Sarajevon äänet kertovat maasta kaiken välissä

Toimittaja Jouko Blombergin radioteokset vievät kuulijansa Sarajevon vanhaan kaupunkiin, haitarinkorjaajan pajaan ja pieneen kylään kuulemaan millaista elämä oli olympialaisten jälkeen 1980-luvulla ja Bosnian sodan aikana vuonna 1994.

Ensimmäiset osiot ohjelmasta maalaavat tarinaa Sarajevon kaupunkiseudusta. Vain hetkeä aiemmin se oli ollut koko maailman silmien edessä Sarajevon talviolympialaisten näyttämönä vuonna 1984. Pian maailman huomio tulisi kiinnittymään siellä tapahtuviin kammottaviin sodan tapahtumiin.

Nationalismi nosti voimakkaasti päätään monikulttuurisessa Jugoslaviassa 1980-luvulla. Yksi syy tähän oli huonossa jamassa oleva talous. Sarajevolla meni kuitenkin kohtuullisesti, sillä olympialaisten tuoma turismibuumi toi alueelle runsaasti lisätuloja.

Erittäin taidokkaasti koottu vuonna 1988 lähetetty ohjelma alkaa kuvauksella Sarajevon aamuyön äänimaisemasta. Eri uskontokuntien kellot soivat hiukan eri aikoihin kertoen erilaisista kalentereista ja ajanlaskuista ja Vanhan kaupungin moskeijan kulmalla aamuyöllä ei ole juuri ketään. Vain kadunlakaisija kolistelee vaaleilla katukivillä ja pikkuhiljaa suihkulähde herää eloon. Sitten Begin moskeijan portti aukeaa ja sointuva laulu kutsuu rukoukseen.

Bosnia ja Hertsegovina on aina ollut monikulttuurinen ja varsinkin moniuskontoinen. Sen sijainti on tehnyt siitä kokoontumispaikan. Maan pääkaupunki Sarajevo on kaupunki matkan varrella, kaiken välissä.

Tekijä kertoo

Bosnia ja Hertsegovinan Suomen suurlähettiläs Osman Dikic sai Boro Kontic -nimisen nuoren radiotoimittajan käymään Suomessa työmatkalla Sarajevon Olympialaisten jälkeen ja olin hänen fikserinsä. Siitä alkoi ystävyys. Kävin Sarajevossa siis jo ennen sotaa. Sodan aikana ja sodan jälkeen olin Ylestä virkavapaalla UNESCOn Media Advisorina alueella. Suomen ulkoministeriö ja Yle tukivat Bosnian TV:n toimintaa ja aloitimme mm. Muumien tuotannon sovitellulla kielellä Soroksen mediakeskuksen kanssa.
- Jouko Blomberg

Toimittaja Jouko Blomberg Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen jouko blomberg

Vuonna 1994 tehtyyn lähetykseen on koottu materiaalia, jota on kerätty vuosina 1987 ja 1994. Niitä Blomberg keräsi yhdessä sarajevolaisen toimittajan Boro Konticin kanssa.

Ohjelma alkaa matkalla yhdelle talviolympialaisten tapahtumapaikalle Bjelasnican vuoren ja Yhdistyneiden kansakuntien laakson maisemiin. Vielä 1980-luvulla siellä näki kansallispukuisia nuoria naisia paimentamassa lampaita. Perinteistä elämäntapaa viettävät naiset kertovat elämästään ja pohtivat muuttoa kaupunkiin, jossa kaikki nuoret miehet asuvat.

Tulevaisuutta pohditaan runsaasti 1980-luvulla äänitetyissä osioissa. Tulevaisuudesta ei tullut sellaista, millaista ohjelmassa haastatellut bosnialaiset suunnittelivat. Sota rikkoi kaiken.

"Pääsyy oli kansallisuuskysymys", kertoo entinen Jugoslavian Suomen suurlähettiläs Osman Dikic. "1980-luvun puolivälissä Serbiassa alkoi näkyä nationalismia ja vallanhalua. Ortodoksisen kirkon ja älymystön tuella Milosevic alkoi valmistaa valtiota niin sanottuun historialliseen aikaan." Oli syntynyt ajatus Suur-Serbiasta, Jugoslaviasta, jonka ydin oli Serbia ja jossa eteläslaavilaiset valtiot oli serbialaistettu.

Ohjelmassa vuorottelevat tunnelmalliset äänituokiot, jotka vievät kuulijan Sarajevon kapeille kaduille ja tiedontäyteiset haastattelut. Tarinaa kuljettaa eteenpäin Blombergin rauhallinen ääni, joka auttaa kuulijan näkemään maiseman edessään.

Ylimmästä mediasta on jouduttu poistamaan otteita Ivo Andricin novellista Kirje vuodelta 1920. Toisessa osassa kuultavan sitaatin on suomentanut Jouko Blomberg. Sarajevon äänistä on tehty myös kolmas osa Tyttö, mutta sitä ei voida tekijänoikeusrajoitusten vuoksi julkaista Elävässä arkistossa