen painautumisen ja sylissa kiehnäämisen tärkeyttä.

"Se on ehkä sellainen osa hellyyttä, jota ei ihan riittävästi meillä Suomessa rohjeta näyttää", Taipale sanoi.

Paitsi vastasyntyneen vanhemmille, aiheuttaa uusi perheenjäsen tunnemyllerryksen myös vanhemmille sisaruksille. Aiheesta keskusteli Laukka yhdessä Asko Salokorven kanssa. Laukka muisteli, että toisen lapsen synnyttyä hoidettiin kotona ensimmäisten vuorokausien aikana ehkä vielä enemmän ensimmäistä lasta, joka reagoi kovin voimakkaasti uuteen sisarukseensa.

Ensimmäinen elinvuosi on todella tärkeä aika pienen vauvan elämässä. Kati Appelqvist muistutti, että vauva ei suinkaan ole mikään avuton pieni nyytti, joka ei ymmärrä ympärillään tapahtuvasta mitään.

"Ensimmäisen elinvuoden aikana luodaan pohja tuleville ihmissuhteille, pohja tunne-elämän kehitykselle ja – niin kummalliselta kuin se tuntuukin – pohja älylliselle kehitykselle", Otso Appelqvist luetteli.

Myös alati rakentuva suhde vanhempiin on erityisen tärkeä. Appelqvistien mukaan monet mielenterveysongelmat jäävät kokematta, jos lapsi oppii luottamaan vanhempiinsa ensimmäisten elinvuosien aikana.

Vauva on kuin pieni ulkomaalainen, joka syntyy perheeseen.― Sirpa Taskinen

"Vauva on kuin pieni ulkomaalainen, joka syntyy perheeseen", aloitti Taskinen lapsen ymmärtämistä käsittelevän keskustelun. Uuden kielen joutuu opettelemaan vauvan ohella myös vanhemmat, jotta he ymmärtäisivät, mitä lapsen itku milläkin kerralla tarkoittaa.

Otso Appelqvist sanoi, että monesti vauvoja saatetaan pitää jopa esineinä. Kuitenkin vauva tarvitsee sosiaalisia suhteita heti alusta lähtien. Keskustelussa syntynyt ohjenuora oli yksinkertainen: jos lasta pitää järjellisenä olentona, siitä kasvaa järjellinen olento.

Suomalaisten tapa elää on jonkin verran eristynyt.― Otso Appelqvist

Lasten ihmissuhteita käsittelevän jakson alussa Otso Appelqvist kertoi vastavalmistuneesta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisilla perheillä oli keskimäärin 5,3 tuttavapaikkaa, joihin pidettiin yhteyttä. Appelqvistin mielestä luku kuulosti varsin pieneltä, hän sanoikin suomalaisten viettävän suhteellisen eristäytynyttä elämää.

Sukulaissuhteiden lisäksi lapset voisivat tavata perheen ulkopuolisia ihmisiä esimerkiksi naapurissa tai vaikkapa lähikaupassa, tuumivat Appelqvistin lisäksi Taipale ja Laukka.

Mistä tietää, mikä lapsen ongelma on vakava? Taipaleen ja Otso Appelqvistin mielestä esimerkiksi kiroilu tai kynsien pureskelu ei ole vakavaa. Hälyttävää voi kuitenkin olla, jos lapsen ongelmakäyttäytyminen jatkuu hyvin pitkään, Esimerkiksi pitkään jatkuvista uni- ja syömisongelmista kannattaa olla huolissaan. Syömisongelmaakin vanhempi voi osaltaan pahentaa, mikäli lapsen pakottaa syömään.

Viimeisessä säilyneessä jaksossa ohjelma nähtiin ensimmäistä kertaa väreissä. Tapaninpäivän juhlalähetyksessä olivat kaikki sarjan asiantuntijat paikalla suurta lapsikatrasta unohtamatta. Jakson aiheena oli perhe kaikessa laajuudessaan.

Taskinen kertoi kuulleensa väitteen, jonka mukaan lapsien pitäisi omien perheiden sijaan kasvaa ammattikasvattajien hoteissa. Hän toivoi, että vastaavista väitteistä luovuttaisiin, sillä myös lapset kasvattavat vanhempia, eikä vain toisinpäin.

Avioliittoiän alentaminen on selvästi kyllä lapsia ajatellen huono ratkaisu.― Sirpa Taskinen

Keskustelussa sivuttiin myös avioliittoa. Taskinen arvosteli avioliittoiän alentamista, sillä hyvin nuorena solmitut avioliitot päätyivät useammin eroon kuin varttuneempana naisimisiin menneet parit. Kati Appelqvistin mielestä avioeroperheitä pitäisi auttaa jo ennen kuin ero pääsee syntymään. Vaikeuksissa olevia perheitä pitäisi tukea nykyistä enemmän, hänen miehensä säesti.

Muuten kovin harmonisen keskusteluun tuli pieni erimielisyys, kun herra Appelqvist sanoi, ettei kodin perusongelma varmaankaan ole se, kuka tiskaa. Naiset olivat vastakkaista mieltä, ja Laukka muistutti, että kotitöiden epätasainen jakautuminen voi olla suuri ongelma monissa perheissä.

"Ei se perhe ainakaan sillä kukoista, että joku siinä tuntee olevansa se työmyyrä, jonka on tehtävä kaikki", Taskinen sanoi.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?