Hyppää pääsisältöön

Vahakabinetti sikisi rohkeudesta ja oli matkailusampo Mikkelille

Matkailun edistämiskeskus palkitsi Mikkelin matkailu Oy:n vuoden 1983 parhaasta matkailutuotteesta. Tuote oli Suomessa uutuus: vahakabinetti eli ihmismuseo. Kabinetti sai yleisöltä loistavan vastaanoton ja jo neljässä kuukaudessa se tuotti tekijöilleen sijoitukset takaisin.

Myös Yleisradio kiinnostui vahakabinetista. TV2:n viihdetoimitus toteutti vuonna 1983 ohjelman matkailukeskus Visulahden henkilöhistoriallisesta galleriasta.

Mikkelin matkailu Oy:n toimitusjohtaja Heikki Kähärä 1983.
"Teoriassa tämän pitäisi olla täysin epäonnistunut", toimitusjohtaja Heikki Kähärä kertoo ohjelmassa. Mikkelin matkailu Oy:n toimitusjohtaja Heikki Kähärä 1983. Kuva: Yle kuvanauha elävä arkisto

Toimitusjohtaja Heikki Kähärä totesi haastattelussa, ettei vahakabinetti todellakaan ollut mikään uusi temppu missään muualla, paitsi Suomessa.

Idea oli herännyt jo viisitoista vuotta aiemmin, jolloin Kähärä oli vieraillut eurooppalaisissa vahakabineteissa. Ulkomaisissa kabineteissa ei ollut suomalaisia merkkihenkilöitä esillä, ja koska Suomesta ei vielä ollut vahakabinettia, oli markkinarako Visulahden uutuudelle olemassa.

Oliko museo sitten puhtaasti bisnestä vai oliko kyseessä savolainen jekku? Kabinetin ensimmäinen rakennusvaihe oli maksanut ”muutaman miljoonaa markkaa”, joka oli kuitenkin tullut jo neljässä kuukaudessa lähes kokonaan takaisin.

Kabinetin taustalla oli suurempaa matkailukehitystä. Mikkelin kunnallinen matkailutoiminta oli kokonaisuudessaan siirretty osakeyhtiön hoidettavaksi. Se oli Suomessa ainutlaatuista. Liiketoimintaa eivät siis häirinneet kunnallispolitiikan taikka byrokratian koukerot. Liiketoiminnan kannalta ratkaisu oli tehokas, mutta rohkeutta kabinetin luominen oli vaatinut sekä tietenkin työtä.

Ohjelman alussa seurataan uusien vahanukkejen valmistamista. Kuvanveistäjät ja teknikot olivat tehneet kaiken alusta alkaen itse. Jopa nukeissa käytetyn vahan koostumus oli kokeilulla saavutettu lopputulos.

Kaikkiaan kabinetin loivat eri alojen ammattilaiset yhteistyössä: taiteilijat, pukusuunnittelijat, puusepät, arkkitehdit, kuvanveistäjät, metallimiehet, ompelijat, pukijat, maskeeraajat, peruukkimestarit, kampaajat, äänisuunnittelijat, graafikot, tietokoneohjelmoijat, historialliset asiantuntijat ja vielä markkinointisuunnittelijat.

Vahakabinetti ei ole mikä hyvänsä näyteikkunasomistus― Ohjelman juontaja Pekka Koskinen

Tekijöille yllykkeenä oli teoksen onnistuminen kokonaisuutena. Tavoitteena ei ollut esikuvalleen täydellisen yhdennäköinen nukke. Kokonaisuus ja sen katsojassa herättämä kokemus ratkaisi museon menestyksen.

Ketä kabinetista sitten sen aloitusvuonna löytyi? Ohjelman jälkipuoliskolla katsastetaan vahakabinetti kokonaisuudessaan turistin silmin. Kierros alkoi kabinetin virallisen suojelijan, tohtori Ahti Karjalaisen vahakuvan tervetulotoivotuksella.

Kierros vei valtiomiessaliin, jossa esiteltiin Suomen presidentit. Poikkeuksen teki marsalkka Mannerheim, jonka kuva oli sijoitettu Suomen sotahistorian osastolle. Valtiomiessalissa oli esillä myös Neuvostoliiton ja muiden naapurivaltioiden suurmiehiä.

Kulttuuriosastolla esiteltiin Akseli Gallen-Kallela, Aleksis Kivi, Alvar Aalto ja Jean Sibelius. Sotahistorian ostolta löytyi myös fiktiivisiä hahmoja.

Suomalaisen huippu-urheilun tähtihetkille oli varattu oma osastonsa. Erikoislaatuinen antisankareiden osasto ei liittynyt kehenkään tunnistettavaan henkilöön. Tapahtumia kuvattiin 1920-luvun kieltolain ajalta.

Kierroksen lopussa löytyvältä viihdeosastolta löytyivät Beatlesit, Olavi Virta, Chaplinin kulkuri ja konstaapeli Reinikainen. Ja tietysti Joulupukki.

Alkuaikanaan vahakabinetissa oli varsin vähän naisten pohjalta tehtyjä nukkeja. Ella Erosen ja Ansa Ikosen lisäksi ohjelmassa nähdään ainoastaan Peppi Pitkätossu.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto