Hyppää pääsisältöön

”Latinan kieltä pitäisi oikeastaan kutsua romaniaksi”

Latinankielistä kirjoitusta kivessä
Latinankielistä kirjoitusta kivessä Kuva: Dan Diffendale latina

Useiden suomalaistenkin vierasperäisten sanojen taustalla on latina. Latinan kieli on lähtöisin indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa yhden laajan murreryhmän muodostivat muinaisitalialaiset heimot. Kielen käytössä on ollut tuhannen vuoden ajan erilaisia ilmenemismuotoja ja tyylitasoja. Roomalaisten tehokas taistelukoneisto varmisti aikanaan latinan säilymisen kilpailijoidensa puristuksessa.

Kun mietitään suomen kielen vierasperäisten sanojen taustoja, päädytään usein ruotsiin, joka on saanut sanan ranskasta tai saksasta. Lopulta eteen tulee latina. Latinisti Reijo Pitkäranta kertoo, että usein sanan alkuperäksi voidaankin jäljittää latina.

- Kaikki oudot sanat eivät suinkaan tule nyky-englannista, kuten jotkut luulevat, vaan yleensä paljon kauempaa. Vanhimmat esimerkit latinan kielestä ovat noin vuodelta 600 eKr. Kieli on lähtöisin indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa yhden laajan murreryhmän muodostivat muinaisitalialaiset heimot. Ne siirtyivät ehkä toisella esikristillisellä vuosituhannella Apenniinien niemimaalle eli Italiaan. Tämä indoeurooppalainen kantakieli on sekä kreikan että latinan ja myös monen muun Euroopan kielen alkukieli, Pitkäranta selittää.

Kieliryhmää puhuttiin aikoinaan Itä-Euroopan ja Mustanmeren välimailla monta tuhatta vuotta sitten. Kielimuodosta ei ole säilynyt suoranaisia dokumentteja, mutta kielitieteilijät ovat voineet rekonstruoida nämä muodot äännelakien avulla.

- Voidaan esimerkiksi sanoa, että uutta tarkoittava latinan sana novus, kreikan néos, englannin new ja ruotsin ny pohjautuvat yhteiseen kantamuotoon joka on nevos, Pitkäranta kertoo.

Kielen ydinalueena Rooma

Latina oli aluksi vain hyvin pieni paimentolaisten ja maanviljelijöiden käyttämä kielimurre Rooman Palatium-kukkulan kylissä. Latinisti Reijo Pitkäranta toteaa, että koska latinan ydinalue oli Rooma, latinan kieltä pitäisikin oikeastaan kutsua romaaniksi tai romaniaksi.

- Antiikin ajan runoilijoiden ja historioitsijoiden mukaan latinan kieli sai nimensä Latinus-nimisen kuninkaan mukaan, joka asui Latiumin maakunnassa Rooman eteläpuolella.

Mitä Italiassa sitten puhuttiin ennen latinaa? Latinisti Pitkäranta kertoo, että nykyään uskotaan, että Välimeren alueella oli asukkaita jo ennen latinan kieltä ja sen sukukieliä puhuvien tuloa.

Latina oli aluksi vain hyvin pieni paimentolaisten ja maanviljelijöiden käyttämä kielimurre.

- Puhutaan Välimeren alueen asukkaista, mutta he ja heidän kielensä jäivät näiden uusien tulokkaiden alle. Heidän kielestään on kuitenkin säilynyt joitakin lainasanoja. Sellaisia, jotka eivät ole sukua sen enempää latinalle kuin kreikallekaan vaan luultavasti olivat näiden Välimeren alueen muinaisten kansojen käyttämiä.

Arvellaan, että ainakin sanat lilja ja ruusu on peritty muinaisten Välimeren kansojen kielestä.

- Latinan sana vinum on myös lainattu välimeren kansojen kielestä. Nämä lainasanat osoittivat, että nuo kansat viljelivät liljoja ja ruusuja ja joivat viiniä, tai ainakin olivat läheisesti tekemisissä näiden kanssa.

Kilpailu kieliherruudesta ratkesi sotimalla

Latinisti Reijo Pitkäranta kertoo, että latinan kielellä oli aikoinaan useampikin vakavasti otettava kilpailija.

- Etruskin kieli oli latinan vakava kilpailija monestakin syystä. Tällä kansalla oli Italiassa 600-luvulta eKr. suuri sotilaallis-poliittinen vaikutusvalta. Noin 500 eKr. heidän valta-alueensa ulottui Pohjois-Italiasta Po-joen tienoilta aina Rooman eteläpuolelle Campanian alueelle asti. Latina olisi aivan hyvin voinut joutua etruskien jalkoihin, kun ottaa huomioon, että itse latinan kielen pääkaupunki Rooma on luultavasti etruskia. Sana pohjautuu nähtävästi erääseen etruskilaiseen sukunimeen. Muutoinkin heidän kaikinpuolinen etevämmyytensä oli niin huomattava, että he olisivat saattaneet tulla Italian ja laajemmankin alueen herroiksi. Kuitenkin 400 eKr. he kärsivät tappion kreikkalaisia siirtokuntia vastaan käydyssä meritaistelussa Napolin lähellä. Sen jälkeen heidän vaikutusvaltansa ja mahtinsa alkoi taantua, Pitkäranta taustoittaa.

Etruskin kieltä puhuttiin kuitenkin Rooman lähistöllä vielä 100-luvulla jKr. Nykyinen Toscanan maakunnan nimi on muisto heistä.

Toinen vahva kilpailija oli kreikan kieli. Kreikkalaiset olivat 700-luvulta eKr. lähtien valloittaneet siirtokuntien kautta koko Etelä-Italian aina Napolin seudulle saakka. Napolin nimi tulee muinaiskreikan sanasta neápolis, joka tarkoittaa uutta kaupunkia.

- Etelä-Italia ja Sisilia olivat eräänlainen kreikkalaisten Amerikka. Sinne siirtyi hyvin vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja sivistys oli siellä hyvin korkealla. Tuota aluetta kutsuttiinkin Magna Graeciaksi eli Suur-Kreikaksi. Heidän sotilaallinen valtansa ja voimansa eivät kuitenkaan riittäneet vastustamaan roomalaisia, ja koska Etelä-Italia joutui sitten roomalaisten valtaan, Rooma säilytti kielensä, Pitkäranta kertoo.

Kreikan kieli oli kuitenkin kulttuurisen ylivoimansa takia hyvin vaikutusvaltainen, joten Roomasta tuli käytännössä kaksikielinen kaupunki. Latinaa ja kreikkaa osattiin sivistyneissä piireissä yhtä hyvin.

Yksi latinan kilpailijoista oli puunin kieli, jota puhuttiin Pohjois-Afrikan Karthagossa.

- Jos karthagolaiset olisivat voittaneet roomalaiset, puunista olisi hyvinkin voinut tulla tuon alueen valtakieli, Pitkämäki sanoo.

Latinan kielellä oli monia ilmenemismuotoja

Koska latinaa puhuttiin yli tuhat vuotta, kielimuodot vaihtelivat eri aikakausina.

- Latinan kielen käytössä on monia eri ilmenemismuotoja ja tyylitasoja riippuen siitä, millaisia puhujia ja kirjoittajia oli, millainen oli heidän sivistystasonsa ja mitä käyttöä varten latinaa puhuttiin tai kirjoitettiin. Myös vuosisadalla, jolloin kieltä puhuttiin, on vaikutusta, Reijo Pitkäranta kertoo.

Kouluissa opetettiin ylintä tasoa, eli kirjalatinaa, kielioppisääntöjen mukaan. Sitä myös käytettiin virallisissa yhteyksissä ja korkeatasoisessa julkaisutoiminnassa. Tämä latinamuoto säilyi kouluopetuksessa vakiintuneiden normien takia vuosisadasta toiseen lähes samanlaisena.

Latinan perilliset italia, ranska ja espanja perustuvat puhuttuun kansanlatinaan.

- Sen lisäksi oli puhuttu kieli, joka sekin voidaan jakaa eri tasoihin riippuen puhujan sivistystasosta. Oli siis olemassa sivistynyt puhekieli ja sitten tavallisen kansanmiehen käyttämä kansanlatina. Tämä niin sanottu vulgääri-latina eli kansanlatina, joka ei ollut mihinkään kielioppisääntöihin sidottua, saattoi rehottaa täysin vapaana. Se erosi kirjalatinasta sekä sanastoltaan että muodoltaan, Pitkäranta sanoo.

Latinan perilliset, romaaniset kielet kuten italia, ranska ja espanja perustuvat nimenomaan puhuttuun kansanlatinaan. Niinpä niiden rakenne on aivan erilainen kuin kirjalatinan.

- Voidaan sanoa, että latinaa puhuttiin elävänä kielenä noin vuoteen 600 jKr. asti. Sitä seuraava yli 200 vuoden ajanjakso on ikään kuin romaanisten kielten sikiövaihe, kunnes sitten ensimmäiset romaanisten kielten dokumentit syntyivät 800-luvulla, Pitkäranta kertoo.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri