Hyppää pääsisältöön

Suostuuko maahanmuuttaja rakastumaan suomalaiseen?

Dokumenttiprojekti: Rakkauden insinöörit, yle tv1
Dokumenttiprojekti: Rakkauden insinöörit, yle tv1 dokumenttiprojekti: rakkauden insinöörit

Suuri osa Tonislav Hristovin elokuvien päähenkilöistä on maahanmuuttajia. Eurooppalaisina ja Euroopan unionin kansalaisina he ovat ykkösluokkaa, mutteivät silti pärjää maineeltaan vanhalle lännelle. He tulevat Itä-Euroopan vanhoista sosialistimaista, jotka ovat varttuneemmille suomalaisille tarkoittaneet lähinnä halpoja rantalomia, lähes ilmaista viinaa sekä parrakkaita ja doupattuja naisurheilijoita.

He edustavat epäonnistunutta yhteiskunnallista kokeilua, joten ei kai ole ihme, että heitä eksyy tänne kauas pohjoiseenkin. Suomeksi sanottuna he joutuvat pärjätäkseen - myös rakkauden ja sukupuolisuhteiden maailmassa - yrittämään enemmän.

Ensin Hristovin dokumenttielokuvassa Sinkkuelämän säännöt kaksi bulgarialaista maahanmuuttajamiestä paljastaa, kuinka heillä oli Suomeen juuri saavuttuaan tapana esittäytyä naisseurassa italialaisiksi. Sitten tilanne toistuu käänteisenä Hristovin seuraavassa elokuvassa Love & Engineering – Rakkauden insinöörit.

Yksi elokuvan päähenkilöistä, bulgarialainen insinööri Andon, osallistuu Vanhalla ylioppilastalolla speed dating –iltaan. Vaalea suomalainen nainen istahtaa hänen eteensä ja avaa keskustelun kaiken kattavalla kysymyksellä: ”Are you Italian?”

On ilmeistä, että italialainen rakastaja kuulostaa hohdokkaammalta kuin bulgarialainen. Nehän ovat slaaveja, kutsuvat itseään balkanilaisiksi, mutteivät oikeasti ole sitäkään.

Rakkaudessa ei taida olla mitään tasa-arvoista. Tai sitten italialaiset ovat – Hollywoodin ja amerikanitalialaisten ylitsevuotavalla avustuksella – osanneet vain brändätä itsensä paremmin.

Love & Engineering – Rakkauden insinöörit ei kuitenkaan ole suoranaisesti maahanmuuttajaelokuva. Se on, lainatakseni kollegamme Kim Finnin lanseeraamaa käsitettä, romanttinen dokumenttielokuva. Jos rakkaus ei ole tasa-arvoista, niin sen kaipuu on.

Rakkauden kaipuu yhdistää ja saa parhaassa tapauksessa ihmisen toimimaan. Ja toimiva ihminen on dynaaminen ja dynaaminen ihminen luo dynaamisen yhteisön. Ja kappas, ehkäpä me olemme kuitenkin taas maahanmuuton ja kansainvaellusten ytimessä.

Elokuvan päähenkilöt, niin bulgarialaiset kuin suomalaisetkin, ovat insinöörejä. Heidän maailmankuvansa ja ratkaisumallinsa perustuvat luonnontieteisiin. He uskovat järkeen, vaikka rakkaus ja järki eivät aina kuljekaan käsi kädessä.

Rakkaus on kilvoittelua. Ihmiset pyrkivät, jos eivät tietoisesti niin ainakin tiedostamattaan, herättämään huomiota ja pitämään sen itsessään. Me kurkotamme päitämme ylös kuin epätoivoiset linnunpoikaset ja yritämme tyydyttää nälkämme. Me brändäämme itsemme (ja pyydämme, että lukija antaa anteeksi nykymaailman typerimmän sanan käytön) ja toivomme parasta.

Yrittäessään elokuvassa ratkoa omalla kömpelöllä tavallaan maailman suurinta mysteeriä he itse asiassa osoittavat mikä ihmisissä on parasta. He yrittävät voittaa pelkonsa, rajoitteensa ja kipukohtansa. He uskovat koulutukseensa ja sen antamiin metodeihin ja pyrkivät yhteisvoimin saavuttamaan päämääränsä eli täydellisen rakkauden.

Ja vielä lopuksi: jonkun tilaston mukaan rakkaus eli parisuhde on suurin yksittäinen Suomeen kohdistuvan maahanmuuton syy. Elämme synkeitä aikoja, mutta niin kauan kun joku suostuu rakastumaan suomalaiseen, tällä yhteiskunnalla saattaa olla vielä toivoa.

Kaarle Aho
Kirjoittaja on elokuvan Love & Engineering – Rakkauden insinöörit tuottaja ja toinen käsikirjoittaja.

Artikkeli liittyy maanantaina 10.8. esitettävään Dokumenttiprojektiin Love & Engineering – Rakkauden insinöörit (U).