Hyppää pääsisältöön

Melankolinen nainen on miehen puutteessa

Charpentier, Constance Marie - Melancholy 1801. Yksityiskohta.
Charpentier, Constance Marie - Melancholy 1801. Yksityiskohta. Charpentier, Constance Marie - Melancholy 1801. Yksityiskohta. Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Naiset ovat tilastollisesti miehiä melankolisempia. Faktan huomasi lääketiede jo 1600-luvulla ja sen voi havaita masennustilastoista 2000-luvulla. Antiikista saakka melankolia on kuitenkin mielletty älykkäiden ja luovien miesten ominaisuudeksi. Melankolian historia on miesten historiaa. Herkkä mies on melankolikko. Herkkä nainen on hysteerikko. Melankolinen mies on taiteilija ja nero. Hysteerinen nainen on hullu.

Keskiajalla aikansa radikaaliajattelija Hildegard Bingeniläinen kiinnitti poikkeuksellisesti huomiota myös naiselliseen melankoliaan. Tämä ei sinänsä ole yllättävää. Puhuihan feministien esiäiti siitäkin, kuinka tärkeää seksuaalinen mielihyvä on miehen lisäksi naiselle.

Hildegard Bingeniläinen kirjoittaa melankoliasta holistisen parantamisen kirjassaan Causae et Curae. Kirjan merkittävin ajatus on, että melankolia on seurausta perisynnistä. Tätä seuraa luku, jossa Hildegard kuvailee melankolisia miehiä ja naisia.

Piittaamattomia ja irstaita naisia

Georg Pencz - Die Melancholie 1545
Georg Pencz - Die Melancholie 1545 Georg Pencz - Die Melancholie 1545 Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Sellaiset naiset, joilla on heikot lihakset, paksut verisuonet, kohtuullisen vahvat luut ja sitkeä veri, ovat Hildegard Bingeniläisen mukaan piittaamattomia ja irstaita. Mikäli joku harmi painaa heidän mieltään, he muuttuvat luonteeltaan ilkeiksi. Koska he näin ollen ovat myös vastuuttomia ja epävakaita, he kärsivät usein melankoliasta.

Tämän kaltaiset naiset menettävät kuukautisten aikana tavallista enemmän verta ja heillä on hauras kohtu. He eivät Hildegardin mukaan pysty ottamaan vastaan, säilyttämään tai lämmittämään miehen siementä. Tämän johdosta he ovat terveempiä, voimakkaampia ja onnellisempia ilman kumppania. Ollessaan aviossa miehen kanssa he sairastuvat.

Hildegard Bingeniläinen kirjoittaa: ”Yleensä miehet välttelevät tämän kaltaisia naisia. He eivät kykene ystävälliseen puheeseen miesten kanssa. Jos he koskaan tuntevat lihan himoa, se on nopeasti ohimenevää. Jos melankolinen nainen saa rinnalleen tarpeeksi voimakkaan miehen, on mahdollista että hän kuitenkin synnyttää ainakin yhden lapsen. Tämä tapahtuu yleensä vasta vanhemmalla iällä.”

Carracci, Annibale: The Penitent Magdalen in a Landscape,n. 1598 (yksityiskohta)
Carracci, Annibale: The Penitent Magdalen in a Landscape,n. 1598 (yksityiskohta) Carracci, Annibale: The Penitent Magdalen in a Landscape,n. 1598 (yksityiskohta) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Käärmeet! Aasit! Eläimet!

Hildegard Bingeniläisen analyysi melankolisista naisista tuntuu käsittämättömältä. Mutta Hildegard ei päästä miesmelankolikkoja ainakaan helpommalla.

Naisten melankoliailmaisu on alennettu merkityksettömäksi puheeksi, naiselliseksi kälätykseksi.

Paksuaivoisilla melankolikkomiehillä on sotkuiset verisuonet ja kalpeat kasvot. Silmissä on jotain palavaa ja käärmeen kaltaista. Paksu tumma veri palaa heidän suonissaan niin voimakkaana, että heidän käytöksensä naisia kohtaan on epäsopivaa ja hillitöntä, kuin eläimillä ja käärmeillä.

Hildegard kirjoittaa: ”He eivät rakasta ketään, vaan ovat katkeria, epäluuloisia, kaunaisia ja himossaan irstaita. Ollessaan kanssakäymisissä naisten kanssa, he eivät saata hallita itseään, vaan käyttäytyvät kuin aasit. Jos he joskus kykenevät hillitsemään himonsa, heistä tulee mieleltään sairaita ja he ajautuvat hulluuden valtaan. Arkisissa asioissa nämä miehet ovat käytännöllisiä ja taitavia. He nauttivat työnteosta.”

Kuvailu jatkuu ja saa yhä synkempiä sävyjä. Hildegardin mukaan melankolisten miesten himokkuus ja pahuus on nopeasti kasvavaa. Jos heillä olisi mahdollisuus, he ”saattaisivat vaikka tappaa ne naiset joiden kanssa ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä”. Ei ihme, että Hildegard itse valitsi elämän nunnaluostarissa.

Eliseo Sala, Malinconia o Pia de' Tolomei  (1813 – 1879)
Eliseo Sala, Malinconia o Pia de' Tolomei (1813 – 1879) Eliseo Sala, Malinconia o Pia de' Tolomei (1813 – 1879) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Melankolinen nainen tarvitsee miehistä ohjausta

Hildegard Bingeniläinen suositteli melankolisille naisille yksinelämistä. 1600-luvulla Robert Burton on toista mieltä. Melankolian anatomiassaan hän sanoo, että melankolia on haitallista erityisesti niille naisille, jotka elävät yksin. Burton tarkoittaa nunnia, neitoja ja leskiä, joilla ei ole aviomiestä hillitsemässä heidän sielunsa tulta.

Burtonin mukaan ”useimmat heistä ovat kykenemättömiä sanoin ilmaisemaan tunteitaan tai sitä mikä heitä vaivaa. Heitä on mahdotonta ymmärtää ja heidän sanomisistaan on hankalaa saada tolkkua. He saattavat olla jopa niin typertyneitä ja poissa tolaltaan, että kuvittelevat itsensä riivatuiksi. He ovat epätoivoisia, eivätkä kuitenkaan osaa tai halua kertoa mikä ja miten ja missä heidät on tolaltaan saattanut. He ovat kipujen ja tuskien vallassa ja valittavat, murehtivat, huokailevat, nyyhkyttävät jatkuvasti. He ovat tyytymättömiä ilman näkyvää syytä”.

Melankolikon kuva 1856-vuodelta
Miesmelankolikko on nero, naismelankolikko on hullu. Melankolikon kuva 1856-vuodelta Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Naisellista kälätystä

Renessanssin ja barokin ajalla miesmelankolikko sai nauttia melancholia generosasta, melankolian ja luomisen väliin jäävästä olotilasta. Melankoliset naiset eivät suinkaan ilmaisseet itseään ylväästi taiteen keinoin. Varsinkin ne, joilla ”napakka miehinen ohjaus” oli saavuttamattomissa, vajosivat puhumattomuuteen ja näin ollen myös kielen eli yhteiskunnan ulkopuolelle.

Melankolian sukupuolittuneisuudesta kirjoittanut Juliana Schiesari sanoo, että melankolian historiassa miehille on ollut määriteltynä väylä melankolisten tunteiden ilmaisuun vähemmän vieraannuttavalla tavalla. Sen sijaan naisten melankoliailmaisu on alennettu merkityksettömäksi puheeksi, naiselliseksi kälätykseksi.

Naisten melankoliapuheen on uskottu todistavan, että nämä naiset ovat kunnollisen miehen puutteessa.

Unihysteriaa
Unihysteriaa Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

1700-luvulla herkkä nainen oli ihailtava, mutta melankolisista ominaisuuksista oli päästävä eroon avioliittoon mennessä. Millainen naismelankolikko on L.Onervan Mirdja ja onko itsemurha ainoa teko, joka ylevöittää myös naismelankolikon? Kuuntele Musta aurinko – Melankolian kulttuurihistoriaa, Yle Radio1 maanantaisin 17.40 ja lauantaisin 22.45.

Lähteet:

Johannisson Karin: Melankolian huoneet. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2012.
Lyytikäinen Pirjo: Narkissos ja Sfinksi - minä ja toinen vuosisadan vaihteen kirjallisuudessa. SKS 1997.
Kristeva Julia: Musta aurinko. Suom. Mika Siimes ja Pia Sivenius. Nemo 1998.
Radden Jennifer (toim.): The Nature on Melancholy. Oxford University Press 2000.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri