Boffauksessa käytetään taisteluvälineinä vaahtomuovilla ja ilmastointiteipillä päällystettyjä aseita, joiden mallit ovat peräisin keskiajalta. Vaikka autenttiset varusteet luovat mielleyhtymän liveroolipelaamiseen, on verrattain nuori boffaus jo aikaa sitten erkaantunut omaksi urheilulajikseen.
Yllä olevassa Keski-Suomen uutisten klipissä toimittaja Esa Rieskjärvi on tehnyt tiiviin selvityksen siitä, mitä on yksilönä tai ryhmässä oteltava taistelulaji boffaus eli bofferointi. Rieskjärvi pääsi myös kokeilemaan käytännössä miltä tuntuu kaksintaistelu täysissä taisteluvarusteissa, jotka painavat parhaimmillaan useampia kymmeniä kiloja.
Monenlaisia boffereita ja boffaajia
Bofferin rakenteesta
Runkomateriaalina bofferissa voi aseen mallista riippuen käyttää esim. bambua, viemäriputkea tai vanerileyä. Rungon päälle ja teräviin kulmiin ja reunoihin laitetaan vaahto- ja solumuovia. Koko paketti kääritään kasaan ilmastointiteipillä. Tarkempia ohjeita oman bofferin tekoon voi käydä katsomassa Sotahuuto-wiki -sivulta.
Taisteluissa voidaan käyttää keihäitä, kirveitä, nuolia, kilpiä ja muita taistelu- ja puolustusvälineitä. Näitä kaikkia kutsutaan yleisesti boffereiksi. Aseet ja kilvet on valmistettu niin, että niillä on turvallista mätkiä kanssapelaajia sydämensä kyllyydestä. Pehmustettuina ne tuottavat vain vähän kipua tai vammoja. Kun ketään ei siis saa surmattua taistelussa pehmomiekan survaisulla, on säännöistä tehty hieman monimutkaisemmat.
Lajin säännöistä
Maailmalla boffauksessa on käytössä monia erilaisia sääntöjä. Suomessa yleisimmin käytössä ovat lajin suomalaisen massatapahtuman Sotahuudon säännöt. Kaikessa yksinkertaisuudessaan iskun ottanutta kättä tai jalkaa ei pelin aikana saa enää käyttää. Kun ottelija on saanut iskun molempiin käsiinsä tai jalkoihinsa, putoaa hän pelistä. Päähän tai torsoon osuvista iskuista ottelija putoaa pelistä välittömästi. Jos ottelijalla on päällään panssareita, suojaavat ne peitettyjä kehon osia yhdeltä iskulta.
Lajin otteluissa käytetään usein erilaisia skenaarioita, jotka pohjautuvat yleensä historiallisiin taisteluihin. Skenaariot toimivat kuitenkin vain raameina, eikä taistelun tarvitse noudattaa niiden historiallisia kulkua. Boffauksessa ei siis yritetä näytellä uudestaan vanhoja taisteluita.
Epäselviltä tilanteilta on boffaamisen tuoksinassa vaikea välttyä. Yksinkertaisimmassakin kaksintaistelussa törmää monesti tilanteisiin, joissa jää epäselväksi, kumman ottelijan isku osui ensimmäisenä. Reilulla pelillä ja rehellisyydellä saadaankin aikaan kunnon ottelu. Siksi boffausta voidaankin sanoa herrasmieslajien kuninkaaksi.
Sotahuudosta lyhyesti
Sotahuutoa on järjestetty vuodesta 2005 lähtien eri paikkakunnilla. Se koostuu useista eri skenaarioista, joiden raameina käytetään historiallisia sotia ja taisteluita. Sotahuuto on kasvanut vuosi vuodelta. Vuoden 2014 tapahtuma keräsi taistelijoita lähes 600 hengen verran. Sotahuuto on isoimpia Suomessa järjestettäviä boffaustapahtumia.
Suuremmissa boffaustapahtumissa on mukana järjestäjiä, jotka valvovat pelin sujuvaa kulkua ja puuttuvat epäsopivaan käytökseen ja sääntörikkeisiin parhaansa mukaan. Yksilöturnauksissa peliä valvoo aina niin monta silmäparia, että voittaja voidaan yksimielisesti todeta.
Toimittaja Mari Karppinen kävi tutustumassa vuoden 2008 Sotahuutoon. Tarkkojen aseentarkastajien ansiosta Karppisen varusteiden käyttö kiellettiin heti alussa, kun ne eivät vastanneet pehmusteiltaan sääntöjen mukaisia boffereita. Karppinen tutustui tarkemmin myös itse boffaukseen ja sai kuulla boffaajilta erinomaisia syitä lajin harrastamiseen.
Tasa-arvoinen kasvualusta
Suomalaisen boffaamisen historiasta ei ole saatavilla kattavaa tai yhtenäistä kirjattua tietoa. Järjestelmällisemmin laji nousi ensimmäistä kertaa 1990-luvulla, jolloin pienet ryhmät alkoivat roolipelaamisen ohessa harjoittaa boffaamista lievästi itsenäisemmässä muodossa. Kehitys kuihtui 1990-luvun loppua kohden, mutta alkoi nousta jälleen 2000-luvun alussa.
Boffauksen etuna on, että sitä voi kukin pelata miten itse haluaa. Se on moniin muihin urheilulajeihin nähden erittäin tasa-arvoinen. Nuoruutensa ja joustavan luonteensa ansiosta boffauksen kehitys ei ole ehtinyt mennä siihen suuntaan, että lajissa järjestettäisiin pelejä eri sukupuolille tai ikäluokille. Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä ja menestyä lajissa, kun taidolla on enemmän merkitystä kuin fysiikalla.
Boffausta larpatessa, toimittajan suusta
Boffaus on oiva lisäelementti larppaamiseen. Se tekee taisteluiden mallintamisesta sekä turvallisempaa että mahdollisesti myös hauskempaa, kun kerrankin saa lyödä kaveria ihan oikeasti
-Tuomas Jaakkola
Vaikka boffaus monien silmiin muistuttaakin läheisesti liveroolipelaamista, ei näitä kahta pidä mennä toisiinsa sekoittamaan. Liveroolipelaamisessa osallistujat ikään kuin näyttelevät ja esittävät valitsemiaan hahmoja, kun taas boffatessa näin ei tehdä. Keskiaikaishenkiset asut ja skenaariot, joita boffauksessa välillä esiintyy, lisäävät toki harrastuksen autenttisuutta ja tuovat siihen syvyyttä. Toisaalta nämä elementit myös muistuttavat boffaajaa siitä, mistä laji on saanut alkunsa.
