Hyppää pääsisältöön

Laulu, jota suomalaiset rakastavat tai vihaavat

Walter Leistikow: Auffliegende Schwäne (ennen 1897)
Walter Leistikow: Auffliegende Schwäne (ennen 1897) Walter Leistikow: Auffliegende Schwäne (ennen 1897) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Melankolian kulttuurihistoria, antiikista nykyaikaan aikaan, tiivistyy yhteen kappaleeseen: Jussi Hakulisen Yö-yhtyeelle vuonna 1984 sanoittamaan Joutsenlauluun. Kappale on täynnä viittauksia melankoliaan ja sen kulttuurihistoriaan, ainakin jos ne rivien välistä haluaa tonkia. Se on laulu, jota suomalaiset rakastavat tai vihaavat.

Taas lapset pihalla näät/ ikkunas alla leikkivän leikkejään/ Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät…

Jussi Hakulinen aloittaa ylväästi kuvalla, jossa melankolinen toiseuden tunne kirkastuu. Laulun sankari on yksin, ikkunan takana, vailla yhteyttä toisiin. Ikkunan toisella puolella iloisina leikkivät lapset luovat vahvan kontrastin melankolisen päähenkilön vierauden kokemukselle. Hän jää ikkunaan ikään kuin hakemaan kontaktia tuohon leikkivien lasten joukkoon, mutta yhteys jää saavuttamatta.

Päähenkilö vaipuu melankolisen nostalgian valtaan. Hän lentää vuosien taa ja kerrotaan että nää muistot päivittäin sut valtaansa saa. On selvää, että tämän melankolian aiheuttaja on jonkinlainen menetys.

Frederick Leighton - Odalisque 1862
Frederick Leighton - Odalisque 1862 Frederick Leighton - Odalisque 1862 Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Eksistentialaistinen kertosäe vie nietzheläisiin tunnelmiin

Ne Joutsenlauluun etsii taas laulajaa…

Mitä tarkoittaa se, että muistot etsivät laulajaa joutsenlauluun? Onko päähenkilöllä kenties itsetuhoisia ajatuksia? Houkuttelevatko muistot häntä laulamaan sen kauneimman, mutta viimeiseksi jäävän joutsenlaulun? Vai hakeeko päähenkilö melankolisista muistoistaan innoitusta taiteeseensa?

Nuo hetket syntymästä kuolemaan/ kun silmäluomiin heijastuu/ Saa toiset uskomaan kai Jumalaan/ toiset Saatanaan, tai mihin vaan…

Kellastuneet valokuvat ovat hieno moderni muunnelma vanitas-aiheisten kuvien kuihtuvista kukkasista.

Kertosäe on saturnaalisen melankolian sävyttämä ja voimakkaan eksistentialistinen. Nuo hetket syntymästä kuolemaan. Päähenkilö velloo melankoliassa, jossa korostuvat ajan lyhyyteen ja kuolemaan liittyvät ajatukset. Tyhjyyden kokemukset maailmasta sekoittuvat lähes nietzheläisiin ajatuksiin Jumalan tai Saatanan merkityksettömyydestä.Toiset uskovat, mutta laulajalle nämä korkeammat voimat ovat jotain, jonka voi kuitata olan kohautuksella mihin vaan. Hän on menettänyt uskonsa jumalaan, maailmaan ja elämään.

Saturnaaliseen, eli ajan kulumiseen liittyvään melankoliaan viittaavia säkeitä tulee lisää. On kellastuneita valokuvia ja pesästä pois lentäneitä lintuja. Kellastuneet valokuvat ovat hieno moderni muunnelma vanitas-aiheisten asetelmamaalausten kuihtuvista kukkasista. Pesästä lentäneet linnut voivat viitata myös antiikin filosofien ensikerran lanseeraamaan ajatukseen syksystä melankolian vuodenaikana.

Bruno Liljefors: Stretching swans
Bruno Liljefors: Stretching swans Bruno Liljefors: Stretching swans Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Päähenkilö antaa itsensä vajota

Tahtoisin yrittää/ mä että silloin veden pinnalle jään…

Laulun loppupuolella tapahtuu selittämätön käänne. Kerronta muuttuu minä-muotoiseksi. Onko kertoja koko ajan ollut päähenkilö itse, joka on katsellut itseään sivusta, ikään kuin jonkun toisen näkökulmasta? Tämäkin sopii melankolian esittämisen traditioon. Melankolinen sankari on loputtoman itsereflektiivinen.

Kaisa Pulakka ja joutsen
Kaisa Pulakka ja joutsen Kuva: Yle/Jyri Pitkänen musta aurinko

Kun yhteys toisiin ihmisiin on mahdoton, jää jäljelle ainoastaan itsen narsistinen tarkkailu. Mutta nyt sankari yrittää minämuotoisena murtautua masennuksestaan. Hän tahtoo yrittää jäädä pinnalle. Hän ei enää halua vajota omaan melankoliaansa.

Nuo naiset marketeissa kärryineen/ ja miehet kantabaareissaan…

Yritys jää kuitenkin tilapäiseksi. Päähenkilöstä tulee jälleen tarkkailija ja nyt ulkopuolinen maailma näyttäytyy absurdina. Marketeissa kärryjään työntävät naiset ja tuoppiin tuijottavat miehet. Nuoruuden lähteestä haaveilu on itsensä tiedostavalle päähenkilölle jotain banaalia ja käsittämätöntä. Hän ei haaveile, vaan ymmärtää ajan vääjäämättömän kulumisen.

Hänen menetyksensä on lopullinen. Hän luovuttaa ja antaa itsensä vajota. Viimeisenä toistuu jumalan yhteydessä mainittu lakoninen mihin vaan, nyt muodossa tuska laimenee tai miten vaan.

Taas hetken lähempänä kuolemaa/ ei haihdu tuska milloinkaan/ Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa/ Tuo tuska kiinni saa kenet vaan/ Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa.

Ihan sama, päähenkilöä ei jaksa kiinnostaa. Hänen tuskansa ei haihdu. Melankolia kuitenkin synnyttää jotain kaunista. Se kirjoittaa joutsenlaulun.

Caspar David Friedrich - Schwäne im Schilf beim ersten Morgenrot (1832)
Caspar David Friedrich - Schwäne im Schilf beim ersten Morgenrot (1832) Caspar David Friedrich - Schwäne im Schilf beim ersten Morgenrot (1832) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Joutsen on melankolian symboli. Se liittyy kuolemaan ja suruun, mutta myös Narkissoksen myyttiseen hahmoon. Mitä tuonelan joutsen Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -maalauksessa kuiskii toimittaja Kaisa Pulakalle? Millaisissa melankolisiisa rooleissa joutsen esiintyy muissa suomalaisiisa popkappaleissa? Kuuntele Musta aurinko - Melankolian kulttuurihistoriaa, Yle Radio1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30.

Kommentit
  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri