Laulu ja musiikki kuuluvat vahvasti romanikulttuurin. Lähes jokainen mustalainen laulaa, ja moni laulaa todella hyvin. Mustalaisen laulu on usein alakuloista ja valittavaa.
Romanien laulut ovat kertovia ja niissä on aina tarina. Mustalainen laulaa kaihosta, kaipuusta, yksinäisyydestä, hylätyksi tulemisesta ja kovasta elämästä.
Laulun lajeja on monia. On rakkauslauluja, kertovia lauluja, muistolauluja, vankilalauluja ja mahtilauluja.
Vuonna 1973 valmistuneessa ohjelmassa ”Saako laulaa?” esitellään romanien laulu- ja musiikkiperinnettä, joka esimerkin voimin siirtyy sukupolvelta toiselle.
Romanien yhteisissä tapahtumissa lauletaan lähes aina. Omien perinteisten laulujen lisäksi romanit laulavat hengellisiä lauluja ja iskelmiä. Kaihoisien tangojen taitajina romanit ovat erityisen tunnettuja. Romanit ovat menestyneet hyvin niin iskelmälaulajina kuin tangokuninkainakin.
Tavallisesti romanit laulavat omissa tilaisuuksissa ilman säestystä. Lauluissa on vaikutteita valtakulttuureista aina rekilauluja myöten. Surumielinen poljento on slaavilaista perua.
Romaneilla on myös omankielisiä lauluja. Romanikieli kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen ja on peräisin Intian luoteisosista. Romanikielen perustana on vanha sanskrit, josta on kehittynyt myös hindi. Romani ja hindi ovat sisarkieliä.
Romanikieli on kansainvälinen kieli ja sillä on miljoonia puhujia. Vuosisatojen saatossa kieli on kuitenkin hajaantunut useisiin murteisiin. Samalla se on saanut vaikutteita paikallisista kielistä, vaikka perussanasto on säilynyt samanlaisena.
Lauluperinteen ohella ohjelmassa esitellään myös romanien puku- ja tapakulttuuria.
Naisten työtä ovat perinteisesti olleet käsityöt, kaupustelu ja povaaminen. Nainen on hoitanut perheen ja mies on edustanut perhettä ulospäin.
Miehet ovat kiertäneet markkinoita ja tehneet hevoskauppaa. Romanimiehet ovat toimineet myös pläkkiseppinä. Romanit ovat hallinneet myös eläinten lääkinnän. – Ja kellä ei ollut hevosta, ei se ollut minkään arvoinen!
Romanit noudattavat pukeutumisessa tarkkoja sääntöjä. Romaninainen pukeutuu Suomessa periteiseen asuun aikuistuttuaan. Paksusta, mustasta sametista valmistettuun hameeseen menee kangasta 7-8 metriä. Romaninaisen puku on säilynyt vuosikymmeniä muuttumattomana. Tosin puvut ovat entistä koristeellisempia.
Romanimies pukeutuu mustiin suoriin housuihin, valkoiseen paitaan ja liiveihin. Aina 1960-luvulle asti romanimiehet suosivat ”ajurin pukua”, jonka tunnusmerkkejä olivat koppalakki ja nahkatakki. Asuun kuuluivat myös saappaat, joiden malli on vaihdellut paikallisesti. Keski-Suomessa suosittiin erilaisia saappaita kuin Pohjanmaalla.
Oheinen ohjelma on kuvattu Sysmässä, Hartolassa ja Joutsassa. Romaniperinteitä ohjelmassa esittelevät Anna, Rauha, Ruusa, Saska ja Pekka Borg, Eila, Ingrid, Birgit, George ja Tauno Hedman, Pekka Ek sekä Veikko Valentin.