Hyppää pääsisältöön

Sinirinta – todellinen laulutaituri

sinirinta
sinirinta Kuva: YLE/Juha Laaksonen sinirinta

Sinirinnat suuntaavat syysmuutolle elo-syyskuussa. Laulua ei enää syksyn muuttomatkalla pääse kuulemaan, mutta tarkkasilmäinen lintuharrastaja voi nähdä lajin vaikkapa kotipihalla, viinimarjapensaan suojissa, etsimässä ravintoa. Ruovikoiden ja maankaatopaikkojen kasvustoissa elokuun lopulla lepäilee ja tankkaa kymmenittäin Lapin maakuntalintuja.

Mestarilaulaja

Lintujen laulutaidoista voi olla montaa mieltä, mutta väitän, että sinirinta kuuluu maamme lintulajiston kärkikastiin. Sen vivahteikkaaseen repertuaariin kuuluu omien sävellysten lisäksi muilta lintulajeilta matkitut äänet. Kilpisjärvellä tutkijat laskivat parhaiden sinirintakoiraiden laulun sisältävän otteita yli 40 muun lintulajin laulusta.

Kilpisjärvellä tutkijat laskivat parhaiden sinirintakoiraiden laulun sisältävän otteita yli 40 muun lintulajin laulusta.
Sinirinta on erityisen herkkä käyttämään toisten lajien varoitusääniä. Siinä se voi olla jopa maamme paras. Jos kuulee hieman oudossa ympäristössä järripeipon, urpiaisen, niittykirvisen, liron tai leppälinnun varoittelevan, niin on syytä tarkistaa ääntelijä. Kiihdyksissä sinirinta hoitaa myös kivitaskun, pajulinnun ja punakylkirastaan varoittelut kiitettävästi.

Monia nimiä

Sinirinnan laulun ominaisuuksista kertoo jo sen saamenkielinen nimi giellavealgu, eli kielenvelkoja tai ehkä paremminkin kielenlainaaja. Sinirinnan laulua kuvaavat myös saamenkieliset nimitykset biellocizas, (tiukulintu) ja cuohtegielat (satakielinen). Kansanomaisilla nimillä sinirintaa on kutsuttu Enontekiöllä ja Sodankylässä kellolinnuksi. Hauskoja nimityksiä ovat myös kattilansangan kilisyttelijä, -soittelija ja -helisyttelijä. Onpa pohjoisessa nimenä tuttu sinirintakerttu ja sinirintakerttulikin.

Johannes Turi kuvaa teoksessaan Kertomus saamelaisista sinirinnan laulua seuraavasti: "Ja kun se aavistaa auringon, se soittelee kaikin mahdollisin tavoin ja toisinaan se soittaa tiukua. Ja kun se tuntee kylmän, sillä on hyvin kankea kieli eikä se saa tulemaan kaunista ääntä." Tämän kertomuksen perusteella sinirinta nauttii valoisista ja lämpimistä päivistä, mutta karussa Pohjolassa se joutuu virittelemään säkeitään myös koleina kesäpäivinä.

Kuuntele Luontoretki -ohjelma, jossa Antero Järvinen kertoo sinirinnoista. Yle Areenasta voit kuunnella myös muita Luontoretkiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto