Kuusi kuvaa Jaakko Heinimäen elämästä

Kävin pikkupoikana Pelastusarmeijan lastentarhassa, jota kutsuttiin siihen aikaan seimeksi. Olen siis seimen lapsi. Siellä opin lauluja, joita rallatin myös kotona. Isäni äänittämällä kelanauhalla laulan Riennä eespäin, rasteraameraa. En tiennyt mikä tämä rasteraamera on, enkä tiedä vieläkään, mutta pappi minusta kuitenkin tuli.

On hyvin osuvaa, että pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäen isä äänitti pikku-Jaakon hengellisiä lauluja samalle nauhalle Irwinin Ryysyrannan kanssa. Heinimäen teologiassa tuntuu olevan poikkeuksellisen vinoa juurevuutta, velmuilua hartauden seassa. Lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen, enemmänkin työväen aatteita arvostava. Mitkä tekijät sitten vetivät kohti kirkkoa?

Muistan lämmöllä jääkaappi-pakastimen kokoisia tätejä, jotka hoitivat minua Pelastusarmeijan lastentarhassa.

—Minulla on hyviä tunnemuistoja Pelastusarmeijan hoitajista, niistä jääkaappi-pakastin -yhdistelmän kokoisista tädeistä, jotka minua hoitivat, hoitajattaren asuissaan. Myöhemmin, Lohjan seurakunnan rippikoulussa kesällä 1980, kohtasin pappeja, joita pidin hyvinä tyyppeinä. Jäin hengailemaan seurakuntanuorten porukoihin ja teologisen tiedekunnan oppiaineet alkoivat vaikuttaa kiinnostavilta. Lähdin opiskelemaan teologia, ei pappeus edellä, mutta kyllä minulla oli selkeä valmius tai kutsumus myös papin tehtäviin.

Nykyiseltä ammatiltaan Jaakko Heinimäki on tietokirjailija. Hän on tutkinut mm. viinejä ja pyhimyksiä, myös yhdessä:

—Monien viinipullojen etiketissä on pyhimysten nimiä tai kuvia. Lähdin tutkimaan keitä nämä henkilöt ovat ja miksi heidän nimiinsä on pullotettu viiniä. Näin syntyi kirjani Harrasta viiniä.

Jokaisella pitäisi olla bändi.

Myös olut herkistää Heinimäen, etenkin jos mallasjuomaa sihauttaa kiukaalle:

—Laitilan pappa heitti aina olutta kiukaalle. Olen jatkanut perinnettä. On uskomatonta, miten voimakkaita ovat tuoksumuistot. Kun kiukaasta nousee tuttu maltainen höyry, olen samassa taas 9-vuotias ja istun papan vieressä lauteilla.

Tänä kesänä Jaakko Heinimäellä on ollut kaksikin hyvää syytä juhlaan. Hän täytti 50 vuotta ja hänen bändinsä julkaisi ensimmäisen levynsä. Petty Pilgrims on jäsenilleen ainakin puolivitsinä mielenterveysorkesteri.

Kutsumme Petty Pilgrims´iä puolivitsinä mielenterveysorkesteriksi.

—Jokaisella pitäisi olla bändi. On harvinaista, että ihminen yli nelikymppisenä saa elämäänsä uusia läheisiä ystäviä. Soittoharrastus on tuonut minulle nämä bändiläiset, ystäväihmiset. Olen saanut soittamisen myötä aivan uuden elämän.

Katso ja kuuntele Jaakko Heinimäen kotialbumeistaan valitsemat viisi kuvaa plus se kuudennen, vielä ottamattoman kuvan tarina!

Jaakko Heinimäki