Hyppää pääsisältöön

Laulu, jota suomalaiset rakastavat tai vihaavat

Walter Leistikow: Auffliegende Schwäne (ennen 1897)
Walter Leistikow: Auffliegende Schwäne (ennen 1897) Walter Leistikow: Auffliegende Schwäne (ennen 1897) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Melankolian kulttuurihistoria, antiikista nykyaikaan aikaan, tiivistyy yhteen kappaleeseen: Jussi Hakulisen Yö-yhtyeelle vuonna 1984 sanoittamaan Joutsenlauluun. Kappale on täynnä viittauksia melankoliaan ja sen kulttuurihistoriaan, ainakin jos ne rivien välistä haluaa tonkia. Se on laulu, jota suomalaiset rakastavat tai vihaavat.

Taas lapset pihalla näät/ ikkunas alla leikkivän leikkejään/ Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät…

Jussi Hakulinen aloittaa ylväästi kuvalla, jossa melankolinen toiseuden tunne kirkastuu. Laulun sankari on yksin, ikkunan takana, vailla yhteyttä toisiin. Ikkunan toisella puolella iloisina leikkivät lapset luovat vahvan kontrastin melankolisen päähenkilön vierauden kokemukselle. Hän jää ikkunaan ikään kuin hakemaan kontaktia tuohon leikkivien lasten joukkoon, mutta yhteys jää saavuttamatta.

Päähenkilö vaipuu melankolisen nostalgian valtaan. Hän lentää vuosien taa ja kerrotaan että nää muistot päivittäin sut valtaansa saa. On selvää, että tämän melankolian aiheuttaja on jonkinlainen menetys.

Frederick Leighton - Odalisque 1862
Frederick Leighton - Odalisque 1862 Frederick Leighton - Odalisque 1862 Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Eksistentialaistinen kertosäe vie nietzheläisiin tunnelmiin

Ne Joutsenlauluun etsii taas laulajaa…

Mitä tarkoittaa se, että muistot etsivät laulajaa joutsenlauluun? Onko päähenkilöllä kenties itsetuhoisia ajatuksia? Houkuttelevatko muistot häntä laulamaan sen kauneimman, mutta viimeiseksi jäävän joutsenlaulun? Vai hakeeko päähenkilö melankolisista muistoistaan innoitusta taiteeseensa?

Nuo hetket syntymästä kuolemaan/ kun silmäluomiin heijastuu/ Saa toiset uskomaan kai Jumalaan/ toiset Saatanaan, tai mihin vaan…

Kellastuneet valokuvat ovat hieno moderni muunnelma vanitas-aiheisten kuvien kuihtuvista kukkasista.

Kertosäe on saturnaalisen melankolian sävyttämä ja voimakkaan eksistentialistinen. Nuo hetket syntymästä kuolemaan. Päähenkilö velloo melankoliassa, jossa korostuvat ajan lyhyyteen ja kuolemaan liittyvät ajatukset. Tyhjyyden kokemukset maailmasta sekoittuvat lähes nietzheläisiin ajatuksiin Jumalan tai Saatanan merkityksettömyydestä.Toiset uskovat, mutta laulajalle nämä korkeammat voimat ovat jotain, jonka voi kuitata olan kohautuksella mihin vaan. Hän on menettänyt uskonsa jumalaan, maailmaan ja elämään.

Saturnaaliseen, eli ajan kulumiseen liittyvään melankoliaan viittaavia säkeitä tulee lisää. On kellastuneita valokuvia ja pesästä pois lentäneitä lintuja. Kellastuneet valokuvat ovat hieno moderni muunnelma vanitas-aiheisten asetelmamaalausten kuihtuvista kukkasista. Pesästä lentäneet linnut voivat viitata myös antiikin filosofien ensikerran lanseeraamaan ajatukseen syksystä melankolian vuodenaikana.

Bruno Liljefors: Stretching swans
Bruno Liljefors: Stretching swans Bruno Liljefors: Stretching swans Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Päähenkilö antaa itsensä vajota

Tahtoisin yrittää/ mä että silloin veden pinnalle jään…

Laulun loppupuolella tapahtuu selittämätön käänne. Kerronta muuttuu minä-muotoiseksi. Onko kertoja koko ajan ollut päähenkilö itse, joka on katsellut itseään sivusta, ikään kuin jonkun toisen näkökulmasta? Tämäkin sopii melankolian esittämisen traditioon. Melankolinen sankari on loputtoman itsereflektiivinen.

Kaisa Pulakka ja joutsen
Kaisa Pulakka ja joutsen Kuva: Yle/Jyri Pitkänen musta aurinko

Kun yhteys toisiin ihmisiin on mahdoton, jää jäljelle ainoastaan itsen narsistinen tarkkailu. Mutta nyt sankari yrittää minämuotoisena murtautua masennuksestaan. Hän tahtoo yrittää jäädä pinnalle. Hän ei enää halua vajota omaan melankoliaansa.

Nuo naiset marketeissa kärryineen/ ja miehet kantabaareissaan…

Yritys jää kuitenkin tilapäiseksi. Päähenkilöstä tulee jälleen tarkkailija ja nyt ulkopuolinen maailma näyttäytyy absurdina. Marketeissa kärryjään työntävät naiset ja tuoppiin tuijottavat miehet. Nuoruuden lähteestä haaveilu on itsensä tiedostavalle päähenkilölle jotain banaalia ja käsittämätöntä. Hän ei haaveile, vaan ymmärtää ajan vääjäämättömän kulumisen.

Hänen menetyksensä on lopullinen. Hän luovuttaa ja antaa itsensä vajota. Viimeisenä toistuu jumalan yhteydessä mainittu lakoninen mihin vaan, nyt muodossa tuska laimenee tai miten vaan.

Taas hetken lähempänä kuolemaa/ ei haihdu tuska milloinkaan/ Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa/ Tuo tuska kiinni saa kenet vaan/ Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa.

Ihan sama, päähenkilöä ei jaksa kiinnostaa. Hänen tuskansa ei haihdu. Melankolia kuitenkin synnyttää jotain kaunista. Se kirjoittaa joutsenlaulun.

Caspar David Friedrich - Schwäne im Schilf beim ersten Morgenrot (1832)
Caspar David Friedrich - Schwäne im Schilf beim ersten Morgenrot (1832) Caspar David Friedrich - Schwäne im Schilf beim ersten Morgenrot (1832) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Joutsen on melankolian symboli. Se liittyy kuolemaan ja suruun, mutta myös Narkissoksen myyttiseen hahmoon. Mitä tuonelan joutsen Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -maalauksessa kuiskii toimittaja Kaisa Pulakalle? Millaisissa melankolisiisa rooleissa joutsen esiintyy muissa suomalaisiisa popkappaleissa? Kuuntele Musta aurinko - Melankolian kulttuurihistoriaa, Yle Radio1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30.

Kommentit
  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri