Hyppää pääsisältöön

Turisti karhukojussa - kuka tarkkaili ja ketä?

Istuva karhu, katsoo kohti. Suomaisema.
Istuva karhu, katsoo kohti. Suomaisema. Kuva: Yle/Raili Löyttyniemi karhu

Vuosi sitten mietimme naisporukassa, että olisi hauska nähdä karhu luonnossa. Niin kylmäpäisiä eräihmisiä emme kuitenkaan ole, että ihan omine nokkinemme lähtisimme karhuja Kainuun korvista etsimään. Siksi päädyimme karhukojuretkeen Kuhmossa.

Vähänhän siinä tietysti on huijauksen makua, kun lähtee kojuun tuijottamaan karhua, joka tulee syömään sille varta vasten tarjoiltuja kalanperkeitä ja koirannappuloita. Mutta eteläsuomalaiselle cityihmiselle järjestely passaa vallan mainiosti.

Rajan tuntumassa

Kuhmolaisen karhukojuyrityksen pihassa tapaamme eräopas Joona Kaltion, joka tulee mukaamme yön yli kestävälle kojukeikalle.

Karhukoju, jonka edessä seisoo eräopas Joona Kaltio
Eräopas Joona Kaltio karhukojun edessä Karhukoju, jonka edessä seisoo eräopas Joona Kaltio Kuva: Yle/Raili Löyttyniemi karhukoju
Joona kertoo, että noin 70 % karhukojujen asiakkaista on ulkomaalaisia. Miehiä on enemmän kuin naisia.

Meitä on menossa kojulle kuusi karhuturistia, meidän viiden naisen sakkimme lisäksi yksi skotlantilaisnainen. Ja Joona, joka osaa ulkoa vastaukset karhuturistien kaikkiin (tyhmiin) kysymyksiin.


Meidänkään kysymyksillä ei ole loppua (varsinkaan niillä tyhmillä). Onko kojussa wifi? (ei ole) Missä käydään pissalla? (kojussa on kuivakäymälä) Saako siellä puhua? (saa kuiskia) Koska karhut esiintyvät? (!!!) Mistä karhut tulevat? (ne liikkuvat rajaseudulla, mutta talviunille ne vetäytyvät Venäjän puolelle).

Mitä? Ei kännykkäverkkoa?

Onko kojussa wifi? (ei ole) Missä käydään pissalla? (kojussa on kuivakäymälä)
Joonan mukaan karhuturistien - varsinkin ulkomaalaisten - tavallinen kysymys on: kuinka isossa häkissä karhuja pidetään?

Eksotiikkapisteitä ropisee paitsi villeistä karhuista, niin myös karhukojun sijainnista: ollaan rajavyöhykkeellä, ihan Venäjän karhun kainalossa. (Oppaan mukaan eksoottista - tai jopa suoranainen shokki - monelle on myös kännykkäverkon puuttuminen.)

Neljä naista kiikaroi karhukojussa
Karhujen tarkkailu on totista touhua. Neljä naista kiikaroi karhukojussa Kuva: Yle/Raili Löyttyniemi karhukoju
Kojulle matkataan autolla muutaman kilometrin matka. Auto jätetään tienposkeen ja loppumatka kävellään polkua pitkin, eväitä, kameroita, kiikareita ja varavaatteita kantaen.

Koju on noin 40 neliön suuruinen. Sisustukseen kuuluu kuusi kerrossänkyä ja tarkkailuikkunat, joiden alla on kankaisella suojapussilla varustetut aukot kameroita varten.

Ikkunasta näkyy suoaukea, joka sateen jäljiltä on kurainen ja lätäkköinen. Siellä täällä jököttää muutama kelo maisemaa rytmittämässä.

Hermostunutta odottelua

Istumme odottamaan luukkujen ääreen. Tunnelma on jännittynyt, jopa hieman hermostunut. Vain oppaamme Joona makaa rentona punkassaan ja lukee kirjaa otsalampun valossa, hän kun on nähnyt muutaman karhun ennenkin.

Ensimmäisenä aterioimaan saapuvat linnut. Lokit ja korpit riekkuvat ja käyvät kursailematta ruuan kimppuun. Tunnistamme (tai siis porukan lintubongarit tunnistavat) myös merikotkan.

Karhu suoaukealla
Karhu suoaukealla Karhu suoaukealla Kuva: Yle/Raili Löyttyniemi karhu
Kun tunti on kulunut, yksi meistä äkkää ensimmäisen karhun joka saapuu aukeamalle meistä katsoen oikealta. Kojussa alkaa uskomaton kuhina: kiikarit esiin ja kamerat valmiustilaan. Mistä ikkunasta näkee parhaiten? Minne karhu aikoo suunnata?

Ensimmäinen karhu löntystää aukean keskelle, korppien sekaan. Se aloittaa syömisen ja kojussa kamerat räpsyvät.

Kun kuvaamme keskellä aukeaa aterioivaa karhua, sen lajitoveri ilmestyy kuin varkain ihan kojumme eteen!

Hetki on suorastaan hengästyttävä: karhu syödä rouskuttaa ruokaansa vain noin parin metrin päässä minusta. Kuulen sen puhinan, näen sitä ympäröivän hyttysparven. Voisin melkein koskettaa sen sateen kastelemaa turkkia.

Kesken ruokailun karhu nostaa päänsä ja katsoo minua suoraan silmiin
Kesken ruokailun karhu nostaa päänsä ja katsoo minua suoraan silmiin. Olen työntänyt pääni ulos kuvauspussukan aukosta eli välillämme ei ole mitään, ei ikkunalasia, ei kameran linssiä.
Karhukoju, jonka edessä karhu
Karhun salakuvausta kännykällä ja tabletilla. Kuva: Heikki Kurkela Karhukoju, jonka edessä karhu Kuva: © Heikki Kurkela karhukoju
Tunnen itseni tirkistelijäksi. Ei kuulu hyviin tapoihin tuijottaa aterioivaa karhua (en ole ihan varma onko tästä mainittu Käytöksen kultaisessa kirjassa.)

Tuijotan kuitenkin. Karhun silmät ovat surumieliset, silti sen olemuksessa on jotain vaikuttavaa, majesteettista. Turhaan ei karhua kutsuta metsän kuninkaaksi.

Pelottaisi, ellen tietäisi, että valtava otus ei pääse kojuun näin pienestä aukosta. Sitäpaitsi karhu selvästi pelkää enemmän minua; se reagoi jopa naapuritirkistelijän vahingossa välähtävään salamaan.

Syötyään karhu katoaa näkyvistä kojun taakse. Minne se oikein meni? Hetken päästä se ilmestyy kojun toiseen päähän. Hiukan hermostuttaa: kuka tässä oikein tarkkailee ja ketä?

"Naisellista" löntystelyä?

Kauempana, noin 40 metrin päässä löntystelee toinen karhu, jonka oppaamme tunnistaa urokseksi. Karhunaaraan ja -uroksen erottaa koon, ruumiinrakenteen ja liikkumistyylin perusteella. (Naaras liikkuu kuulemma "naisellisesti"! Naisellisesti? Millaista on naisellinen löntystely?)

Illan mittaan ehdimme nähdä 6-7 karhua. Vaikka karhut eroavat toisistaan värin, koon, rakenteen ja jopa naaman ilmeiden suhteen, niin silti en välttämättä erota niitä toisistaan.

Ahma
Ahma. Ahma Kuva: Yle/Raili Löyttyniemi ahma
Näemme myös ahman. Se on vekkulin vikkeläliikkeinen ja amatöörivehkeillä (kännykkä ja kiikari) lähes mahdoton kuvattava.
Kojussa kohkaus ja tunnekuohu jatkuvat: posket punottavat ja kädet tärisevät vielä pitkään karhujen kaikottua
Aukio hiljenee muutamaksi tunniksi. Kojussa kohkaus ja tunnekuohu jatkuvat: posket punottavat ja kädet tärisevät vielä pitkään karhujen kaikottua.


Illalla saapuva nuori uroskarhu on selvästi show-miehiä. Se nousee seisomaan keloa vasten, ravistaa sitä ja lopulta kaataa pökkelön keskelle aukeaa. Sitten se voimansa tunnossa löntystää pois näyttämöltä.

Yön hämärtyessä aukio hiljenee. Usein hämärä tuo paikalle myös susia, mutta oppaan mukaan meidän visiittimme osuu susien reviirikierron kannalta epäedulliseen aikaan.

Karhukojun vieraskirjan aukeama.
Karhukojun vieraskirja. Karhukojun vieraskirjan aukeama. Kuva: Yle/Raili Löyttyniemi vieraskirja
Aamulla edellispäivän kokemus tuntuu suorastaan epätodelliselta. Pakko tarkistaa kamerasta: ei, ei se unta ollut. Me näimme karhuja. Ihan oikeita.

Jutun kuvat ja video on otettu tavallisella kännykkäkameralla (yksi kuvista kiikarin linssin läpi) ja tabletilla. Ainoa poikkeus on kuva karhusta karhukojun edessä; sen on ottanut luontokuvausta harrastava Heikki Kurkela, joka tarkkaili karhuja aukion toisella laidalla olevasta kopista.

Karhuista ja karhuturismista

  • Suomessa on noin 1500 karhua
  • Karhu on myös riistaeläin: vuodelle 2015 myönnettiin 133 kaatolupaa
  • Täysikasvuinen uroskarhu voi painaa yli 300 kiloa
  • Karhuja on kaikkialla Suomessa Ahvenanmaata lukuunottamatta, eniten Itä-Suomessa
  • Suurpetomatkailua tarjoavia yrityksiä on Suomessa parikymmentä. Ne toimivat pääosin Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa