Hyppää pääsisältöön

Tervetuloa zombiekeskukseen – erään pakolaisen tarina ihmissalakuljettajien käsistä Suomeen

Kaikkia muita paitsi pakolaisia pitäisi syyttää pakolaisuudesta. Näin sanoo ihmissalakuljettajien julmaan maailmaan tutustunut Zaal, joka joutui jättämään kaiken ja pakenemaan vainoa Turkin kautta Suomeen.

Muhammed Zaal Rijah on asunut kolme vuotta Suomessa. // Kuva: Juhani Kenttämaa

Kolea lokakuu. Pohjoinen Suomi. Maa jossa yksikään vastaantulija ei näytä alkuunkaan tutulta.

- Eräs turvapaikanhakija toivotti minut tervetulleeksi zombiekeskukseen. Porukka oli odottanut kuukausia täysin toimettomana turvapaikkapäätösten etenemistä, kertoo irakilainen Muhammed Zaal Rijah, joka päätyi Suomeen kolme vuotta sitten.

Zaal joutui jättämään kotinsa Irakissa, koska teki aktiivisesti töitä kotikaupunkinsa vähemmistöön kuuluvan sunniyhteisön puolesta. Vaikka näkymä Oulun vastaanottokeskuksessa oli kylmä, ei se ollut mitään verrattuna siihen, mitä 37-vuotias kansalaisaktivisti oli joutunut käymään läpi ennen kuin hän saapui Suomeen.

Zaalin ainoa vaihtoehto oli paeta Irakista, koska aktivismin vuoksi häntä ja hänen perheensä turvallisuutta oli uhkailtu jatkuvasti. Zaal matkusti ensin Turkkiin, mutta sinne asettuminen oli vaikeaa.

- Päädyin ojasta allikkoon. Paperittomana siirtolaisena en saanut mitään tukea Turkista, vaan olin vihan ja katkeruuden kohde. Minua ja kaikkia muita pakolaisia syytettiin maan huonosta tilasta, Zaal kertoo.

Zaal oli kuullut, että Euroopassa olosuhteet olisivat toiset, ja että täällä olisi edes mahdollisuus elää rauhassa. Paine ja elinmahdollisuuksien olemattomuus Turkissa saivat hänet tarttumaan ihmissalakuljettajien tarjoukseen. Zaalilla ei ole hyvää kerrottavaa salakuljettajien toimintatavoista.

"Jotkut joutuivat jopa uhraamaan koskemattomuutensa, eikä siltikään ollut varmuutta, pääseekö hengissä perille."― Muhammed Zaal Rijah

- Annoin heille suuren määrän rahaa. He ottivat passini. En halua mennä yksityiskohtiin, mutta jotkut joutuivat jopa uhraamaan koskemattomuutensa, eikä siltikään ollut varmuutta, pääseekö hengissä perille.

Zaal piiloutui takakontteihin, pieniin laatikoihin ja asuntoihin. Mitään kysymyksiä ei saanut esittää, eikä kenellekään saanut puhua. Epätoivoinen tie pitkin Eurooppaa kesti niin pitkään, että miehen ajantaju hävisi, eikä Zaal tiennyt, missä maassa hän milloinkin oli.

Kansalaisaktivisti kertoo, että ihmissalakuljettajat nyhtävät kaikki rahat pois pakolaisten taskuista julman kiristyksen ja mielivaltaisuuden avulla.

- Päivittäinen ruoka ja perushygienian järjestäminen saattaa maksaa maltaita, eikä vaihtoehtoja ole. Lisäksi salakuljettajat tienaavat lisärahaa itselleen myymällä pakolaisten passeja. Niiden hallussapito on kuin takuu siitä, ettei kukaan lähde omille teilleen tai paljasta salakuljettajia viranomaisille, Zaal sanoo.

Zaal ei kuitenkaan syytä pelkästään uuden ajan orjakauppiaita pakolaisongelmasta.

Kaikkia muita tulisi syyttää, paitsi itse turvapaikanhakijoita, jotka vain yrittävät selvitä epätoivoisesta tilanteestaan. Jos pakolaisia ei suostuta auttamaan, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Kyseessä on epätoivoisten ihmisten armeija, joka on herkkä lähtemään Isiksen kaltaisten terroristijärjestöjen toimiin mukaan.

Piinallinen odotus “zombiekeskuksessa”

Vuoden jälkeen Zaal päätyi ihmissalakuljettajien kynsistä Suomeen, josta hän haki turvapaikkaa ja päätyi Oulun vastaanottokeskukseen. Kylmän sään lisäksi ensikodin ilmapiiri oli yhtä kolea.

- Keskuksen syrjäisen sijainnin takia oli vaikea saada kontaktia paikallisiin ihmisiin. Vastaanottokeskuksen työntekijöihin ei voinut luoda henkilökohtaisia suhteita, Zaal kertoo.

Zaal joutui odottamaan 13 kuukautta myöntävää päätöstä turvapaikasta. Hän sanoo, että olisi ollut helpompi saada hylkäävä päätös nopeammin, kun odottaa toista vuotta epävarmana lopullisesta päätöksestä. Zaalin mukaan eräs mies halusi tappaa itsensä, koska odottaminen oli niin raskasta.

- Vuoden sisällä vastaanottokeskuksestakin tulee kotipaikka siellä asuville. Hylkäävä päätös vie pakolaisen jälleen samaan tilanteeseen, kuin silloin kun hän joutui jättämään kotinsa.

Zaal haaveilee vielä jonain päivänä palaavansa takaisin perheensä luo Irakiin.

Turhauttavaa oli myös se, että pakolaiset eivät saaneet tehdä keskuksissa juuri mitään.

- Olisimme halunneet hakata aikamme kuluksi vaikka puita. Ilman palkkaa. Mutta se ei käynyt vastaanottokeskuksen väelle, Zaal sanoo.

Koettelemuksistaan huolimatta Zaalia kutsuttiin muiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa “The Lucky Zaaliksi”, koska hän sai hyväksyvän päätöksen jo 13 kuukauden kuluttua tulostaan.

Mielestäni Irak on menettänyt maana ja kansakuntana täysin suuntansa. Niin kauan kun kotiinpaluu on turvatonta, olen päättänyt jäädä Suomeen asumaan.

Nyt Zaal asuu Helsingin Pitäjänmäessä, opiskelee suomea ja tekee vapaaehtoistyötä kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Pakolaisavussa. Hän haaveilee vielä jonain päivänä palaavansa takaisin perheensä luo Irakiin.

Muokattu: 27.8. klo 11:10: Zaal on iältään 37-vuotias eikä 35, kuten jutussa alun perin sanottiin.

Kuuntele koko Zaalin haastattelu alta!