Hyppää pääsisältöön

Näin selvisin lapseni vieraannuttamisesta – isät kertovat

lapsi
lapsi Kuva: Shutterstock lapsi

Vieraannuttajavanhempi pyrkii etäännyttämään lapsen toisesta vanhemmastaan. Pahimmillaan lapsi menettää molemmat huoltajansa – etävanhempi katoaa fyysisesti, lähivanhempi henkisesti.

Kesällä 2012 oululainen Jukka ei ollut nähnyt poikaansa yli kahteen kuukauteen. Ex-puoliso oli peruuttanut sovitut tapaamiset, sulkenut puhelimen. Jukka tiesi poikansa koulun. Käveli parkkipaikalle, pysähtyi, jäi katselemaan koulun ikkunoita.

Pihan poikki käveli tuttu opettaja. Siellähän se on luokassa, tule sisään. Jukka istuutui käytävän penkille odottamaan. Lopulta luokkahuoneen ovi aukesi.

- Poika meni ihan valkeaksi ja jäykäksi. Istuttiin siinä penkillä, puhua yritin ja jotain vähän koskettaa. Poika alkoi nyyhkyttää. Ajatteli, että olen tullut viemään sen väkisin. Yritin selittää ja lohduttaa, mutta ei se auttanut. Katsoin siinä tilanteessa parhaaksi lähteä pois, Jukka muistelee.

Nykyään 12-vuotias poika asuu isänsä luona Oulun Peltolassa. Keväällä 2014 hovioikeus määräsi Jukan lähivanhemmaksi.

- Äiti oli juhlinut aikaisempia huoltajuuspäätöksiä yhdessä pojan kanssa. Me emme juhlineet. Kerroin vain pojalle, että tästä lähtien asutaan sitten isällä.

Oikeus perusteli päätöstään mm. sovittujen vierailujen rikkomisella. Lapsen oikeus kumpaankin vanhempaan toteutui paremmin pojan ollessa isällään. Jukan mukaan lapsen äiti oli aktiivisesti pyrkinyt vieraannuttamaan lapsen isästään.

- Vieraannuttamisessa lapseen istutetaan pelko, jolle ei löydy mitään katetta todellisuudesta. Pelon ruokkiminen taas vaatii lapsen eristämistä toisesta vanhemmasta. Juuri tästä meidän huoltajuusriidassa oli kyse, vaikka sitä ei oikeuden päätöksessä suoraan sanotakaan.

Eristäminen oli verrattain helppoa. Huoltajuuskiistan yhteydessä ex-puoliso teki Jukasta kymmeniä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia. Jukan väitettiin pahoinpidelleen äitiä esimerkiksi lapsen vaihdon yhteydessä. Myös pojan mustelmia valokuvattiin ja käytiin näyttämässä lääkärille. Tapaamiset määrättiin välillä valvotuiksi.

- Ja yhtäkään tuomiota en koskaan saanut, Jukka kertoo puhelimessa.

Kuulostaa kuin hän olisi purskahtamaisillaan itkuun.

Narsistin kosto

Vieraannuttamisesta alettiin puhua Suomessa vuosikymmenen vaihteessa. Sillä tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla vanhempi pyrkii häiritsemään toisen vanhemman normaalia suhdetta lapseensa. Ex-puolison mustamaalaaminen, kontaktien rajoittaminen ja perusteettomien pelkotilojen luominen ovat tyypillisiä tapoja vieraannuttaa lapsi vanhemmasta.

Tutkimusten mukaan toiminta itsessään on sukupuolineutraalia, sekä miehet että naisen osaavat vieraannuttaa. Käytännössä vieraannuttaja on kuitenkin useimmiten lapsen lähivanhemmaksi määrätty äiti, joka pyrkii katkaisemaan lapsen suhteen isäänsä.

Nainen istumassa sohvalla.
Oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm on tutkinut vieraannuttamista huoltajuusriidoissa. Nainen istumassa sohvalla. Kuva: Yle/Jani Parkkari helinä häkkänen-nyholm

Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on arvioitu, että joka kymmenes sikäläisistä huoltajuusriidoista pitää sisällään elementtejä vieraannuttamisesta. Suomessa vastaavia esiintyvyystutkimuksia ei ole tehty.

- Vieraannuttamista ei ole terminä kunnolla määritelty. Kyseessä on prosessi, eräänlainen kattotermi, joka pitää sisällään paljon erilaista toimintaa. Tämän takia sen esiintyvyyttä on vaikea tarkasti mitata, sanoo oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm.

Psykologi- ja lakiasiaintoimiston vetäjänä työskentelevä Häkkänen-Nyholm oli toissa vuonna mukana julkaisemassa ensimmäistä kotimaista tutkimusta lasten vieraannuttamisesta. Ilmiötä kartoitettiin erovanhemmille suunnatulla verkkokyselyllä.

Tutkimuksen perusteella tyypillisin motiivi lasten vieraannuttamiselle on kosto. Erossa jätetty tai petetyksi tullut puoliso ottaa päämääräkseen tuhota toisen vanhemman suhteen yhteisiin lapsiin. Viha ex-puolisoa kohtaan estää näkemästä toiminnan seurauksia.

- Vieraannuttaja ei koe, että hän vahingoittaa lastaan. Hän saattaa ajatella, että lapsi uskoo kaiken, mitä toisesta vanhemmasta kerrotaan. Lopulta kun lapsi ei halua nähdä etävanhempaansa ja suhde katkeaa kokonaan, ongelma on ikään kuin hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Vieraannuttaja ei järkipuhetta usko.

- Tieto vieraannuttamisen haitallisuudesta ei yksinkertaisesti mene perille. Usein vieraannuttamista harjoittavalla vanhemmalla on vaikeuksia asettua lapsen tai toisen vanhemman asemaan. Sitä voi kutsua korostuneeksi itsekeskeisyydeksi tai narsistisuudeksi, Häkkänen-Nyholm toteaa.

Puhelimet pois

Kosto ei kuitenkaan ole ainoa motiivi. Hyvin tasaisessa huoltajuusriidassa etäännyttäminen voi olla myös keino varmistaa lasten lähihuoltajuus. Näin ajattelee savonlinnalainen Juhani.

- Kun entinen puolisoni sai lapset takaisin, hän yritti kaikin tavoin varmistaa, että ratkaisu olisi pysyvä. Tähän kuuluin oleellisesti lasten vieraannuttaminen, Juhani miettii.

Lauseet soljuvat kevyesti, kun Juhani kertoo olohuoneen pöydän ääressä huoltajuustaistelustaan.
Kaikesta huomaa, että samat asiat on kerrottu moneen kertaan ennenkin. Välillä puhe katkeaa ja Juhanin katse harhautuu ulos ikkunasta. Saimaan pinta kimaltelee.

- Etäännyttämisestä voi selviytyä. Pitää vain olla tarkkana, ettei lähde siihen itse mukaan.

Lapset olivat eron jälkeen asuneet Juhanilla vajaat kolme vuotta. Käräjäoikeus oli alun perin katsonut, että isä pystyi tarjoamaan lapsille vakaamman kasvuympäristön kuin Mikkeliin muuttanut äiti. Muutama vuosi eron jälkeen Juhani löysi uuden rakkaan. Avioliitosta tuli kuitenkin lyhyt.

- Ero tuli yllättäen. Vaimo lähti ja ilmoitti viranomaisille, että olen vaaraksi itselleni ja lapsille. Tytöt siirrettiin samana päivänä takaisin äidilleen ja tapaamiset määrättiin aluksi valvotuiksi. Minua ei edes kuultu, kun päätös siirrosta tehtiin.

Vieraannuttaminen ei onnistunut, koska tytöillä oli niin vahva suhde minuun. He olivat asuneet vuosia luonani.

Alakouluikäiset tytöt asuivat pari vuotta äidillään. Tänä aikana yhteydenpito lapsiin oli vaikeaa. Äiti takavarikoi lasten puhelimet. Joululahjat ja kortit piti antaa tapaamisten yhteydessä suoraan käteen. Muuten ne eivät olisi menneet perille.

- Ensimmäiseen tapaamiseen vein joululahjat ja luokkakavereiden tytöille lähettämät joulukortit. Siinä kun juteltiin, nuorempi lapsi yritti piristää minua. Äiti oli kertonut hänelle, että minulla oli ongelmia.

Kun lapset saivat vierailla isänsä luona Savonlinnassa, mustamaalaamisen laajuus alkoi pikku hiljaa paljastua Juhanille.

- Nuorempi tytöistä sanoi, että on kiva, kun et hauku äitiä. Että äiti aina haukkuu sinua.

Täytettyään 12 vuotta molemmat lapset muuttivat takaisin isälleen.

- Vieraannuttaminen ei onnistunut, koska tytöillä oli niin vahva suhde minuun. He olivat asuneet vuosia luonani ja olin osallistunut heidän hoitoon pienestä pitäen.

Juhanin mielestä viranomaiset eivät tunnistaneet vieraannuttamista.

- Yritin puhua monessa yhteydessä lasten manipuloinnista ja kiusanteosta, mutta kuuroille korville se meni. Lasten äiti oli saanut puhuttua sosiaalityöntekijät puolelleen.

Tunnistetaanko vieraannuttaminen?

Marjaana Sorokinin viime vuonna valmistunut Pro gradu –tutkielma tarkastelee vieraannuttamista lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkielman mukaan lapsen vieraannuttaminen tunnistetaan, mutta sitä ei nähdä lastensuojelullista väliintuloa vaativana tilanteena.

Lasten manipulointi huoltajuuskiistoissa on sosiaalityöntekijöille tuttu, jopa arkinen ilmiö.

Olosuhdeselvitystä tehdessämme kysyin lapselta, mitä kaikkea kivaa olet tehnyt äidin kanssa kesän aikana. Poika vastasi minulle, että olemme käyneet uimassa, mutta isä ei koskaan vie minua uimaan. Isä on tyhmä. Kysyin pojalta, oliko ulkona oleva pihakeittiö ollut kovassa käytössä kesän aikana äidin luona. Poika kertoi, että ovat paistaneet paljon makkaraa äidin kanssa, mutta isä ei tee hänen kanssaan koskaan mitään, juo vain kaljaa. Ymmärsin heti, mistä pojan vastauksissa oli kyse. Hänellä ei ollut lupaa sanoa mitään positiivista isästään ja mahdollisesti painostettu puhumaan negatiivisia asioita isästään.
(Pro gradussa haastateltu lastensuojelun sosiaalityöntekijä)

Häkkänen-Nyholm tuntee Sorokinin tutkielman. Myös hänestä vieraannuttaminen tunnistetaan nykyään sosiaalityöntekijöiden keskuudessa kohtuullisen hyvin.

- Suurempi ongelma ovat lausuntoja kirjoittavat lastenpsykiatrit ja psykologit, Häkkänen-Hyholm toteaa.

Hän muistuttaa, että etenkin pienempien lasten kohdalla vanhempien rooli diagnoosin tekemisessä on suuri, sillä he ovat antavat tietoa lapsen voinnista.

- Terapeuttiseen ja lääketieteelliseen kontaktiin kuuluu asiakkaan uskominen. Sitten meillä on vieraannuttajavanhempi, joka tulee vastaanotolle ja kuvailee pitkästi lapsensa oireita. Lääkäri ei välttämättä ymmärrä, että kyse on huoltajuusriitaan liittyvästä pelistä.

Toisaalta vanhemman kuvailemat lapsen oireet saattavat pitää täysin paikkansa. Vaikeimmissa vieraannuttamistapauksissa lapsen erilaiset pelko- ja stressitilat ovat yleisiä.

- Vastaanotolla voidaan todeta lapsen tila ja kirjoittaa lausuntoon, että pelkää isäänsä. Jää kuitenkin selvittämättä, miksi lapsi kokee niin voimakkaita negatiivisia tunteita toista vanhempaansa kohtaan. Ei osata epäillä, että lapsen tunteita on tahallaan manipuloitu.

Häkkänen-Nyholmin mukaan oikeudella on usein edessään vain huonoja vaihtoehtoja. Jos lapsen pelkotilat johtuvat vieraannuttamisesta, lapsi tulee aluksi kärsimään, mikäli lapsi siirretään hänen pelkäämälleen vanhemmalle. Lapsen jättäminen vieraannuttajalla on sekin tuhoisaa. Jälkimäisessä tapauksessa lapsi menettää eräällä tavalla molemmat vanhempansa.

- Etäännytetty vanhempi häviää fyysisesti. Etäännyttäjä taas katoaa henkisesti. Hän ei pysty luomaan aidosti läheistä suhdetta lapseen, Häkkänen-Nyholm sanoo.

Kriminalisointi jakaa mielipiteitä

Huoli lapsen tulevaisuudesta sai vantaalaisen Sepon hakemaan lapsen lähihuoltajuutta.

- Kun lapsesta tulee koston välikappale, pakkohan siihen on puuttua, lastentarhanopettajana työskentelevä Seppo huokaa.

Sepon huoltajuuskiista on edelleen kesken. Hän on nyt toiminut puolitoista vuotta viisivuotiaan tyttärensä lähivanhempana. Sepolle yksi tärkeimmistä syistä lähteä hakemaan lapsen lähihuoltajuutta oli ex-puolison riippuvuussuhde lapseen. Äiti imetti kolmivuotiasta tytärtään, eristäytyi kaikista ihmisistä eikä suostunut kertomaan mitään lapsen elämästä.

- Lapsen ja äidin vuorovaikutus oli vääristynyttä.

Seppo tuli vanhemmaksi 45-vuotiaana. Iällä on hänestä merkitystä, sillä hän jäi erossa pohtimaan lapsensa koko tulevaa elämänkaarta.

- Ensimmäiset elinvuodet ovat tietysti tärkeitä ja sitten nuorena ryhdytään rakentamaan identiteettiä. Ollessani etävanhempi tuli pian selväksi, että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta luoda normaalia suhdetta tyttäreeni. Tulevaisuudessa lapsi olisi joutunut kasvamaan ilman isäänsä.

Jos mies on taksikuski tai vaikka sähköasentaja, niin kyllä lasten lähihuoltajuuden saa unohtaa.

Vieraannuttaminen vaikuttaa eri tavoin eri-ikäisiin lapsiin. Häkkänen-Nyholmin mukaan pienemmät lapset ovat alttiimpia emotionaaliselle manipuloinnille, nuoret taas toisen vanhemman mustamaalaamiselle.

- Ota nalle mukaan vierailulle, se suojelee sinua isältä. Tällaiset heitot toimivat pieniin lapsiin. Teini taas peilaa itseään suhteessa ympäröivään maailmaan. Mikä voisi olla vahingollisempaa kuin sanoa tyttärelle, että isä muuten pitää sinua rumana ja lihavana.

Miesjärjestöt ovat vuosia puhuneet vieraannuttamisen kriminalisoinnin puolesta. Häkkänen-Nyholm ei ole varauksetta lakimuutoksen takana.

- Pelkään, että siitä tulisi lastensuojeluilmoitusten kaltainen uusi lyömäase huoltajuuskiistoihin. Oleellista on, että tuomioistuimet jo nykyään tunnistavat kohtuullisesti vieraannuttamisen. Jossain perusteluissa on viitattu lähivanhemman parempaan kykyyn tukea toisen etävanhemmuutta. Siinä ollaan asian ytimessä.

Kaikki tässä artikkelissa haastatellut lähivanhemmat kannattavat kriminalisointia. Seppo näkee vieraannuttamisen oikeudellisen tunnustamisen myös tasa-arvokysymyksenä.

- Vieraannuttamisen kriminalisointi antaisi edes vähän tasoitusta oikeaan suuntaan. Jos mies on taksikuski tai vaikka sähköasentaja, niin kyllä lasten lähihuoltajuuden saa unohtaa. Jos ihmisellä ei ole kokemusta palavereissa istumisesta, sitä viedään viranomaistapaamisissa kuin litran mittaan. Tuskin olisin itsekään saanut lähihuoltajuutta, jollen olisi lastentarhanopettaja.

Haastateltujen miesten nimet ja paikkakunnat on osin muutettu.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus