Hyppää pääsisältöön

Sydämeni laulu puki kuviksi amerikansuomalaisten hymyn ja työn

Arvo Tammisen vuonna 1947 Yhdysvalloissa kuvaamasta arvokkaasta filmimateriaalista koostettiin Suomessa komea dokumenttielokuva. Vaikka suomalaissiirtolaisten elämä kaukana ”lännen satumaassa” oli kovin erilaista kuin kotona sodanjälkeisessä Suomessa, työteliäitä oltiin sielläkin.

Tarinan keskiössä on pikkutyttö nimeltään Kaarina, joka matkustaa uudelle mantereelle isäänsä tapaamaan. Elokuvan korkeasti kunnianhimoinen tavoite käy ilmi alkuteksteistä: ”Tämä on kertomus siitä kansamme kuudesosasta, joka vuosisadan kuluessa on vaeltanut Suureen Länteen parempia elinmahdollisuuksia etsimään. Työllä he ovat menestyneet ja siellä ansainneet. Useat heistä nukkuvat jo nurmen alla. Perinnöksi he ovat jättäneet rakkaan muiston vanhasta kotimaasta, sydämensä laulun.”

Matka alkaa New Yorkista. Hanuristi Onni Laihanen hymyilee Broadwayn ihmisvilinälle, kameran tavoittamat amerikansuomalaiset hymyilevät kuvaajalle. Kaarina vierailee perheineen lukuisissa suomalaisittain kiinnostavissa kohteissa itärannikolla. Esimerkiksi Bristolissa esitellään ”Amerikan ääni” Eero Boman, Fitchburgissa tavataan sosiaalidemokraattien kesäjuhlassa Oskari Tokoi. Vuonna 1947 Yhdysvalloissa ilmestyi kaikkiaan 18 suomalaista lehteä, ”mutta kuka tietää, kuinka pitkä elonaika niille vielä on sallittu.”

Ristikuva tytöstä (Kaarina Tamminen) ja USA:n kartasta (1947).
Kaarinan matkareitti Ristikuva tytöstä (Kaarina Tamminen) ja USA:n kartasta (1947). Kuva: Filmiseppo / Yle. amerikansuomalaiset
Itärannikolta matka jatkuu ”intiaanitietä” länteen. Ohion Fairportissa pormestari Ritari ojentaa Kaarinalle kaupungin avaimen. Michiganin Detroitissa vieraillaan Helinin uistintehtaassa ja ihmetellään suomalaisomistajan miljoonapalatsia ja yksityislentokonetta. Kamera käy myös Kalevassa sekä esittelee virvoitusjuomatehtailija Mäkisen ”pullotalon”, jonka rakentamiseen on käytetty 60 000 pulloa.

Minnesotan Saukkojärvellä käydään Tapiolassa ja Askeleessa, Duluthissa yövytään Mr Kydön hotellissa. Virginiassa on yli 3 000 suomalaista ja kaupungin suurimmat liikkeet ovat suomalaisomistuksessa. Näemme kuvanveistäjä Mauno Oittisen ateljeessaan.

Etelä-Dakotan lakeuksilla vieraillaan suomalaisfarmeilla, luoteisvaltioiden nähtävyyksistä esitelään mm. Yellowstone. Tyynenmeren rannikolla Seattlessa osallistutaan Help Finland –järjestön kokoukseen ja seurataan karpaloiden koneellista sadonkorjuuta. Noin 4 000 asukkaan Astoria on yksi länsirannikon suomalaiskeskuksista. Valtaosa asukkaista saa elantonsa kalastuksesta, etenkin ”tuunakalan” pyynnistä. Heidän joukostaan nostetaan esiin Kaarlo Koskelo, painin kultamitalisti vuoden 1912 Tukholman olympialaisista.

Oregonista matka jatkuu Kaliforniaan ja Berkeleyn suomalaissiirtokuntaan. Mr Tuovisen linnamaisessa huvilassa päästää saunaan ja uima-allasjuhliin. Hollywoodissa tutustutaan Muna ja minä –elokuvan (The Egg and I, 1947) lavasteisiin ja tavataan ihka-aito suomensukuinen filmitähti, Tuulikki Paananen, joka päätyy antamaan Kaarinalle tanssitunnin.

Teksasin kautta ajetaan vielä Floridaan. Siellä ihmetellään vedenalaista teatteria, tutustutaan taidemaalari Juho Rissaseen, uidaan Miamin aalloissa sekä seurataan suomalaisten rantaelämää. Juoksijaveljekset William ja Tatu Kolehmainen harppovat leikiten juoksukilpailun voittoon, tohtori Suominen on kolmas.

Elokuvan lopun selostus palaa paatokselliseksi. ”He tulivat tähän maahan mieli intoa täynnä, elämä on ollut alituista raatamista, vain työtä, mutta kunnialla ovat he kantaneet Suomen mainetta turuilla. Sukupolvet vaihtuvat, ja vanha polvi kallistuu hautaan. Suomen kielikin on katoamassa, mutta koskaan ei ole lakannut näiden vanhusten mielestä soimasta se sydämen laulu, jota myös koti-ikäväksi kutsutaan.” Päätteeksi nähdään ja kuullaan, miten viulisti Kerttu Wanne soittaa Sibeliuksen Sydämeni laulun.

"Ei millään tavoin ikävystyttävä filmireportaashi"

Päähenkilö Kaarina oli todellisuudessa Tammisen oma tytär. Elokuvan Suomen-osuudet kuvasi Veli Tamminen. Selostuksen kirjoitti Yrjö Rauanheimo ja elokuvan leikkasi Orvo Saarikivi. Säveltäjä Heikki Aaltoila sovitti elokuvaan runsaan, suomalaisista klassikkosävelmistä koostuvan musiikkikattauksen.

Elokuva sai ensi-iltansa kesällä 1948, Helsingissä samanaikaisesti peräti kolmessa elokuvateatterissa. Aikalaisarvioissa elokuva sai myönteisen vastaanoton. ”Arvostelijan mieluinen velvollisuus on ilmoittaa, ettei tämä koko illan filmireportaashi vaikuta millään tavoin ikävystyttävältä”, kirjoitti Eugen Terttula Suomen Sosiaalidemokraatissa.

Myös Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kiitti elokuvaa. "Filmi on koottu hauskasti juoksevaksi kokonaisuudeksi, jonka liitoksia Heikki Aaltoilan erinomaisen osuva ja kuvien kertomaa jopa silloin tällöin syventäväkin musiikki oivasti tukee ja lennoittaa. Jo hänen kekseliäät musiikkivalintansa virkistävät välistä katsojan ilman muuta matkatunnelmiin pienen Kaarina-tytön rinnalle. Selostus on asiallista ja sanonnaltaan kyllin lyhyttä.”

Vaasa-lehden nimimerkki ”Y” esitti mielenkiintoisen huomion: "Mitä varsinaiseen valokuvaukseen tulee, niin siinä suhteessa on aivan liiaksi jättäydytty ns. poseerauskuvien varaan. Niinpä teennäisyys on paikoin suorastaan häiritsevä. Mutta tätä puolta ei ehkä aina ole voitu välttää, sillä eiväthän suomalaiset ole Amerikkaan menneet ryhtyäkseen siellä filmitähdiksi, joskin sellaisiakin tapaamme."

Kriitikoiden kiitoksista huolimatta elokuvan yleisömenestys oli vuoden keskitasoa tuntuvasti heikompi. Filmiseppo hyödynsi arvokasta materiaalia edelleen, ja koosti siitä 24 vajaan kymmenen minuutin veronalennuslyhytelokuvaa. Niistä moni on katsottavissa Elävässä arkistossa.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Suomen kansallisfilmografian osaa 4 (1948-1952).

  • Sydämeni laulu (1948)

  • Oy Filmiseppo

    Oy Filmiseppo oli veljesten Arvo ja Veli Tammisen vuonna 1945 perustama elokuvavalmistamo. Arvo Tamminen jätti yhtiön vuonna 1950. Filmiseppo valmisti 1970-luvun puoliväliin mennessä kaikkiaan 824 lyhytelokuvaa, noin 400 mainoselokuvaa sekä kaksi pitkää dokumenttilelokuvaa, Sydämeni laulun (1948) sekä Oslon talviolympialaiset (1952).

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.