Hyppää pääsisältöön

Paikannimen taivutus voi olla viesti menneisyydestä

Jalasjärven kyltti.
Jalasjärvi taipuu Jalasjärvellä. Jalasjärven kyltti. Kuva: Wikimedia Commons/Roquai katukyltti

Ikaalisissa vai Ikaalisilla? Imatrassa vai Imatralla? Raumalla vai Raumassa? Rovaniemellä vai Rovaniemessä?

Paikannimet taipuvat eri tavoilla, ja nimen taivutusmuoto on kaupungin tai kunnan asukkaille identiteettikysymys. Tämä tekee taivutuksen ongelmalliseksi ulkopaikkakuntalaiselle. Sijapääte on usein viesti kaukaisuudesta ja voi kertoa muun muassa paikan asutushistoriasta. Nimet ovat kuitenkin yksittäistapauksia, eikä taivutusmuotoa voi välttämättä suoralta kädeltä perustella. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo, miksi paikannimet taipuvat niin eri tavoin.

Kesällä festivaaleja järjestettiin muun muassa Porissa, Seinäjoella, Ikaalisissa ja Kaustisella. Kaikki edellä mainituista paikannimistä taipuvat eri tavalla. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo, että sijapääte on usein viesti menneisyydestä.

- Jo 1940-luvulla, kun Kotikielen Seuran sihteeri selvitteli kuntien nimien taivutusta, hän kirjoitti aiheesta: ”on mahdotonta laatia tätä seikkaa koskevia suhteellisen lyhyitä, helposti muistettavia ja kaikkiin nimiin soveltuvia sääntöjä sen vuoksi, että samasta nimityypistä eri paikkakunnilla käytetään eri paikallissijasarjoja”.

Taivutussarjan on määrännyt nimen alkuperäinen luonne.

Paikkala kertoo, että 1960-luvulla Kustaa Vilkuna tarkasteli asiaa kulttuurihistoriallisesta ja kansantieteellisestä näkökulmasta. Hän päätyi ajatukseen, että juuret voitaisiin juontaa kahteen pääseikkaan.

- Sellaiset asumusnimet, joiden kantanimenä on alkuperäinen talon tai siitä laajentuneen kylän nimi tai selvästi rajoittuneen, mahdollisesti rajatun oleskelupaikan nimi, taipuvat sisäisissä paikallissijoissa. Sen sijaan luontonimet, jotka ovat olleet käytössä jo ennen asutuksen alkua tai ennen sen vakiintumista, ja jotka ovat rajoiltaan epämääräisiä tai laajoja, taipuvat ulkoisissa paikallissijoissa. Taivutussarjan on siis määrännyt nimen alkuperäinen luonne, Paikkala selittää Vilkunan teoriaa.

Paikkala kertoo, että nimien avulla voi myös selvittää paikan asutushistoriaa. Vanhojen nimien taivutuskaavasta voi pohtia, milloin se on mahdollisesti asutettu. Sen sijaan kun nykyään nimetään uusia paikkoja, noudatetaan mallinmukaista taivutusta. Taivutuksesta ei voi päätellä mitään nimen luonteesta.

Jokainen nimi on yksittäistapaus

Pori on perustettu kaupungiksi, joten on luontevaa sanoa "käydään Porissa". Mutta Seinäjoki on joen nimi. Ollaanko tämän vuoksi Seinäjoella? Sirkka Paikkala kertoo, että asia ei ole aivan niin yksinkertainen.

- Tässä voidaan katsoa tätä Vilkunan näkökulmaa. Seinäjoki on alkujaan 1500-luvulla ollut kylä, joka on kuulunut Ilmajokeen, joten voidaan katsoa, että kyseessä on sellainen paikka, jossa on käyty jo ennen kuin se on asutettu. Nimi juontuu luontonimestä, ja taivutus on siirtynyt, kun talosta on tullut kylä, kylästä mahdollisesti kappeli, kappelista seurakunta, vähitellen pitäjä, kunta ja kaupunki. Vanha taivutuskaava on kulkenut mukana tähän päivään saakka.

Entäpä miksi ollaan Ahvenanmaalla eikä Ahvenanmaassa? Paikkala kertoo, että maa-loppuiset saarten nimet taipuvat yleensä ulkopaikallissijoissa. Kaikki saaret eivät kuitenkaan taivu samalla tavalla. Esimerkkinä Korppoo, joka taipuu Korppoossa.

Aurinko laskee Ahvenanmaalla.
Maa-loppuiset saarten nimet taipuvat yleensä ulkopaikallissijoissa. Niinpä ollaan Ahvenanmaalla. Aurinko laskee Ahvenanmaalla. Kuva: Wikimedia Commons/Ane Cecilie Blichfeldt auringonlasku

- On esitetty, että silloin kun rantaviiva muodostaa selvän rajan, sitä voidaan verrata myös sellaiseen aidattuun alueeseen, että käytetään sisäpaikallissijaa. Maa-loppuiset saaret ovat monesti aika laajoja. Voidaankin ajatella, että siinä on se tietynlainen laajuus ja epämääräisyys vaikuttamassa tähän ulkopaikallissijaan, Sirkka Paikkala toteaa.

Aina kun mietitään taivutusta, täytyy selvittää, onko kyseessä asutusnimi, kylän, kulmakunnan, tai kaupungin nimi, vai puhutaanko kaikista paikoista yhdessä.

- Jos ajatellaan, että asutusnimen taustalla on luontonimi, esimerkiksi joku järvennimi, vaikkapa nyt Säyneinen, järvellä voidaan olla Säyneisellä, mutta sitten voidaan tehdä eroa asutusnimeen, ja sanoa Säyneisessä, Paikkala toteaa.

Paikkala kertoo, että kukin nimi on yksittäistapaus. Suoralta kädeltä ei voi selvittämättä sanoa, miksi taivutus on juuri näin tai noin. Tietyn taivutusmuodon käyttö on paikallisille myös tärkeä identiteettikysymys.

- Jos vieraspaikkakuntalainen käyttää esimerkiksi murretta asukkaiden mielestä virheellisesti, kyllähän se ärsyttää. Sama pätee paikallissijataivutuksiin. Kieli on niin syvällä ihmisessä, että jos niitä taivutetaan toisin kuin paikkakunnalla taivutetaan, siitä ei pidetä. Sen lisäksi, että taivutusmuodot ovat vakiintuneet tällaisiksi, kielenhuollossa on annettu suositus, että käytetään paikkakunnalla käytettävää taivutustapaa ihan yleisesti. Se tietysti tuottaa vaikeuksia, koska ulkopuolinen ei voi mitenkään tätä tietää, Paikkala sanoo.

Kotus työstää paraikaa päivitettyä versiota Asutusnimihakemistosta. Se julkaistaan myöhemmin Kotuksen verkkosivuilla.

Miksi Kaustisella eikä Kaustisilla?

Suomesta löytyy useita paikkakuntia, joiden nimi voidaan taivuttaa sekä sisä- että ulkopaikallissijoissa. Yksi esimerkki on Karvia, joka taipuu sekä muodossa Karviasta että Karvialta. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo, että yleensä tämä kahdenlainen taivutuskäytäntö liittyy uusien asukkaiden tuloon. Muitakin syitä on.

- Esimerkiksi Iisalmesta on käytetty molempia. On sanottu Iisalmessa mutta Iisalmella silloin kun on tarkoitettu vanhaa maaseurakuntaa. On sanottu Rovaniemessä, kun on puhuttu kaupungista eli kirkonkylästä ja Rovaniemellä, kun on käytetty ilmaisua pitäjästä. Suppeampi alue on se sisäpaikallissija, ja laajemmasta alueesta on käytetty ulkopaikallissijaa. Nämä erilaiset taivutusmuodot ovat voineet jäädä vaihtelevaan käyttöön, niin että voidaan käyttää kumpaa tahansa. Mynämäessä, Mynämäellä tai Riihimäessä, Riihimäellä, Paikkala luettelee.

Moni nen-päätteinen paikkakunta, esimerkiksi Ylinen ja Ikaalinen taipuvat ikään kuin monikossa Ylisillä, Ikaalisissa. Kaustinen on kuitenkin poikkeus. Moni ulkopaikkakuntalainen vääntää nimen muotoon Kaustisilla, vaikka paikalliset haluavat sanottavan Kaustisella.

Useimmat taipuvat monikossa, koska ne ovat alun alkaenkin olleet monikollisia.

- Nen-loppuiset nimet ovat luku sinänsä, ja ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Useimmat taipuvat monikossa, koska ne ovat alun alkaenkin olleet monikollisia. Niissä on taustalla asukkaan nimitys. Esimerkiksi Ikaalista on tulkittu, että nimi on alun alkaen ollut Ikajala, josta on muodostunut Ikaala, ja asukkaita on kutsuttu nimellä ikaaloinen. Tällaisen taloryhmän tai kyläryhmän asukkaita on kutsuttu ikaaloisiksi ja sanottu, että ollaan ikaaloisissa. Vanhoissa asiakirjamerkinnöissä kylännimenä on vanhastaan Ikaalois. On siis puhuttu Ikaaloisten kylästä. Nimi ei ole alkuaan nen-loppuinen.

Paikkala kertoo, että moniin monikollisiin nimiin nen-loppu on lisätty myöhemmin, vasta 1900-luvun alkupuolella. Toinen tällainen esimerkki on Joroinen, joka oli alkuaan Joroisten pitäjä. Joroisissa on kylännimeen viittaava asukasnimitys, ja sen vuoksi nimi on monikollisessa muodossa. Yksiköllinen nen-loppuinen muoto on siis useissa tapauksissa tehty jälkeenpäin.

Samalla tavalla mallinmukaisesti on muodostettu monista ruotsinkielisistä näs-loppuisista nimistä nen-loppuisia. Nynäsistä on tehty Nyynäinen. Tämä liittyi suomalaistamiseen 1800-1900 -lukujen taitteessa.

Kaustinen puolestaan taipuu yksikössä, koska sen taustalla on vanha kantatalo jonka nimi on ollut Kausta.

- Se on ilmeisesti perustettu jo melko varhain 1400-luvulla ja on ensimmäinen vakituisesti asuttu talo. Rinnakkaismuotoina tavataan asiakirjoissa myös muotoa Kaustari. Vanhoja taivutusmuotoja ovat olleet myös Kaustisissa ja Kaustisessa. Tämä Kaustisella on vakiintunut yksinomaiseksi myöhemmin.

Kommentit
  • Avaruusromua: Viestejä avaruudesta?

    LGM-1 ja muut pulsarit soivat uudessa musiikissa.

    Nuo säännölliset pulssimaiset signaalit vaikuttivat siltä kuin joku lähettäisi niitä tarkoituksella, kuin joku tahtoisi ottaa meihin yhteyttä. Niinpä tähtitieteen opiskelija Jocelyn Bell Burnell alkoi kutsua tuota signaalia lähettävää avaruuden kohdetta nimellä LGM-1, Little Green Men One. Hän oli juuri löytänyt ensimmäisen milloinkaan havaitun pulsarin. Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin pulsarit soivat uudessa musiikissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Ottaisitko taksikuskin mukaasi ostoksille tai oopperaan?

    Tulevaisuuden taksi voisi tarjota seuraa yksinäiselle.

    Hämmästyin hieman, kun Posti kuljetti kotiin ja asensi paikalleen verkkokaupasta ostamani kodinkoneen ja vei vielä mennessään kierrätettäväksi vanhan laitteen. Kuinka kätevää! Tällaista palvelujen yhdistelyä tarvitaan lisää.

  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri