Hyppää pääsisältöön

Paikannimen taivutus voi olla viesti menneisyydestä

Jalasjärven kyltti.
Jalasjärvi taipuu Jalasjärvellä. Jalasjärven kyltti. Kuva: Wikimedia Commons/Roquai katukyltti

Ikaalisissa vai Ikaalisilla? Imatrassa vai Imatralla? Raumalla vai Raumassa? Rovaniemellä vai Rovaniemessä?

Paikannimet taipuvat eri tavoilla, ja nimen taivutusmuoto on kaupungin tai kunnan asukkaille identiteettikysymys. Tämä tekee taivutuksen ongelmalliseksi ulkopaikkakuntalaiselle. Sijapääte on usein viesti kaukaisuudesta ja voi kertoa muun muassa paikan asutushistoriasta. Nimet ovat kuitenkin yksittäistapauksia, eikä taivutusmuotoa voi välttämättä suoralta kädeltä perustella. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo, miksi paikannimet taipuvat niin eri tavoin.

Kesällä festivaaleja järjestettiin muun muassa Porissa, Seinäjoella, Ikaalisissa ja Kaustisella. Kaikki edellä mainituista paikannimistä taipuvat eri tavalla. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo, että sijapääte on usein viesti menneisyydestä.

- Jo 1940-luvulla, kun Kotikielen Seuran sihteeri selvitteli kuntien nimien taivutusta, hän kirjoitti aiheesta: ”on mahdotonta laatia tätä seikkaa koskevia suhteellisen lyhyitä, helposti muistettavia ja kaikkiin nimiin soveltuvia sääntöjä sen vuoksi, että samasta nimityypistä eri paikkakunnilla käytetään eri paikallissijasarjoja”.

Taivutussarjan on määrännyt nimen alkuperäinen luonne.

Paikkala kertoo, että 1960-luvulla Kustaa Vilkuna tarkasteli asiaa kulttuurihistoriallisesta ja kansantieteellisestä näkökulmasta. Hän päätyi ajatukseen, että juuret voitaisiin juontaa kahteen pääseikkaan.

- Sellaiset asumusnimet, joiden kantanimenä on alkuperäinen talon tai siitä laajentuneen kylän nimi tai selvästi rajoittuneen, mahdollisesti rajatun oleskelupaikan nimi, taipuvat sisäisissä paikallissijoissa. Sen sijaan luontonimet, jotka ovat olleet käytössä jo ennen asutuksen alkua tai ennen sen vakiintumista, ja jotka ovat rajoiltaan epämääräisiä tai laajoja, taipuvat ulkoisissa paikallissijoissa. Taivutussarjan on siis määrännyt nimen alkuperäinen luonne, Paikkala selittää Vilkunan teoriaa.

Paikkala kertoo, että nimien avulla voi myös selvittää paikan asutushistoriaa. Vanhojen nimien taivutuskaavasta voi pohtia, milloin se on mahdollisesti asutettu. Sen sijaan kun nykyään nimetään uusia paikkoja, noudatetaan mallinmukaista taivutusta. Taivutuksesta ei voi päätellä mitään nimen luonteesta.

Jokainen nimi on yksittäistapaus

Pori on perustettu kaupungiksi, joten on luontevaa sanoa "käydään Porissa". Mutta Seinäjoki on joen nimi. Ollaanko tämän vuoksi Seinäjoella? Sirkka Paikkala kertoo, että asia ei ole aivan niin yksinkertainen.

- Tässä voidaan katsoa tätä Vilkunan näkökulmaa. Seinäjoki on alkujaan 1500-luvulla ollut kylä, joka on kuulunut Ilmajokeen, joten voidaan katsoa, että kyseessä on sellainen paikka, jossa on käyty jo ennen kuin se on asutettu. Nimi juontuu luontonimestä, ja taivutus on siirtynyt, kun talosta on tullut kylä, kylästä mahdollisesti kappeli, kappelista seurakunta, vähitellen pitäjä, kunta ja kaupunki. Vanha taivutuskaava on kulkenut mukana tähän päivään saakka.

Entäpä miksi ollaan Ahvenanmaalla eikä Ahvenanmaassa? Paikkala kertoo, että maa-loppuiset saarten nimet taipuvat yleensä ulkopaikallissijoissa. Kaikki saaret eivät kuitenkaan taivu samalla tavalla. Esimerkkinä Korppoo, joka taipuu Korppoossa.

Aurinko laskee Ahvenanmaalla.
Maa-loppuiset saarten nimet taipuvat yleensä ulkopaikallissijoissa. Niinpä ollaan Ahvenanmaalla. Aurinko laskee Ahvenanmaalla. Kuva: Wikimedia Commons/Ane Cecilie Blichfeldt auringonlasku

- On esitetty, että silloin kun rantaviiva muodostaa selvän rajan, sitä voidaan verrata myös sellaiseen aidattuun alueeseen, että käytetään sisäpaikallissijaa. Maa-loppuiset saaret ovat monesti aika laajoja. Voidaankin ajatella, että siinä on se tietynlainen laajuus ja epämääräisyys vaikuttamassa tähän ulkopaikallissijaan, Sirkka Paikkala toteaa.

Aina kun mietitään taivutusta, täytyy selvittää, onko kyseessä asutusnimi, kylän, kulmakunnan, tai kaupungin nimi, vai puhutaanko kaikista paikoista yhdessä.

- Jos ajatellaan, että asutusnimen taustalla on luontonimi, esimerkiksi joku järvennimi, vaikkapa nyt Säyneinen, järvellä voidaan olla Säyneisellä, mutta sitten voidaan tehdä eroa asutusnimeen, ja sanoa Säyneisessä, Paikkala toteaa.

Paikkala kertoo, että kukin nimi on yksittäistapaus. Suoralta kädeltä ei voi selvittämättä sanoa, miksi taivutus on juuri näin tai noin. Tietyn taivutusmuodon käyttö on paikallisille myös tärkeä identiteettikysymys.

- Jos vieraspaikkakuntalainen käyttää esimerkiksi murretta asukkaiden mielestä virheellisesti, kyllähän se ärsyttää. Sama pätee paikallissijataivutuksiin. Kieli on niin syvällä ihmisessä, että jos niitä taivutetaan toisin kuin paikkakunnalla taivutetaan, siitä ei pidetä. Sen lisäksi, että taivutusmuodot ovat vakiintuneet tällaisiksi, kielenhuollossa on annettu suositus, että käytetään paikkakunnalla käytettävää taivutustapaa ihan yleisesti. Se tietysti tuottaa vaikeuksia, koska ulkopuolinen ei voi mitenkään tätä tietää, Paikkala sanoo.

Kotus työstää paraikaa päivitettyä versiota Asutusnimihakemistosta. Se julkaistaan myöhemmin Kotuksen verkkosivuilla.

Miksi Kaustisella eikä Kaustisilla?

Suomesta löytyy useita paikkakuntia, joiden nimi voidaan taivuttaa sekä sisä- että ulkopaikallissijoissa. Yksi esimerkki on Karvia, joka taipuu sekä muodossa Karviasta että Karvialta. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo, että yleensä tämä kahdenlainen taivutuskäytäntö liittyy uusien asukkaiden tuloon. Muitakin syitä on.

- Esimerkiksi Iisalmesta on käytetty molempia. On sanottu Iisalmessa mutta Iisalmella silloin kun on tarkoitettu vanhaa maaseurakuntaa. On sanottu Rovaniemessä, kun on puhuttu kaupungista eli kirkonkylästä ja Rovaniemellä, kun on käytetty ilmaisua pitäjästä. Suppeampi alue on se sisäpaikallissija, ja laajemmasta alueesta on käytetty ulkopaikallissijaa. Nämä erilaiset taivutusmuodot ovat voineet jäädä vaihtelevaan käyttöön, niin että voidaan käyttää kumpaa tahansa. Mynämäessä, Mynämäellä tai Riihimäessä, Riihimäellä, Paikkala luettelee.

Moni nen-päätteinen paikkakunta, esimerkiksi Ylinen ja Ikaalinen taipuvat ikään kuin monikossa Ylisillä, Ikaalisissa. Kaustinen on kuitenkin poikkeus. Moni ulkopaikkakuntalainen vääntää nimen muotoon Kaustisilla, vaikka paikalliset haluavat sanottavan Kaustisella.

Useimmat taipuvat monikossa, koska ne ovat alun alkaenkin olleet monikollisia.

- Nen-loppuiset nimet ovat luku sinänsä, ja ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Useimmat taipuvat monikossa, koska ne ovat alun alkaenkin olleet monikollisia. Niissä on taustalla asukkaan nimitys. Esimerkiksi Ikaalista on tulkittu, että nimi on alun alkaen ollut Ikajala, josta on muodostunut Ikaala, ja asukkaita on kutsuttu nimellä ikaaloinen. Tällaisen taloryhmän tai kyläryhmän asukkaita on kutsuttu ikaaloisiksi ja sanottu, että ollaan ikaaloisissa. Vanhoissa asiakirjamerkinnöissä kylännimenä on vanhastaan Ikaalois. On siis puhuttu Ikaaloisten kylästä. Nimi ei ole alkuaan nen-loppuinen.

Paikkala kertoo, että moniin monikollisiin nimiin nen-loppu on lisätty myöhemmin, vasta 1900-luvun alkupuolella. Toinen tällainen esimerkki on Joroinen, joka oli alkuaan Joroisten pitäjä. Joroisissa on kylännimeen viittaava asukasnimitys, ja sen vuoksi nimi on monikollisessa muodossa. Yksiköllinen nen-loppuinen muoto on siis useissa tapauksissa tehty jälkeenpäin.

Samalla tavalla mallinmukaisesti on muodostettu monista ruotsinkielisistä näs-loppuisista nimistä nen-loppuisia. Nynäsistä on tehty Nyynäinen. Tämä liittyi suomalaistamiseen 1800-1900 -lukujen taitteessa.

Kaustinen puolestaan taipuu yksikössä, koska sen taustalla on vanha kantatalo jonka nimi on ollut Kausta.

- Se on ilmeisesti perustettu jo melko varhain 1400-luvulla ja on ensimmäinen vakituisesti asuttu talo. Rinnakkaismuotoina tavataan asiakirjoissa myös muotoa Kaustari. Vanhoja taivutusmuotoja ovat olleet myös Kaustisissa ja Kaustisessa. Tämä Kaustisella on vakiintunut yksinomaiseksi myöhemmin.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.