Hyppää pääsisältöön

Suomen eläkeläiset lähtivät kaduille syksyllä 1991

Esko Ahon hallituksen leikkausohjelma sai lama-Suomen eläkeläisetkin liikkeelle lokakuussa 1991. Viisitoista tuhatta vihaista vanhusta protestoi eduskuntatalolla eläkkeiden indeksikorotusten jäädyttämistä ja verojen kiristämistä vastaan.

Ennätyksellisen laajan mielenilmauksen takana olivat kaikki valtakunnalliset eläkeläisliitot kokoomuksen järjestöä lukuunottamatta.

Mielenosoittajat vaativat myös eläkeläisten kansaneläkevakuutusmaksun ja terveyskeskusmaksun poistamista seuraavan vuoden budjetista.

Eduskunnassa oppositio valmistautui kaatamaan hallituksen kaavaileman eläkkeiden indeksikorotuksen jäädytyksen. Hallitus puolestaan teki jo varasuunnitelmaa, jossa jäädytys korvattaisiin eläkkeisiin kohdistuvalla indeksiverolla.

"Kuin Nürnbergin puoluepäiviltä"

Ennen eläkeläisten protestikokousta oli jo päätetty työntekijöiden palkkaleikkauksista, ja maataloustulon heikennyskin näytti väistämättömältä.

A-studion raportissa toimittaja Arvo Tuominen tivaakin mielenosoittajilta ja kansanedustajilta provokatorisesti – jopa talvisodan henkeen vedoten – miksi eläkkeitä pitäisi nostaa tilanteessa, jossa "kaikki" muut tulot laskevat. Yleisenä vastauksena on, ettei ainakaan pienimmistä eläkkeistä ollut enää varaa leikata.

Helvetti, tehän puhutte puuta ja heinää!― Eläkeläisrouva Ylen toimittajalle

Tuomisen kärjistykset lienee tarkoitettu ironisiksi, mutta puheet leikkausten kohdistumisesta vain "vitamiineihin ja ryppyvoiteisiin" saavat kipakan eläkeläisrouvan oikein tuohtumaan: "Helvetti, tehän puhutte puuta ja heinää!"

Ohjelman erikoisinta huumoria edusti toimittajakollega Aarno Laitisen sutkaus, jonka mukaan mielenosoitus näytti visuaalisesti "vähän Nürnbergin puoluepäiviltä." Kokoomuksen kansanedustaja Kalevi Lamminen yhtyy vitsiin ja sanoo kylttienkin olevan samankaltaisia, mistä Laitinen inspiroituu rinnastukseen: "EKL – IKL!"

Eläkkeensaajien keskusliitto vertautui näin Saksan kansallissosialisteihin ja äärioikeistolaiseen Isänmaalliseen kansanliikkeeseen.

Rikkaat ja köyhät eläkeläiset

Laitinen ihmettelee ohjelmassa, mihin eläkeläisten tyytymättömyys perustui, kun he tilastojen nojalla pärjäsivät kohtalaisen hyvin.

Ryyppykin maistuu joskus ja paperossia palaa. Onko teillä nyt niin kurja olla?― Toimittaja Aarno Laitinen

Kuumaa totia juovalta vanhalta rouvalta hän utelee ulkomaanmatkoista ja naljailee: "Ryyppykin maistuu joskus ja paperossia palaa. Onko teillä nyt niin kurja olla?"

Sosiaali- ja terveyshallituksen ylijohtaja Hannu Uusitalo toteaa asiallisesti, että eläkeläisten tuloerot olivat melkoiset. Esimerkiksi eläköityneet ylemmät toimihenkilöt elivät jopa leveämmin kuin työssä olevat kollegansa.

Toisaalta ne pari sataa tuhatta suomalaista, jotka olivat pelkän kansaneläkkeen varassa, olivat vaarassa pudota köyhyysrajan alapuolelle. Juuri "herrojen" eläkkeitä haastatellut mielenosoittajat vaativatkin leikattaviksi, vaikkei Uusitalo tähän ratkaisumalliin uskokaan.

Eläkkeiden indeksikorotukset maksettiin vuonna 1992 lopulta täysimääräisinä, ja hallituksen esitys leikkauksia korvaavasta indeksiverosta kaatui eduskunnassa. Tulevina vuosina eivät eläkkeetkään silti säästyneet heikennyksiltä.

Vuonna 1993 indeksiä alennettiin työntekijöiden työeläkemaksun käyttöönoton takia. Vuonna 1994 indeksikorotuksia ei maksettu lainkaan, ja seuraavanakin vuonna ne toteutettiin leikattuina. Heikennykset eivät enää saaneet vastaavia eläkeläismassoja liikkeelle.

Artikkelin lähteenä on käytetty mm. Matti Hannikaisen ja Jussi Vauhkosen kirjaa Ansioiden mukaan. Yksityisalojen työeläkkeiden historia, SKS 2012.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto