Hyppää pääsisältöön

Melankolinen nainen on miehen puutteessa

Charpentier, Constance Marie - Melancholy 1801. Yksityiskohta.
Charpentier, Constance Marie - Melancholy 1801. Yksityiskohta. Charpentier, Constance Marie - Melancholy 1801. Yksityiskohta. Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Naiset ovat tilastollisesti miehiä melankolisempia. Faktan huomasi lääketiede jo 1600-luvulla ja sen voi havaita masennustilastoista 2000-luvulla. Antiikista saakka melankolia on kuitenkin mielletty älykkäiden ja luovien miesten ominaisuudeksi. Melankolian historia on miesten historiaa. Herkkä mies on melankolikko. Herkkä nainen on hysteerikko. Melankolinen mies on taiteilija ja nero. Hysteerinen nainen on hullu.

Keskiajalla aikansa radikaaliajattelija Hildegard Bingeniläinen kiinnitti poikkeuksellisesti huomiota myös naiselliseen melankoliaan. Tämä ei sinänsä ole yllättävää. Puhuihan feministien esiäiti siitäkin, kuinka tärkeää seksuaalinen mielihyvä on miehen lisäksi naiselle.

Hildegard Bingeniläinen kirjoittaa melankoliasta holistisen parantamisen kirjassaan Causae et Curae. Kirjan merkittävin ajatus on, että melankolia on seurausta perisynnistä. Tätä seuraa luku, jossa Hildegard kuvailee melankolisia miehiä ja naisia.

Piittaamattomia ja irstaita naisia

Georg Pencz - Die Melancholie 1545
Georg Pencz - Die Melancholie 1545 Georg Pencz - Die Melancholie 1545 Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Sellaiset naiset, joilla on heikot lihakset, paksut verisuonet, kohtuullisen vahvat luut ja sitkeä veri, ovat Hildegard Bingeniläisen mukaan piittaamattomia ja irstaita. Mikäli joku harmi painaa heidän mieltään, he muuttuvat luonteeltaan ilkeiksi. Koska he näin ollen ovat myös vastuuttomia ja epävakaita, he kärsivät usein melankoliasta.

Tämän kaltaiset naiset menettävät kuukautisten aikana tavallista enemmän verta ja heillä on hauras kohtu. He eivät Hildegardin mukaan pysty ottamaan vastaan, säilyttämään tai lämmittämään miehen siementä. Tämän johdosta he ovat terveempiä, voimakkaampia ja onnellisempia ilman kumppania. Ollessaan aviossa miehen kanssa he sairastuvat.

Hildegard Bingeniläinen kirjoittaa: ”Yleensä miehet välttelevät tämän kaltaisia naisia. He eivät kykene ystävälliseen puheeseen miesten kanssa. Jos he koskaan tuntevat lihan himoa, se on nopeasti ohimenevää. Jos melankolinen nainen saa rinnalleen tarpeeksi voimakkaan miehen, on mahdollista että hän kuitenkin synnyttää ainakin yhden lapsen. Tämä tapahtuu yleensä vasta vanhemmalla iällä.”

Carracci, Annibale: The Penitent Magdalen in a Landscape,n. 1598 (yksityiskohta)
Carracci, Annibale: The Penitent Magdalen in a Landscape,n. 1598 (yksityiskohta) Carracci, Annibale: The Penitent Magdalen in a Landscape,n. 1598 (yksityiskohta) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Käärmeet! Aasit! Eläimet!

Hildegard Bingeniläisen analyysi melankolisista naisista tuntuu käsittämättömältä. Mutta Hildegard ei päästä miesmelankolikkoja ainakaan helpommalla.

Naisten melankoliailmaisu on alennettu merkityksettömäksi puheeksi, naiselliseksi kälätykseksi.

Paksuaivoisilla melankolikkomiehillä on sotkuiset verisuonet ja kalpeat kasvot. Silmissä on jotain palavaa ja käärmeen kaltaista. Paksu tumma veri palaa heidän suonissaan niin voimakkaana, että heidän käytöksensä naisia kohtaan on epäsopivaa ja hillitöntä, kuin eläimillä ja käärmeillä.

Hildegard kirjoittaa: ”He eivät rakasta ketään, vaan ovat katkeria, epäluuloisia, kaunaisia ja himossaan irstaita. Ollessaan kanssakäymisissä naisten kanssa, he eivät saata hallita itseään, vaan käyttäytyvät kuin aasit. Jos he joskus kykenevät hillitsemään himonsa, heistä tulee mieleltään sairaita ja he ajautuvat hulluuden valtaan. Arkisissa asioissa nämä miehet ovat käytännöllisiä ja taitavia. He nauttivat työnteosta.”

Kuvailu jatkuu ja saa yhä synkempiä sävyjä. Hildegardin mukaan melankolisten miesten himokkuus ja pahuus on nopeasti kasvavaa. Jos heillä olisi mahdollisuus, he ”saattaisivat vaikka tappaa ne naiset joiden kanssa ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä”. Ei ihme, että Hildegard itse valitsi elämän nunnaluostarissa.

Eliseo Sala, Malinconia o Pia de' Tolomei  (1813 – 1879)
Eliseo Sala, Malinconia o Pia de' Tolomei (1813 – 1879) Eliseo Sala, Malinconia o Pia de' Tolomei (1813 – 1879) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Melankolinen nainen tarvitsee miehistä ohjausta

Hildegard Bingeniläinen suositteli melankolisille naisille yksinelämistä. 1600-luvulla Robert Burton on toista mieltä. Melankolian anatomiassaan hän sanoo, että melankolia on haitallista erityisesti niille naisille, jotka elävät yksin. Burton tarkoittaa nunnia, neitoja ja leskiä, joilla ei ole aviomiestä hillitsemässä heidän sielunsa tulta.

Burtonin mukaan ”useimmat heistä ovat kykenemättömiä sanoin ilmaisemaan tunteitaan tai sitä mikä heitä vaivaa. Heitä on mahdotonta ymmärtää ja heidän sanomisistaan on hankalaa saada tolkkua. He saattavat olla jopa niin typertyneitä ja poissa tolaltaan, että kuvittelevat itsensä riivatuiksi. He ovat epätoivoisia, eivätkä kuitenkaan osaa tai halua kertoa mikä ja miten ja missä heidät on tolaltaan saattanut. He ovat kipujen ja tuskien vallassa ja valittavat, murehtivat, huokailevat, nyyhkyttävät jatkuvasti. He ovat tyytymättömiä ilman näkyvää syytä”.

Melankolikon kuva 1856-vuodelta
Miesmelankolikko on nero, naismelankolikko on hullu. Melankolikon kuva 1856-vuodelta Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Naisellista kälätystä

Renessanssin ja barokin ajalla miesmelankolikko sai nauttia melancholia generosasta, melankolian ja luomisen väliin jäävästä olotilasta. Melankoliset naiset eivät suinkaan ilmaisseet itseään ylväästi taiteen keinoin. Varsinkin ne, joilla ”napakka miehinen ohjaus” oli saavuttamattomissa, vajosivat puhumattomuuteen ja näin ollen myös kielen eli yhteiskunnan ulkopuolelle.

Melankolian sukupuolittuneisuudesta kirjoittanut Juliana Schiesari sanoo, että melankolian historiassa miehille on ollut määriteltynä väylä melankolisten tunteiden ilmaisuun vähemmän vieraannuttavalla tavalla. Sen sijaan naisten melankoliailmaisu on alennettu merkityksettömäksi puheeksi, naiselliseksi kälätykseksi.

Naisten melankoliapuheen on uskottu todistavan, että nämä naiset ovat kunnollisen miehen puutteessa.

Unihysteriaa
Unihysteriaa Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

1700-luvulla herkkä nainen oli ihailtava, mutta melankolisista ominaisuuksista oli päästävä eroon avioliittoon mennessä. Millainen naismelankolikko on L.Onervan Mirdja ja onko itsemurha ainoa teko, joka ylevöittää myös naismelankolikon? Kuuntele Musta aurinko – Melankolian kulttuurihistoriaa, Yle Radio1 maanantaisin 17.40 ja lauantaisin 22.45.

Lähteet:

Johannisson Karin: Melankolian huoneet. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2012.
Lyytikäinen Pirjo: Narkissos ja Sfinksi - minä ja toinen vuosisadan vaihteen kirjallisuudessa. SKS 1997.
Kristeva Julia: Musta aurinko. Suom. Mika Siimes ja Pia Sivenius. Nemo 1998.
Radden Jennifer (toim.): The Nature on Melancholy. Oxford University Press 2000.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.