Sonja Fogelholm
Yle
Hakaniemen kauppahallissa Töölön kala -kyltin alla häärii iloiselta näyttävä nainen. Hän on Teresa Soengas, jolta kalan fileointi, ruotojen nyppiminen ja suomen kielikin taittuu muitta mutkitta. Aikoinaan Suomeen tullessaan hän ei osannut mitään niistä. Soengas kertoo tarinansa Tosi tarinan dokumentissa Onnellinen nainen (2009).
Argentiinassa asuessaan Soengas ei tehnyt päivääkään palkkatöitä. Hän vietti ylellistä elämää, maalasi tauluja ja matkusteli. Kuitenkin maailman metropolit aina New Yorkista Pariisiin alkoivat kyllästyttää naista. Niinpä hän eräillä syntymäpäiväkutsuillaan julisti vieraillensa lähtevänsä siihen maahan, mihin sormi karttapalolla osoittaa. Ensimmäiseksi sormi osoitti Venäjälle, mutta Soengas teki nopean ratkaisun.
”Siirsin vähän sormea ja se osoitti Suomea”, Soengas nauraa. Vieraat eivät tienneet, että syntymäpäiväsankari oli vähällä päätyä Venäjälle.
Siirsin vähän sormea ja se osoitti Suomeen
Suomessa Soengas rakastui maahan – Suomi voisi olla se paikka, jossa hän voisi maalata ja viimeistellä kirjansa. Kaksi kuukautta oleskeltuaan maassa hän rakastui myös suomalaiseen kalastajaan, jonka kanssa meni myöhemmin naimisiin.
Juuri miehensä – nykyisen ex-miehensä – ansiosta kalat astuivat Soengasin elämään. Hän päätti perustaa miehelleen kalakaupan, jossa tämä voisi myydä saaliitaan. Mies kuitenkin tahtoi pitää kauppaa yhdessä vaimonsa kanssa.
”En minä osaa, en ole ikinä ollut töissä. Kauppa on sinulle. En osaa edes suomea”, Soengas vastusteli ajatusta.
Vajaa vuotta myöhemmin mies katosi Soengan elämästä, mutta kalat jäivät. Se aika ei ollut helppoa naiselle, joka ei tiennyt mitään kaloista, töiden tekemisestä, kaupankäynnistä tai suomen kielestä.
Ajan kanssa hän kuitenkin oppi tuon kaiken, ja dokumentissa Soengas kuvailee itseään onnelliseksi naiseksi.
"Onnellisuus on vaatinut ja vaatii yhä kovasti töitä."
