Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa Kaari Martinin elämästä

Kaari Martinin kuusi kuvaa
Kaari Martinin kuusi kuvaa Kuva: Kaari Martin / Yle kaari martin

- Ei mulla ollut mitään harrastuksia. Kaikki liittyi taiteisiin, kun olin pieni. Mun koko suku oli WSOY:ssä töissä. Meillä oli tuhansia kirjoja, vanhemmat harrastivat kirjallisuutta, kuvataiteita ja musiikkia, äiti vielä valokuvasi.

Kulttuuriperheen vesana Kaari Martinilla oli lahjoja pianonsoittoon. Odotukset olivat suuret. Isä halusi tyttärestään konserttipianistin, mutta asiaa ei auttanut alkoholiongelmaisen isän toimiminen ”kapellimestarina”, kun Kaari harjoitteli. Myös klassisen musiikin kilpailuhenkisyys löi kapuloita rattaisiin. Teini-iässä Kaari lopettikin pianonsoiton ja teki Lepakossa punkteatteria.

Koulu tuntui paikkana kahlitsevalta, joten lukion käynti ei innostanut. Kaari Martin piti välivuoden, jonka aikana löytyikin se oma juttu – flamenco. Äidin kanssa katsottu Carlos Sauran Veren häät -elokuva toi flamencotanssin elämään. Tanssin opiskelu vei Espanjaan, ja ajan myötä ammatti oli löytynyt.

- Mulle oli jo varhain selvää, etten halua olla mikään companian kloonitanssija. Haluan tehdä omaa koreografiaa ja omia juttuja. Aloittaessani tanssin inhosin hameita, pidin aina housuja. Vasta sitten kun tanssin yhdessä ryhmässä, niin suostuin joksikin aikaa hameeseen.

Mulle oli jo varhain selvää, etten halua olla mikään companian kloonitanssija. Aloittaessani tanssin inhosin hameita ja niitä flamencon kukkia ja pinnejä, yök.

Flamencokulttuurissa on kuitenkin paljon sellaista, jota Kaari Martin ei ole niellyt sellaisenaan. Opiskellessaan Espanjassa hän ei halunnut muuttaa nimeään Carmeniksi eivätkä kukat ja pinnit kiinnostaneet. Häntä kiinnosti pikemmin se rujous ja tylyys, joka flamencoon liittyy ja se, että saa näyttää tunteita vapaasti. Klassisen musiikin tausta sopi täydellisesti flamencoon, koska flamencotanssi vaatii muusikkoutta, sanoo Kaari Martin.

Perhe, kansainvälinen tanssiryhmä ja Helsinki

Kaari Martin johtaa yhdessä miehensä säveltäjä, muusikko Roni Martinin kanssa kansainvälistä tanssiryhmää. Pariskunta on asunut eri puolilla Eurooppaa, ja jonkinasteinen kaipuu eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin on jäänyt. Helsingissä ei Kaari Martinin mielestä osata hyödyntää kaupungin vahvuuksia, vaikkapa merellisyyttä ja saaristoa. Vanhaa tuhotaan eikä sitä osata vaalia. Martinin mukaan tämä kielii nuoren kansan nousukasmaisuudesta. Keski-Euroopan kaupungeissa häntä viehättävät asuinkortteleiden sisäpihat, joista on tehty yhteisiä olohuoneita ihmisille toisin kuin Helsingissä, täällä ihmiset eivät halua olla tekemisissä naapureidensa kanssa.

Mun lapsuudenkodissa suvaitsevaisuus oli itsestään selvää. Vaikka vanhemmat olisi kävelleet sisään vihreän elefantin kanssa, me oltaisiin veljen kanssa jatkettu puuhiamme.

Taiteilijapari Martinilla on kaksi lasta, 6-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Koreografin ja flamencotanssijan työ ei ole helpoimmin sovitettavissa yhteen, kun on pienet lapset. Taiteilijapari onkin joutunut jakamaan osallistumistaan tanssiteoksiin. Yksi lapsi kulki vielä parin mukana maailmalla, mutta kahden lapsen kanssa matkustaminen ei olekaan enää niin yksinkertaista. Päiväkodit, lasten kaverit ja koulu vaativat oman huomionsa, toteaa Martin.

Kun Kaari Martin on estynyt esiintymästä, tanssiesityksissä tuuraa espanjalainen Mariana Collado. Hänelle mahtuvat samat puvut kuin Kaarinille. ”Tulee halvaksi kun on vain yhdet puvut”, nauraa Martin. Yhteistyö alkoi vuonna 2009, kun Mariana tuli tuuraamaan Kaaria Korppi ja kello –esitykseen. Kaari oli tanssimiskiellossa keisarinleikkauksen jälkeen. Siitä lähtien Martin ja Collado ovatkin olleet kuin paita ja peppu.

Klassikko Carmen taipuu KILL Carmeniksi

Kaari Martin pyrkii aina uudistamaan tekemistään, ja seuraavana onkin käsittelyssä espanjalaisittain tuttu Carmen. Alun perin Minna Tervamäki ehdotti Kaarille, että Martinin ryhmä voisi tehdä Carmenin. Kaarin mielestä teos oli niin kulunut, ja siitä on tehty lukuisia tylsiä versioita, joten ajatus ei houkuttanut. Kunnes hän kuuli Goran Bregovicin torvimusiikkia, joka innosti työstämään omaa Compañía Kaari ja Roni Martinin versiota klassikosta. Alkuperäinen George Bizet’n musiikki on Kaari Martinille liian romanttista.

Uskollisena tyylillemme emme kunnioita espanjalaisia kliseitä. Niistä rangaistaan, toisaalta meille suomalaisille kuittaillaan Suomi-vitsein, nauraa Kaari Martin.

Ensimmäisen kerran Kaari Martin ei itse tanssi teoksessa, koska hän ei kykene näkemään itseään Carmenina. On ollut hienoa katsoa teoksen kehitystä ulkopuolelta, ja siinä tärkeä kumppani on ollut teatteriohjaaja Atro Kahiluoto, sanoo Martin. Kahiluoto vastaa näyttämöteoksen dramaturgiasta, ja ohjauksesta yhdessä taiteilijapari Martinin kanssa.

Teoksen naispääosaa esittää Mariana Collado. Carlos Chamorro on härkätaistelija, tosin hänestä on parin vuoden kehittelyajan kuluessa noussut myös miespuolinen Carmen. Mutta tämän enempää juonesta Martin ei paljasta. Muina henkilöhahmoina ovat kahdeksan Don Joséta ja Cleaner. Esityksessä on mukana teatteria ja musiikista vastaa iso bändi.

Martin lupaa, että Helsingin juhlaviikoilla 2015 ensi-iltaan tuleva tanssiteos on tyly, kuten alkuperäinen ranskalaisen Prosper Mériméen kirjoittama novelli. Tietynlainen rujous on ominaista ryhmän teoksille, mikä siis jatkuu tässäkin teoksessa. Näyttämäteoksen kirjoitusasusta voi päätellä tiettyjä viittauksia myös Quentin Tarantinon elokuvaan KILL Bill. Mutta myös Aki Kaurismäen ilmaisusta on teokseen saatu innoitusta.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Tommi Uschanov: Marx ja meemit määrittelevät nykyvasemmiston

    Vasemmiston tilan analyysi.

    Esseisti Tommi Uschanov julkaisi vuonna 2008 Mikä vasemmistoa vaivaa? -nimisen kirjan. Vasemmiston alennustilaa ruotinut teos toi Uschanovin nimen laajemman yleisön tietoisuuteen. Kun Suomeen on tullut vasemmistolaisin hallitus pitkään aikaan, KulttuuriCocktail pyysi esseistiä lukemaan vanhan kirjansa uudelleen ja pohtimaan, millaisen kirjan hän kirjoittaisi samoista lähtökohdista tänä päivänä.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen Turan tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Gasellien Päkä ja Hätä-Miikka: Tähdet ei sammu, ne kuluu loppuun

    Keskustelua artistien uupumisesta.

    "Hurja ajatus, ettei jaksa täyttää muiden ihmisten odotuksia ja oletuksia itsestään. Siinä on asiakaspalveluasenne viety aika pitkälle, jos oma persoona yrittää vastata ihmisten oletuksiin susta jatkuvasti." Gasellit-yhtyeen Miikka Niiranen ja Pekka Salminen, eli Hätä-Miikka ja Päkä, keskustelevat artistien uupumisesta.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toivo runoa, jossa piilee yllätys

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelma toteuttaa yllättäviä runotoiveita. Haastamme sinut toivomaan runoa, joka yllättää: johon liittyy yllättävä tarina, rytmi, kielikuvia, aihe tai jonka mukana haluat lähettää yllättävän viestin maailmalle. Kenet sinä haluaisit yllättää runolla? Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma Yle Radio 1:ssä runon ja suven päivänä 6.7.

  • Testaa kuinka nolo netinkäyttäjä olet!

    Verkonkäyttösi paljastaa kuinka pihalla olet.

    Kehitys kehittyy ja kaikki muuttuu koko ajan. Vaikka kuinka yrittäisit olla perillä asioista, saatat silti epäonnistua. Tällä testillä voit testata oletko jo tippunut kärryiltä.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.