Hyppää pääsisältöön

Kaverin synttärit

Juha Hurme
Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Yksi parhaista ystävistäni, Pentti Haanpää, täyttää 110 vuotta lokakuussa. Ystävyyttämme ei häiritse vähääkään se, että hän on jo niinkin iäkäs. Eikä sekään, että Pena on pukannut koiranputkea jo kohta kuusi vuosikymmentä.Kirjailija Pentti Haanpää hukkui tapaturmaisesti Isoon Lamujärveen syksyllä 1955.

Minulla on tapana hakeutua itseäni fiksumpien seuraan. Sillä tavoin tulee ikään kuin ohimennen ja vaivihkaa kehittyneeksi itsekin. Pentti Haanpää on juuri tällainen luotettava ystävä, joka ei jätä ikinä pulaan, jolta löytyy aina osuva neuvo kiperässäkin paikassa.

Haanpää on myös aivan lyömätön jutunkertoja. Hänen seurassaan viihtyy tuntitolkulla päivästä päivään, vuodesta vuoteen. Ystävystyin hänen kanssaan vähän sattumankaupalla pikkupoikana ja ymmärsin jo silloin hänen jutuistaan yhtä ja toista.

Näin ikämiehenä joudun ilahtuneena ja vaikuttuneena huomaamaan, että ystävyytemme on vuosikymmenten myötä entisestään lujittunut.

Aivot höröllä syvennyn hänen juttuihinsa aina uudestaan ja uudestaan.

Aivot höröllä syvennyn hänen juttuihinsa aina uudestaan ja uudestaan. Nautin tarkasta ja taloudellisesta taidekielestä, jonka Pentti sorvasi pohjoisen Pohjanmaan puheenparresta. Nautin tarinan soljumisesta, pippurisesta ironiasta ja hellittämättömistä hyökkäyksistä kaikenkarvaista ahneutta, julmuutta, typeryyttä ja pinttynyttä tapasovinnaisuutta vastaan.

Nautin äkkikäänteistä ja hetkauksen paikoista. Hetkauksen paikoista?

Se on Pentti Haanpään oma taidetermi, hänen estetiikkansa peruskäsite. Hetkauksen paikka on se kohta teoksessa, jolloin oivallus läikähtää kokijan munaskuissa, ja kaikki jo koettu näyttäytyy uudessa valossa.

Se on Linnanmäen vuoristoradan äkkisyöksy, Thelonious Monkin jazzsävellyksen ällistyttävä sointuvaihto, se on noitien henkivakuuttaman Macbethin (”kukaan naisen kohdusta syntynyt ei mahda sulle mitään”) havainto, että häntä uhkaa miekallaan keisarinleikattu karpaasi.

Pentti Haanpään jutut ovat pullollaan hetkauksen paikkoja. Mitä useammin niihin perehtyy, sitä enemmän niitä löytyy.

Pentti Haanpään jutut ovat pullollaan hetkauksen paikkoja.

Haanpää kirjoitti kolmen kirjallisen vuosikymmenensä (1925-55) aikana enimmäkseen miehistä ja miessakeista. Tämä seikka ei millään muotoa tee hänestä, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien pelkäämättömästä puolustajasta, naisten sorsijaa.

Ovela ja elämän moninaiset keinot hallitseva Heta Rahko, nurkkaan ajettunakin lannistumaton Vanha Emäntä ja kaikkien suomalaisten voittamaton esiäiti Pussisen Akka edustavat väkevästi Haanpään karvaan ihanaa feminismiä.

Pentti Haanpää, Piippolan Leskelän kylän synkkä humoristi ja hilpeä pessimisti, ei päästä ihmissukua helpolla, olivat mitä sukupuolta tai yhteiskuntaluokkaa hyvänsä. Mies puhkoi työkseen elämänvalheita ja paljasteli oman elämänsä huijareita kolmen-neljän sivun novelleissaan eli ”jutuissaan” ja löyhästi toisiinsa sidotuista juttusikermistä sommitelluissa romaaneissaan.

Onneksi olkoon, ystäväni! 110 mittarissa ja edelleen täydessä iskussa. Syntymäpäivälahjaksi voin sinulle vain luvata, että ystävyytemme tulee säilymään ja syvenemään niin kauan kuin keinustuoli allani kiikkuu, silmä näkee ja aivo kytkee.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri