Hyppää pääsisältöön

Itämeressä yhä enemmän vieraslajeja – vältä niiden levittämistä

Liejutaskurapu kämmenellä.
Suomen merialueen uusin tunnistettu vieraslaji on liejutaskurapu. Liejutaskurapu kämmenellä. Kuva: SYKE, Maiju Lehtiniemi liejutaskurapu

Suurin osa Itämeren vieraslajeista kulkeutuu Suomeen laivojen mukana, mutta kuka tahansa saattaa siirtää niitä tietämättään eteenpäin. Lue, miten voit välttää vieraslajien levittämistä.

Itämereen tulee vieraslajeja kiihtyvällä tahdilla. Saapumisvauhti on nopeutunut erityisesti viime vuosikymmeninä. Tällä hetkellä Itämeressä havaitaan noin yksi uusi laji vuodessa. Vielä 1950-luvulla vieraslajeja havaittiin noin joka kolmas vuosi.

Tärkein syy vieraslajien lisääntymiseen on laivaliikenteen vilkastuminen Itämerellä. Vieraslajeja myös tutkitaan nykyisin aiempaa enemmän.

Kun laivat tyhjäävät painovesilastiaan, valtameriveden mukana Itämereen pääsee myös outoja eliöitä. Niistä osa kuolee suolan puutteeseen, mutta sitkeimmät sissit jäävät henkiin ja uhkaavat Itämeren alkuperäislajeja.

Liejutaskurapu viihtyy Itämeressä hälyttävän hyvin

Itämeressä on tähän mennessä tavattu 117 vieraslajia tai lajia, joiden alkuperä on epäselvä. Suomen merialueella on havaittu kolmisenkymmentä vieraslajia.

Suomessa uusin tunnistettu Itämeren vieraslaji heinäkuuhun 2015 mennessä on liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii). Se havaittiin ensimmäisen kerran Naantalin edustalla vuonna 2009. Pohjois-Amerikan rantojen laji kulkeutui Suomeen mitä ilmeisimmin juuri laivojen mukana.

Viime vuosina liejutaskurapu on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Nyt lajia tavataan Saaristomerellä Turusta Kasnäsiin asti. Selkämerellä pohjoisin havainto on Uudestakaupungista. Suomenlahdelle laji ei vielä ole levinnyt.

Parisenttinen taskurapu näyttää hauskalta (ks. pääkuva), mutta se on tehokas syöppö. Se kilpailee muun muassa katkarapujen ja siirojen kanssa Itämeren levistä ja eläinravinnosta, mikä huolettaa tutkijoita. Tosin liejutaskurapu kelpaa kalojen ruuaksi, mikä voi auttaa tasapainon löytymisessä.

Mustatäplätokko
Mustatäplätokko. Mustatäplätokko Kuva: LUKE, Lauri Urho mustatäplätokko

Aasialainen hopearuutana (Carassius gibelio) on uinut Itämereen ja Suomen sisävesiin Venäjän ja mahdollisesti Viron kautta, minne kalaa istutettiin viime vuosisadan puolivälissä.

Hopearuutana heikentää muiden lajien elinolosuhteita ja voi syrjäyttää jopa niukkoihin oloihin sopeutuneet ruutanat (Carassius carassius) vähäsuolaisissa vesissä. Mustanmeren tienoolta laivojen mukana Suomeen kulkeutunut mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) vie samalla tavoin elintilaa kotoperäisiltä mustatokoilta (Gobius niger).

Hopearuutana
Hopearuutana vie elintilaa täkäläisiltä ruutanoilta. Hopearuutana Kuva: LUKE, Lauri Urho hopearuutana

Vältä vieraslajien levittämistä

1. Älä siirrä lajeja

Tärkeintä on välttää vieraslajien siirtämistä uusin kasvupaikkoihin Itämeressä. Vesikasvien, -eläinten tai veneiden mukana voi siirtyä vieraiden loisia, tauteja tai mätiä.

Kaloista esimerkiksi mustatäplätokko ja hopearuutana siirtyvät helposti, koska ne molemmat nappaavat innokkaasti kiinni onkeen ja kestävät sitkeinä kuljetusta. Niitä ei kuitenkaan tule käyttää syöttikaloina muissa vesissä, ei edes umpilammissa.

Vieraita kaloja ei ylipäätään saa siirtää vesistöstä toiseen. Muutamien kilometriensiirto saattaa tuntua merkityksettömältä, mutta voi nopeuttaa lajin ja kalatautien leviämistä huomattavasti.

Liian suuriksi kasvaneille akvaariokaloillekin tulisi hankkia suurempi akvaario. Ne eivät kuulu luonnonvesiin.

2. Tarkista kalastusvälineet

Kun kalastusvälineitä käytetään eri merialueilla, on syytä katsoa, ettei mukana kulje muutakin.

Erityisesti Saaristomerellä käytössä olleet kalastusvälineet, kuten katiskat ja merrat, tulee käydä läpi, jos mielii käyttää niitä vaikkapa Helsingin seudulla. Piskuinen liejutaskurapu nimittäin pystyy tunkemaan itsensä mitä pienimpään koloon ja valtaisi näin helposti itselleen uuden alueen, Suomenlahden.

Turvallisinta on antaa kalastusvälineiden kuivua maalla noin viikon ennen siirtoa. Makeiden vesienkin välillä kalastusvälineet pitää desinfioida erityisesti rapuruton varalta.

3. Puhdista veneen pohja

Monessa maassa kärsitään siitä, että veneilijät siirtävät vahingossa veneidensä pohjissa eliöitä vesistöjen välillä. Myös Suomessa veneen pohja on syytä puhdistaa. Esimerkiksi mustatäplätokko saattaa kiinnittää mätinsä veneen pohjaan, jotkut lajit taas vaikka ankkuriköyteen.

Suomen vieraslajeista veneen pohjaan tarraa lähinnä merirokko (Amphibalanus improvisus), jonka leviämisestä sinänsä ei enää tarvitse huolestua.

Punapurjeinen purjevene.
Vieraslajit saattavat siirtyä purjeveneen mukana. Punapurjeinen purjevene. Kuva: Amie Fedora veneily

Noin senttimetrin kokoisia kalkkikuorimuodostumia vieri viereen kasvattava merirokko on jo levinnyt Itämeressä kaikkialle, missä se selviää. Liian makeisiin vesiin joutuessaan se kuolee nopeasti. Jo Perämeren vesi on niin vähäsuolaista, ettei merirokko pärjää.

Merirokko on muokannut voimakkaasti Itämeren rannikkojen eliöyhteisöjä. Se on vienyt tilaa muilta lajeilta, jotka tarvitsevat kiviä ja kalliota elääkseen, kuten sinisimpukalta.

Veneen pohjassa merirokko hidastaa matkantekoa ja lisää polttoaineenkulutusta sekä saattaa tukkia jäähdytysjärjestelmiä. Kesän kuluessa kannattaakin tarkistaa, onko veneen pohjaan kertynyt uusia Itämeren vapaamatkalaisia. Merirokon voi yrittää pestä ja raaputtaa pois.

4. Kerää pois merestä

Jos liejutaskurapuja roikkuu vaikkapa uimaportaissa riesaksi asti, ne kannattaa kerätä talteen. Jokainen poistettu vieraslajiyksilö vähentää lajin lisääntymiskykyä, ja antaa alkuperäislajeille aikaa sopeutua uusiin tulokkaisiin.

Vieraslajeille keksii helposti käyttöä. Liejutaskurapua voi kokeilla käyttää esimerkiksi kompostin kalkitsijana.

Hopearuutana ja mustatäplätokko ovat mainioita ruokakaloja. Aasiassa ja monessa Itä-Euroopan maassa hopearuutana on Suomea tutumpi vieras ruokapöydässä. Mustatäplätokosta taas on muualla valmistettu muun muassa säilykkeitä, mutta siitä saa myös file- ja kalakeittotarpeet.

5. Tee lajista ilmoitus

Vieraslajien leviämistä Suomessa seurataan ja niiden tietoja kerätään kansalliseen vieraslajiportaaliin. Portaalista kuka tahansa saa tietoa eri vieraslajien esiintymisestä.

Lajien leviämisen seuraamista voi auttaa ilmoittamalla oman havaintonsa. Kansalaishavaintoja kaivataan erityisesti kaloista ja ravuista, jotka eivät muuten tule kattavasti esiin Suomen seurantaohjelmissa.

Juttua varten on haastateltu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Maiju Lehtiniemeä ja Luonnonvarakeskuksen (LUKE) erikoistutkija Lauri Urhoa.

Lisää Itämeren vieraslajeista

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto