Hyppää pääsisältöön

Koukussa luontovalokuvaukseen?

Härkälintu ui
Härkälintu ui Kuva: Katri Pyykkö härkälintu

Kuinkahan moni meistä pitää päivittäin kameraa mukanaan ja ottaa kuvia havainnoistaan, ainakin joskus? Harrastajien määrä alkoi kasvaa jo 1970-luvulla luonnonsuojeluaatteen aktivoitumisen mukana, mutta vasta 2000-luvun digiaika on tuonut harrastuksen kaikkien ulottuville.

Yle Radio 1:n Luontovalokuvan jäljillä –sarja kartoittaa aihetta alan ammattilaisten ja harrastajien sekä eri alojen tutkijoiden kautta. Unohtamatta kuitenkaan sitä kaikkein tärkeintä: luonnossa liikkumisen iloa.

Suomessa arvellaan olevan satoja tuhansia ihmisiä, jotka harrastavat luontovalokuvausta kuulumatta kuitenkaan mihinkään kameraseuraan. Kolmisen tuhatta osallistuu seuratoimintaan ja Luontokuva-lehden tilaajia on viisituhatta.

Kuvatarjonta on valtavaa ja eri mediat käyttävät paljon harrastajien ottamia kuvia. Kuvan hinta on sen vuoksi laskenut huomattavasti ja oleellisen osan tuloistaan luontovalokuvauksesta saavia valokuvaajia onkin Suomessa enää kolmisenkymmentä.

Mitä me sitten kuvaamme?

Valokuvakilpailuihin osallistutaan eniten lintu- ja maisemakuvilla, mutta vaihtoehtoja on vaikka kuinka, makrokuvauksesta tähtiin.

Itse kukin voi valita oman kohteensa ja oman tapansa lähestyä aihetta. Erikoistuminen onkin valttia: sosiaalisessa mediassa on kymmenittäin erilaisia ryhmiä, joista löytää omia lajitovereitaan. Yhdet kuvaavat lintuja, toisten aarteena on sienimetsä herkkuineen, joillekin ötököiden maailma on se ihmeellisin ja jotkut kulkevat niska kenossa tallentamassa erikoisia pilvimuodostelmia.

Hieman sammaloitunut siirtolohkare
Hieman sammaloitunut siirtolohkare Kuva: Sinikka Jauhiainen siirtolohkare

On monta tapaa katsoa asioita, ja kaikki niistä voivat olla keskenään erilaisia. Luontovalokuvalle ei voi ajatella vain yhtä kaanonia. Suomalaisia luontovalokuvaajia yhdistää oikeastaan ainoastaan jaettu kiinnostus luonnonilmiöihin ja pohjoinen valo.

Sääkuvat

Kuvaukselliset sääolosuhteet innostavat katsojia lähettämään vuosittain yli kymmenen tuhatta kuvaa Yle uutisten sääkuviin. Niitä julkaistaan sekä lähetyksissä että netissä.

Suurin osa kuvista tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Ne kertovat kuvaajan arjesta, loma- ja työkausi erottuvat selvästi. Niissä kuvastuu suomalaisen maiseman vuodenkierto ja se, missä ihmiset milloinkin liikkuvat. Kesällä yleisin kuvauspaikka saattaa olla mökkiranta, ruska-aikaan lähetetään ruskaretkillä otettuja kuvia.

Toimittaja Tiina Harpf.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri