Hyppää pääsisältöön

"Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä"

Sarjassa Mitä nyt tehdään? (1976) annettiin neuvoja vanhempia askarruttaviin lastenkasvatuskysymyksiin. Ohjelma valisti lempeästi, ja otti ymmärtäväisesti huomioon niin vanhempien epävarmuudet kuin lastenkin tarpeet.

13-osaisen keskusteluohjelman kasvoina nähtiin teatteriohjaaja ja konsultti Otso Appelqvist sekä hänen lastenkasvatusoppaita kirjoittanut vaimonsa Kati Appelqvist. Muut vakiokeskustelijat olivat lasten- ja nuorten psykiatriaan erikoistunut dosentti Vappu Taipale, lastensuojelusta kirjoittanut psykologi Sirpa Taskinen sekä taidekasvattaja Maria Laukka.

Ylen arkistoista puuttuu sarjan viimeinen osa, jossa keskusteltiin lapsen kasvatuksessa tarvittavista periaatteista. Säilyneissä 12 jaksossa käytiin kuitenkin läpi mittava valikoima aiheita aina lapsen perheen ulkopuolisista ihmissuhteista lasten traumoihin ja leikkeihin.

Vaikka Mitä nyt tehdään? oli tyypillisen 1970-lukulainen valistavuudessaan, ankaraksi tai sormea heristäväksi sitä ei voi luonnehtia. Aikuisten keskusteluista kuulsi pikemminkin lempeys ja ymmärtäväisyys niin vanhempien huolia kuin lasten tarpeita kohtaan.

Aikuisten keskustelu saattoi esimerkiksi keskeytyä, mikäli joku paikalla leikkivistä lapsista halusi huomiota. Jaksossa jossa puhutaan lapsen kanssa keskustelemisesta, taustalla leikkivät lapset rämpyttävät kitaraa ja ilakoivat kovaäänisesti muutenkin, mutta heidän annetaan jatkaa leikkejään häiriöttä.

Myös aikuisia kohtaan esitetty armeliaisuus tuli usein ilmi asiantuntijoiden puheista. Oli heidän mielestään täysin hyväksyttävää, ettei vanhempi esimerkiksi mennyt mukaan lapsen konttausleikkeihin, jos ei sillä hetkellä siltä tuntunut.

Se mikä näissä negatiivisissa tunteissa on tärkeää, on se, että myöntää ne itselleen.― Otso Appelqvist

Sekin oli hyväksyttävää, jos toivoi raskauden aikana, ettei vauva lopulta syntyisikään. Otso Appelqvist huomautti, että sulkemalla pois odotusajan ja lapsen saamiseen liittyvät pelon ja ahdistuksen tunteet, voidaan saada aikaan paljon vahinkoa.

”Se mikä näissä tämmöisissä tunteissa on tärkeää, on se, että myöntää ne itselleen”, Appelqvist sanoi.

Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä.― Kati Appelqvist

Entä mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen? Siitä keskustelivat Appelqvistit. Heidän mielestään erityisen tärkeää oli se, että isä rauhoittaisi uutta elämäntilannetta eikä antaisi äidin väsyä liikaa vastasyntyneen kanssa.

"Jos joku joutuu yöllä valvomaan, se on isä. Isä jaksaa kyllä olla töissä väsyneenä seuraavan päivän, mutta äidin ei saa antaa alkuvaiheessa väsyä sillä tavalla, että se hermostuminen lähtee käyntiin", Kati Appelqvist sanoi. Otso Appelqvistillä ei ollut ajatukseen nokan kopauttamista, ja hän sanoikin, että äiti saisi olla työnjohtaja ja isä toteuttaisi äidin pyyntöjä.

Lapsen traumoja käsittelevässä jaksossa Otso Appelqvist, Sirpa Taskinen ja Vappu Taipale puhuivat vapaasta kasvatuksesta. Heidän mielestään käsite ymmärrettiin aivan väärin.

”Luultiin, että se tarkoittaisi sitä, että lasta ei saa kieltää niin sitten mistään”, Appelqvist hymähti.

Musta on surkeaa, että jokunen vuosi sitten käsitettiin se vapaan kasvatuksen ajatus niin kauhean väärin.― Otso Appelqvist

Taipale huomautti, että jos lapselle ei aseteta mitään rajoja, se johtaa usein turvattomuuden tunteeseen. Kolmikko tuli kuitenkin siihen tulokseen, että lapsille tulisi asettaa mahdollisimman vähän kieltoja ja niiden tulisi olla hyvin perusteltuja. Jos lastaan kieltää liikaa, lapsen on vaikeampi erottaa, mitkä kielloista ovat todella tärkeitä.

Se on ehkä sellainen osa hellyyttä, jota ei ihan riittävästi meillä Suomessa rohjeta näyttää.― Vappu Taipale

Sarjan ensimmäisen lähetyksen aiheena oli lapsen hellyydenkaipuu. Maria Laukka epäili, että hellyyden osoittaminen vähenisi sitä mukaa, kun lapsi kasvaa. Taipale yhtyi Laukan ajatukseen ja korosti koskettelun kuten kylkeen painautumisen ja sylissa kiehnäämisen tärkeyttä.

"Se on ehkä sellainen osa hellyyttä, jota ei ihan riittävästi meillä Suomessa rohjeta näyttää", Taipale sanoi.

Paitsi vastasyntyneen vanhemmille, aiheuttaa uusi perheenjäsen tunnemyllerryksen myös vanhemmille sisaruksille. Aiheesta keskusteli Laukka yhdessä Asko Salokorven kanssa. Laukka muisteli, että toisen lapsen synnyttyä hoidettiin kotona ensimmäisten vuorokausien aikana ehkä vielä enemmän ensimmäistä lasta, joka reagoi kovin voimakkaasti uuteen sisarukseensa.

Ensimmäinen elinvuosi on todella tärkeä aika pienen vauvan elämässä. Kati Appelqvist muistutti, että vauva ei suinkaan ole mikään avuton pieni nyytti, joka ei ymmärrä ympärillään tapahtuvasta mitään.

"Ensimmäisen elinvuoden aikana luodaan pohja tuleville ihmissuhteille, pohja tunne-elämän kehitykselle ja – niin kummalliselta kuin se tuntuukin – pohja älylliselle kehitykselle", Otso Appelqvist luetteli.

Myös alati rakentuva suhde vanhempiin on erityisen tärkeä. Appelqvistien mukaan monet mielenterveysongelmat jäävät kokematta, jos lapsi oppii luottamaan vanhempiinsa ensimmäisten elinvuosien aikana.

Vauva on kuin pieni ulkomaalainen, joka syntyy perheeseen.― Sirpa Taskinen

"Vauva on kuin pieni ulkomaalainen, joka syntyy perheeseen", aloitti Taskinen lapsen ymmärtämistä käsittelevän keskustelun. Uuden kielen joutuu opettelemaan vauvan ohella myös vanhemmat, jotta he ymmärtäisivät, mitä lapsen itku milläkin kerralla tarkoittaa.

Otso Appelqvist sanoi, että monesti vauvoja saatetaan pitää jopa esineinä. Kuitenkin vauva tarvitsee sosiaalisia suhteita heti alusta lähtien. Keskustelussa syntynyt ohjenuora oli yksinkertainen: jos lasta pitää järjellisenä olentona, siitä kasvaa järjellinen olento.

Suomalaisten tapa elää on jonkin verran eristynyt.― Otso Appelqvist

Lasten ihmissuhteita käsittelevän jakson alussa Otso Appelqvist kertoi vastavalmistuneesta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisilla perheillä oli keskimäärin 5,3 tuttavapaikkaa, joihin pidettiin yhteyttä. Appelqvistin mielestä luku kuulosti varsin pieneltä, hän sanoikin suomalaisten viettävän suhteellisen eristäytynyttä elämää.

Sukulaissuhteiden lisäksi lapset voisivat tavata perheen ulkopuolisia ihmisiä esimerkiksi naapurissa tai vaikkapa lähikaupassa, tuumivat Appelqvistin lisäksi Taipale ja Laukka.

Mistä tietää, mikä lapsen ongelma on vakava? Taipaleen ja Otso Appelqvistin mielestä esimerkiksi kiroilu tai kynsien pureskelu ei ole vakavaa. Hälyttävää voi kuitenkin olla, jos lapsen ongelmakäyttäytyminen jatkuu hyvin pitkään, Esimerkiksi pitkään jatkuvista uni- ja syömisongelmista kannattaa olla huolissaan. Syömisongelmaakin vanhempi voi osaltaan pahentaa, mikäli lapsen pakottaa syömään.

Viimeisessä säilyneessä jaksossa ohjelma nähtiin ensimmäistä kertaa väreissä. Tapaninpäivän juhlalähetyksessä olivat kaikki sarjan asiantuntijat paikalla suurta lapsikatrasta unohtamatta. Jakson aiheena oli perhe kaikessa laajuudessaan.

Taskinen kertoi kuulleensa väitteen, jonka mukaan lapsien pitäisi omien perheiden sijaan kasvaa ammattikasvattajien hoteissa. Hän toivoi, että vastaavista väitteistä luovuttaisiin, sillä myös lapset kasvattavat vanhempia, eikä vain toisinpäin.

Avioliittoiän alentaminen on selvästi kyllä lapsia ajatellen huono ratkaisu.― Sirpa Taskinen

Keskustelussa sivuttiin myös avioliittoa. Taskinen arvosteli avioliittoiän alentamista, sillä hyvin nuorena solmitut avioliitot päätyivät useammin eroon kuin varttuneempana naisimisiin menneet parit. Kati Appelqvistin mielestä avioeroperheitä pitäisi auttaa jo ennen kuin ero pääsee syntymään. Vaikeuksissa olevia perheitä pitäisi tukea nykyistä enemmän, hänen miehensä säesti.

Muuten kovin harmonisen keskusteluun tuli pieni erimielisyys, kun herra Appelqvist sanoi, ettei kodin perusongelma varmaankaan ole se, kuka tiskaa. Naiset olivat vastakkaista mieltä, ja Laukka muistutti, että kotitöiden epätasainen jakautuminen voi olla suuri ongelma monissa perheissä.

"Ei se perhe ainakaan sillä kukoista, että joku siinä tuntee olevansa se työmyyrä, jonka on tehtävä kaikki", Taskinen sanoi.

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.