Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Minä pääkuva

Keskusteluja muusikoiden kanssa.

Laura Naukkarinen ääniä etsimässä

Laura Naukkarinen - henkilökuva 1
Laura Naukkarinen - henkilökuva 1 Kuva: Joonas Josefsson/Yle launau

Tie mutkittelee halki saaristomaiseman. Saavumme meren rantaan, jossa liikennöi pieni keltainen lossi. Lossilla lahden yli, ja pian olemme perillä Kemiönsaarella. Laura Naukkarinen on asunut ja tehnyt musiikkia saarella kymmenen vuotta ja tuntuu viihtyvän. Täällä on rauhallista ja työskentely sujuu keskeytyksittä.

Saarella tuoksuu kesä. Istumme Westersin puutarhassa keskellä saaristolaisidylliä, aivan Naukkarisen kotitalon naapurissa. Naukkarinen kertoo teini-iästään. Silloin hän innostui suomalaisesta punkista ja ajatuksesta, että kuka tahansa voi tehdä musiikkia.

”Siihen ei tarvinnut muuta kuin tupladekkikasettisoittimen: kasetille äänitettiin raita, laitettiin soimaan toiseen pesään ja äänitettiin sen päälle toiselle kasetille. Tein musiikkia kavereiden kanssa ja soitin eri bändeissä, esimerkiksi Kiilassa ja improbändeissä, kuten Avarus,The Anaksimandros, Chamellows ja Hertta Lussu Ässä”, Naukkarinen muistelee.

Soittaminen oli vapaata yhdessä hengailua. Naukkarisen ensimmäinen julkaisu oli duobändi Chamellowsin levy vuonna 1998. Samana vuonna syntyi myös Roope And The Rocketsin ensimmäinen julkaisu.

Laura Naukkarinen - henkilökuva 5
Laura Naukkarinen - henkilökuva 5 Kuva: Joonas Josefsson/Yle launau

Lähtökohtana esineen ääni

Laura Naukkarinen kuvaa musiikkiaan itse tehdyn kuuloiseksi ja uteliaaksi. Hän tekee musiikkia perinteisten instrumenttien lisäksi muun muassa leluilla ja astioilla.

”Taika on siinä, miten saa jonkun äänen sopimaan osaksi isompaa kokonaisuutta. Alkuvaiheessa käytin juomalaseja ja kaikennäköisiä leluja. Minulla on vieläkin pieni lelukassi ja loopperi mukana keikoilla. Erilaisista äänilähteistä saa kasattua mukavia äänimassoja.”

Kotistudiossaan Naukkarinen äänittää akustisesti. Äänilähde voi olla vaikka hedelmäkulho tai oikea soitin, ja ääntä muokataan efekteillä.

”Esineen ääni on lähtökohta, josta lähdetään pitkälle reissulle. Ääntä muokataan paljon. Etsin tietoisesti erilaisia äänimaisemia ja objekteja, joista lähtee ääniä. Ennen kuljin korvat höröllään ja kävin kaikki lelukaupat läpi etsimässä, jos löytyisi hauskaa soitettavaa. Nykyään tutkin enemmän oikeita instrumentteja, millaisia ääniä niistä saa.”

Laura Naukkarinen - henkilökuva 3
Laura Naukkarinen - henkilökuva 3 Kuva: Joonas Josefsson/Yle launau

Oppia erehdysten kautta

Laura Naukkarinen kertoo oppineensa musiikinteon erehdysten kautta. Hän on järjestänyt kokeellisia työpajoja lapsille, joissa musiikkia lähestytään ennakkoluulottomasti vailla turhaa hyssyttelyä.

”Perinteisesti suomalaisissa kodeissa on ollut piano ja vain harvat pääsevät kokeilemaan mikrofooneja ja efektejä. Haluan näyttää, että musiikinteko voi olla hauskaa ja asioita saa tehdä väärin. Parasta työpajoissa on katsoa lasten iloa ja sitä, kun syntyy oivallus.”

Naukkarinen sanoo, että hänen oma musiikin tekemisensä on samanlaista kuin lastenkin kanssa työskentely: suunniteltua sattumien kauppaa. Kun hänellä on joku idea, hän kokeilee toteuttaa sen. Lopputulos voi olla yllätys.

”Tapailen säveliä ja kun löydän hyvän melodiakulun, alan jankkaamaan sitä. Pelkään, että se katoaa muuten. Silloin toivon, ettei kukaan ole kuulemassa”, Naukkarinen nauraa.

Laura Naukkarinen - henkilökuva 2
Laura Naukkarinen - henkilökuva 2 Kuva: Joonas Josefsson/Yle launau

Haasteet pitävät mielenkiintoa yllä

Laura Naukkarinen on ollut monessa mukana. Levytyksien lisäksi hän on tehnyt musiikkia muun muassa elokuviin, teatteriesityksiin ja ääni-installaatioihin. Hänen viimeisin julkaisunsa on Lotta Petronellan ohjaaman dokumenttielokuvan soundtrack-albumi.

”Elokuvaan musiikkia tehdessäni oli paljon haasteita, sillä elokuva oli niin pelkistetty. Piti miettiä, miten sen saa toimimaan ilman, että musiikki jyrää kaiken yli. Se oli tosi herkkää kokeilua,” Naukkarinen kuvailee.

Laura Naukkarinen - henkilökuva 4
Laura Naukkarinen - henkilökuva 4 Kuva: Joonas Josefsson/Yle launau

Laura Naukkarinen vaikuttaa tyytyväiseltä. Hän on saanut tehdä mielenkiintoisia projekteja ja toivoo voivansa tehdä vielä pitkän uran musiikin parissa.

”Olen niin onnellinen, kun joku on luottanut minuun niin paljon, että on pyytänyt minut mukaan ja antanut vapaat kädet toteuttaa omaa näkemystäni.”

Laura Naukkarinen - henkilökuva 6
Laura Naukkarinen - henkilökuva 6 Kuva: Joonas Josefsson/Yle launau
  • Narinaa, pauketta ja mahtavia laulajia Levylautakunnassa

    Kasmir ja Maija Kauhanen Levylautakunnassa

    Viikon levyuutuudet tarjoiltiin arvioitaviksi raadille, jonka muodostivat pop-prinssi Kasmir ja etnotähti Maija Kauhanen sekä Radio Suomesta Jyrki Koskenseppä. Pisteet ja kommentteja 1. Liz Brasher: Body of mine 25 pistettä (Liz Brasher) Kasmir: Tuli ihan automainoksen fiilis, niissä on tällaisia makeita biisejä.

  • Sami Yaffa: Venäjä, Venäjä, Venäjä

    Sami ei saa idän jättiläisestä otetta.

    Kun valtio alkaa tukahduttaa lauluntekijöiden ja kirjailijoiden sanoja, tiedät että jotain isoa paskaa on meneillään, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.

  • Tutkimusmatkoja idän maisemiin. Avaruusromua 18.2.2018

    Myös miniatyyrisävellyksiä ja dub-kokeilua

    Suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Gustav John Ramstedt teki 1900-luvun alussa seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan. Elokuvantekijät Martti Kaartinen ja Niklas Kullström reissasivat G.J. Ramstedtin jalanjäljillä. Näin syntyi elokuva Eastern Memories, johon säveltäjä ja tuottaja Rasmus Hedlund teki musiikin. Avaruusromussa myös miniatyyrisävellyksiä, dub-henkistä kokeilua sekä abstraktia äänimaisemaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sami Yaffa: Hämmentävyyden äärilaidalla

    Japani on ristiriitojen ja harmonian maa.

    Toisen maailmansodan jälkeen Japani oli pommitettu palasiksi ja ydinpommit tuhonneet kaksi kaupunkia. Nopeasti uusi ja vanha taide alkoivat taas sitkeästi versoa tällä omalaatuisella saarivaltiolla, kirjoittaa Sami Yaffa Japania käsittelevässä kolumnissaan.