Johanna Vehkoo
Yle
Joskus ihminen haluaa sinnikkäästi uskoa jo paljastettuun nettihuijaukseen. Kaikkiin ei pure myöskään tutkijoiden tai median vääräksi osoittama tieto, vaan he pitävät tiukasti kiinni omasta kannastaan. Miksi näin tapahtuu? Yhteiskuntatieteilijät ja psykologit ovat löytäneet ilmiölle useita selityksiä. Tämän artikkelin voi myös kuunnella.
Yhdysvaltain armeija aloitti heinäkuussa valtavan, useita osavaltioita kattavan sotaharjoituksen. Yhdessä näistä osavaltioista, Teksasissa, heräsi epäilys. Mittavan teksasilaisjoukon mielestä Jade Helm 15 -nimellä tunnettu harjoitus on hallituksen salajuoni Teksasin valtaamiseksi. Heidän mielestään demokraattihallinto haluaa asettaa Teksasiin poikkeustilan ja käyttää suljettuja Walmart-kauppoja niskoittelevien kansalaisten “prosessointiin”. Jopa itse Chuck Norris kuuluu salaliittoteorian kannattajiin.
Yhdysvaltain liittovaltion hallinnon vakuuttelut siitä, että kyseessä on aivan tavanomainen sotaharjoitus, eivät vakuuttaneet salaliittoon uskovia. Päin vastoin, monen usko sai selityksistä uutta pontta.
Yhdysvalloissa elää myös merkittävä joukko ihmisiä, jotka eivät suostu uskomaan, että heidän presidenttinsä Barack Obama on syntynyt Yhdysvalloissa ja että hän on kristitty eikä muslimi.
Vaikka Enkeli Elisa -huijaus oli paljastunut, kaikkien usko ei horjunut.
Kolmisen vuotta sitten suomalainen nainen rakensi monimutkaisen nettihuijauksen, jonka mukaan teinityttö olisi tehnyt koulukiusaamisen vuoksi itsemurhan. Tyttöä ei ollut olemassa muualla kuin naisen mielikuvituksessa, mutta hän sai tuhannet ihmiset uskomaan, että "Elisan" tapaus oli totta. Asiaa toki auttoivat lukuisat toimittajat, jotka niin ikään ottivat satuilun todesta. Kun niin sanottu Enkeli-Elisa -huijaus purettiin pala palalta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, moni tarinaan uskonut ryhtyi puolustamaan sen sepittänyttä naista. Vaikka huijaus oli paljastunut, kaikkien usko ei horjunut.
Käyn seuraavaksi läpi muutamia ihmismielen ilmiöitä, jotka auttavat ymmärtämään, miksi jotkut uskovat sinnikkäästi huijauksiin ja jopa vääräksi todistettuihin väitteisiin.
Kaksi yhdysvaltalaista misinformaation tutkijaa on vuosien ajan perehtynyt siihen, mikä saa ihmiset uskomaan nettihuijauksiin ja vääräksi todistettuun tietoon. Tässä poimintoja Brendan Nyhanin ja Jason Reiflerin tutkimuksesta Misinformation and Fact-Checking.
1. Lähteiden valikoiminen
Ihmiset välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan.
Ihmiset hakeutuvat sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa ja välttävät tietoa, joka sotii heidän uskomuksiaan vastaan. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.
Nyhanin ja Reiflerin tutkimus osoittaa, että poliittisesti valveutuneimmilla ihmisillä on vähiten politiikkaan liittyviä harhaluuloja. Silti he tapaavat lukea uutisia ja mielipidetekstejä, jotka ovat omiaan vahvistamaan heidän jo omaksumiaan poliittisia käsityksiä. Tämä on usein tiedostamatonta.
Ilmiö korostuu niin sanotussa filtterikuplassa, eli samanmielisten muodostamassa sosiaalisen median verkostossa, jonne erilaiset näkemykset eksyvät harvoin.
2. Mielipide vaikuttaa faktojen omaksumiseen
Ihmiset ovat erittäin puolueellisia asioissa, jotka ovat heille tärkeitä. Ihmiset tapaavat arvioida uutta informaatiota oman arvomaailmansa mukaan. Jos tieto ei sovi ihmisen ennakkokäsityksiin, hän saattaa alkaa sovitella ja järkeillä asiaa uudelleen niin, että uskomukset säilyvät ennallaan uudesta tiedosta huolimatta. Tällöin ihminen myös alkaa aktiivisesti etsiä omiin mielipiteisiinsä sopivia asiantuntijoita ja tietolähteitä.
Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia.
Vääristeltyyn tietoon on helpompi uskoa, kun asiaan liittyy voimakkaita mielipiteitä. Rokotusvastainen ihminen ei hevin ala uskoa, että rokotukset eivät aiheuta autismia, vaikka hänelle näyttäisi kaikki tieteelliset todisteet aiheesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjät uskovat vakaasti, että alan tutkijoiden valtava enemmistö on väärässä.
3. Takaisku-efekti
Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia. Tästä syystä faktantarkistus ja huhujen alasampuminen on usein vaikeaa.
Kun ihmisen syvimpiä uskomuksia haastetaan, tämä usein vahvistaa näitä uskomuksia.
Takaisku-efekti saattaa syntyä, jos väärää väitettä yritetään kumota kieltämällä se, esimerkiksi sanomalla “Martti ei ole rikollinen”. Hetken kuluttua kuulija muistaa vain lauseen ytimen, “Martti” ja “rikollinen”. Voi siis olla tehokkaampaa sanoa, että “Obama on kristitty” kuin “Obama ei ole muslimi”.
4. Todellisuuden illuusio
Tutut hokemat alkavat vaikuttaa tosilta, kun niitä kuulee tarpeeksi usein. Varo toistoa. Kun tiedotusvälineet toistavat poliitikkojen väitteitä ja iskulauseita kyseenalaistamatta niiden todenperäisyyttä, ne alkavat ajan myötä vaikuttaa tosilta.
Valheenpaljastaja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa joka toinen viikko. Ota yhteyttä: valheenpaljastaja@gmail.com
Muokkaus 27.1. 2016: Ulkoasukorjauksia.
Muokkaus 15.3.2017: Metatietojen päivitys ja siirto Yle Oppimisen alle.
Muokkaus 8.3.2019: Kommentointi on päättynyt.
Muokkaus 8.4.2019: Muokkaus 8.4.2019: Lisätty mahdollisuus kuunnella artikkeli audiona.
