Hyppää pääsisältöön

Eino Seitavuori palasi sotavankeudesta ja kuolleista

Kapteeni Eino Seitavuori haavoittui vakavasti Syvärin suurhyökkäyksessä kesällä 1944 jatkosodan loppuvaiheessa. Palattuaan seitsemän kuukauden sotavankeudesta hän sai huomata olevansa virallisesti kuollut. Niilo Ihamäki haastatteli sotaveteraania kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Seitavuori oli tuolloin asunut kahdenkymmenen vuoden ajan erakkona Inarissa, hoitanut mieltään yksinäisyydessä.

Kaksi vuorokautta tajuttomana, kaatuneiden seassa, niin kauan kesti, ennen kuin puna-armeijan joukot siirtyivät hautaamaan taistelussa kuolleita. Kun kapteeni Eino Seitavuori osoittikin vielä elonmerkkejä, oli hämmästys molemminpuolista.

Upseerin arvo osoittautui hyödylliseksi ja vastustajat luulivat Seitavuorta ensin kenraaliksi. Sotilasarvonsa hän kuitenkin korjasi heti kun pystyi. Lisäksi hän ilmoitti nimensä, mutta ei muuta. Koska Suomi oli edelleen sodassa, ei vastustajalle sopinut puhua liikaa. Lisäksi Seitavuori oli huolissan perheestään, etenkin viidestä pojastaan.

Sylkäisin, niin tuli hammas ja luoti ulos samalla.― Eino Seitavuori muistelee haavoittumistaan

Jalkaan, olkapäähän ja poskeenkin haavoittunut Seitavuori kuljetettiin Syväriltä ensin vankisairaalaan Tšerepovetsiin Vologdan alueelle. Matka sodan runtelemalla alueella kesti useita päiviä. Haastattelussa kapteeni muistaa junamatkalta tilanteen, jossa hän sai kukkia venäläisiltä naisilta. Lahjakukat Seitavuori jakoi muiden kuljetettujen kesken.

Sairaalasta kuntouduttuaan Seitavuori siirrettiin vankileireille. Upseereita kohdeltiin vankeudessa miehistöä paremmin ja näille suotiin joitain etuoikeuksiakin. Leiriltä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista yhteydenpidon mahdollisuutta kotiin.

En uskonut että elävänä tulen pois sieltä.― Seitavuori muistelee vankeusaikaa

Seitavuori ammensi vankeudessa voimaa muistamastaan persialaisen Omar Khaijamin runosta: "Mennyttä päivää älä kaipaa, tulevista ei ole väliä. Tämä päivä, tämä hetki, on käteistä rahaa."

Leirillä levisi paljon tauteja, jotka myös koituivat monen vangitun kohtaloksi. Lopulta syksyllä tuli tieto, että heidät vapautettaisiin.

Kuolleen miehen oikeudet ja mielenrauha

Seitavuori palasi Vainikkalaan jouluaattona 1944. Vankeja vastaanottanut luutnantti hämmästyi suuresti, kun Seitavuori ilmoitti nimensä. Sama luutnantti oli nimittäin ollut mukana Seitavuoren hautajaisissa.

Syvärin perääntymistaistelussa kolme miestä oli nähnyt Seitavuoren kentällä vakavasti haavoittuneena. Seitavuori julistettiin siis kuolleeksi ja hänelle oli järjestetty sankarihautajaiset. Kapteenin yllättävä kotiinpaluu oli myös hänen perheelleensä järkytys. Seitavuori sai itse surullisia uutisia, koska toinen hänen Ruotsiin evakuoiduista pojistaan oli kuollut auto-onnettomuudessa.

Mutta tehän olette kuollut mies?― Tuomiorovasti Pertti Ranta muistelee kohtaamistaan Eino Seitavuoren kanssa

Kuolleista palaaminen osoittautui monimutkaiseksi. Pappilassa vieraillessaan Seitavuorelta tivattiin lääkärintodistusta, jotta hänet voitiin palauttaa elävien kirjoihin. Lääkäri taas ensin vaati papin todistusta. Lopulta tilanne ratkesi ja Seitavuorelle maksettiin vielä palkkakin sotavankeuden ajalta.

Myöhemmin veteraani päätti jättää perheensä ja hän muutti Inariin yksineläjäksi. Seitavuori eli erakkona yli 20 vuotta, "sormi liipasimella", tuli toimeen metsästyksellä ja kalastamalla. Yksinäisyyttä sotaveteraani perustelee haastattelussa mielenterveyden hoitokeinona. Eläkkeensä hän lähetti pojilleen.

Haastatteluohjelman lopussa kuullaan vielä tuomiorovasti Pertti Rantaa, joka muistelee häkellyttävää tilannetta, jolloin kuolleeksi julistettu Seitavuori saapui Lahden pappilaan ja palasi virallisesti takaisin elämään.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto