Hyppää pääsisältöön

Kun kääntäjä tunnustaa

Katunäkymä. Katuliikennettä, autoja liikennevaloissa. Pariisi, Ranska.
Katunäkymä. Katuliikennettä, autoja liikennevaloissa. Pariisi, Ranska. Kuva: Yle / M Katajisto img_2010_00064086

Totta kai se herättää kiinnostusta, kun suomentaja tunnustaa, ettei saanut aluksi otetta koko kirjaan. Näin tunnusti Kai Nieminen Kesän pimeys- romaanin kansilehdellä. Uteliaisuus kasvaa, kun tietää että suomentaja oli vielä kovin nuori ja kieli oli Suomessa harvoin kuultu japani. Takeshi Kaikon romaani ilmestyi suomeksi vuonna 1977.


”Se on kertomus lasin ja betonin maailmasta…”

Kaksi japanilaista, mies ja nainen, tapaavat Euroopassa. 1960-luku tuntuu kaikkialla: Pariisin kapeat kujat, Bonnin steriilit lasitalot, jaettua Berliiniä kiertävä juna. Nainen on tutkija ja mies on ollut sotakirjeenvaihtajana Vietnamissa. Heille ei anneta juuria, ei menneisyyttä, ei edes nimeä. Nainen kerää tavaraa ja mies on ankkuroitunut sotaan. ”Haluan juuret vihalleni ja epätoivolleni.”


”Molemmat ovat herkkiä, aistivia, intohimoisia…"

Lukiessa tulee mieleen Nagisa Õshiman elokuva Aistien valtakunta vuodelta 1976. Kesän pimeydessäkin syödään, juodaan ja naidaan koko ajan. Mutta kirjan aistillisuus syntyy ihan muusta kuin seksistä. Kaikon tekstissä – ja Niemisen suomennoksessa – kaikki tulee iholle. Yö tihkuu, yö imeytyy, yö tunkeutuu, yö nielee, yö täyttää bulevardin.

He syövät ja puhuvat ruuasta: sydäntä, maksaa, mahaa, suolia, kiveksiä, munuaisia. ”Munuaisissa pitää olla kusta”, sanoo mies, ”pieni tilkkanen kusta.” Tässä taitaa olla kirjailija Kaikon vaatimus myös taiteelle. Vähän särmää makuelämykseen, kirpeyttä kielen päälle.


”Molemmat ovat lohduttoman yksinäisiä …"

Kesän pimeys nostaa mieleen myös Ridley Scottin elokuvan Blade Runner vuodelta 1982. Siinäkin sataa jatkuvasti, kaupunki on musta ja ihmiset eksyneitä. Kesän pimeys ei ole scifiä, mutta siinä on samaa tuhon jälkeistä tunnelmaa: ”Nimetön masennus alkaa levitä kuin likavesi.” Tai: ”Ihmiset ovat ylirasittuneita, ylensyöneitä, he ovat halkeamaisillaan…”

Mitä Takeshi Kaiko huutaa kirjansa motolla:” Oi jospa olisit kylmä tai palava!” ? Sehän on Johanneksen ilmestyskirjaa (3:15) ja vanha suomennos jatkuu paljonpuhuvalla sanalla:”… koska olet penseä, etkä palava etkä kylmä…”. Haluaako Takeshi Kaiko sanoa…?


”… alkoi sykkiä elävänä, tuoksua elämältä, maistua elämältä. Aloin kääntää.”

Lopulta teksti alkoi aueta ja Nieminen meni maalle lapsuudenkotiinsa, käänsi miltei yötäpäivää. Iltaöisin hän käveli kevättalven räntäsäässä, sohjossa ja pimeässä. Mutta kirja oli ottanut kääntäjänsä, flow kantoi, työ oli rankkaa ja nautittavaa yhtä aikaa. Kesän pimeys piti otteessaan kunnes oli valmis. Seuraavana vuonna Kai Nieminen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon Kesän pimeys – romaanin suomennoksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri