Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa Krista Mikkolan elämästä

Krista Mikkola (oik) ja italialaisia ystäviä Nucleo-designryhmästä. (Vas) Muotoilija ja Nucleo-ryhmän vetäjä Piergiorgio Robino, Fondazione Triulzan taiteellinen johtaja  Alessandro Stillo ja arkkitehti Marcella Roseo. Kokkaaminen ystäville on kivaa, se t
Krista Mikkola (oik) ja italialaisia ystäviä Nucleo-designryhmästä. (Vas) Muotoilija ja Nucleo-ryhmän vetäjä Piergiorgio Robino, Fondazione Triulzan taiteellinen johtaja Alessandro Stillo ja arkkitehti Marcella Roseo. Kokkaaminen ystäville on kivaa, se t Kuva: Stefania Fersini kuusi kuvaa krista mikkolan elämästä

Asiat tapahtuvat kohtaamisen kautta

Yhteistyö ja toteutukset onnistuvat ainoastaan ja vain suorien kohtaamisten kautta, eivät koskaan pelkästään "paperilla", painottaa viime vuosina varsinkin Välimeren ja Etelä-Euroopan kulttuuripiirejä vavisuttanut Krista Mikkola. Hänen taideosaamisen kenttänsä on kuitenkin paljon laajempi – Pohjoismaat, muu Eurooppa, Venäjä ja USA ovat tuttuja kohteita.

The BJCEM (Biennale des jeunes créateurs de l’Europe et de la Méditerranée) eli Euroopan ja Välimeren nuoria tekijöitä yhdistävä Biennale -yhdistys sai suomalaisen presidentin vuonna 2012: Krista Mikkola teki vaikutuksen monikielisellä, rohkealla esiintymisellään – ja vaalean kuulaalla pohjoismaisella olemuksellaan. Hän oli jo oppinut tavat latinalaisissa ja muissa Välimeren alueen kulttuureissa: Ihmiset on kohdattava suoraan, heidän kanssaan on keskusteltava ja vaihdettava ajatuksia kasvokkain, vain sitä kautta myös byrokratian solmut alkavat avautua – ja asiat tapahtua.

Yhteistyö, ajatuksenvaihto – ja kohtaamiset – tapahtuvat verkostoitumalla. Tässä Krista Mikkola on pitkän uransa aikana kehittynyt rautaiseksi ammattilaiseksi. Hän todella tuntee "kaikki", ennen kaikkea työkonteksteista. Raikkaalla ja iloisuutta helmeilevällä olemuksellaan hänen on helppo luoda myös ystävyyssuhteita, missä maailmalla liikkuukaan. Kotialbumin valokuvissa vilisee kuvataiteiden, tanssin, designin, vaatesuunnittelun, musiikin, elokuvan ja teatterimaailman huippunimiä. Krista Mikkola muistaa vaivatta lukemattomat vieraskieliset nimet, tittelit, projektit, tapahtumat, instituutiot, rakennukset ja paikkakunnat. Kielitaito on kirjaimellisesti avain maailmaan.

Emme olisi mitään ilman Ruotsia ja Venäjää

–Toivoisin, että suomalaisissa kouluissa osattaisiin naapurimaidemme Ruotsin ja Venäjän kultturihistorian tuntemusta, koska se on osa omaamme. Ilman näitä maita emme olisi mitään. En ymmärrä käsitettä 'pakkoruotsi', miksi Suomi pitäisi irrottaa pohjoismaisesta kontekstista? En ymmärrä myöskään suomalaisten tiettyä ylimielisyyttä venäläisiä kohtaan, toteaa Krista Mikkola painokkaasti.

En ymmärrä käsitettä 'pakkoruotsi', miksi Suomi pitäisi irrottaa pohjoismaisesta kontekstista? En ymmärrä myöskään suomalaisten tiettyä ylimielisyyttä venäläisiä kohtaan.

– Mikä Suomi on tuomitsemaan muita maita?, Krista Mikkola ihmettelee eikä ujostele puhua suomalaisille kulttuurisesti tulenaroista aiheista. Silti kaikkea Krista Mikkolan toimintaa leimaa syvä rakkaus ja uskollisuus kotimaata ja pohjoismaalaisuutta kohtaan. Hänen sydämenasiansa on viedä suomalaisia taiteilijoita ja kulttuuriosaajia maailmalle.
Tiukoissa työkulttuuritilanteissa hän pysyy professionaalin tyynenä, ei koskaan menetä malttiaan eikä unohda, että toimii toisen kulttuurin alueella. -Italialaisille ei kannata suuttua, sillä sen jälkeen ei tapahdu yhtään mitään.

Kosmopoliitin kodin kasvatti - eiralaisuutta ja karjalaisuutta

Krista Mikkola on Helsingin tyttö – isän puolelta neljännessä eiralaispolvessa. – Mutta äiti on Karjalasta! Juureni ovat vahvasti suomalaiset, hän kertoo iloisesti. Koti oli kosmopoliitti, kielitaitoa ja avoimuutta korostava, ja antoi eväät pienen Kristan tulevalle uralle. – Olen kiitollinen vanhemmilleni. Äitini, tekstiilitaiteilija Irja Mikkola toi italialaisuuden elämääni jo hyvin varhain. Hän opiskeli Milanon Belle Arti -taidekoulussa ja Helsingin Ateneumissa. Isäni – tohtori, arkkitehti Kirmo Mikkola – kasvatti minut eurooppalaiseksi, hän myös liikkui paljon Välimeren alueella. Isoisäni Professori Eino Mikkola opetti kreikkaa ja latinaa yliopistolla. Umpiruotsinkielinen hoitotäti Ellen, Helsingin ranskalainen koulu ja naapurin venäläinen Vera-täti viimeistelivät kansainvälisen pohjan.

Krista opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineena taidehistoria, perusti pian oman gallerian ja lähti maailmalle innosta palavana kaksikymppisenä verkostoitumaan ja toteuttamaan taiteisiin linkittyviä unelmiaan. Aalto-yliopistossa hän vielä täydensi ja päivitti aiemmat opintonsa vuonna 2010.

Krista Mikkolan tulevaisuus kihelmöi ja kuplii – se on täynnä suunnitelmia ja toteutumassa olevia projekteja. Henkilökohtainen, vielä toteutumaton haave on hellyyttävä – ja haastava – siitä kertoo vielä ottamatta oleva kuudes elämän albumin kuva... Krista Mikkolan energia ei ehdy, hän ei jätä säteilyltään keskustelukumppania rauhaan vaan tartuttaa säkenöivää intoaan kaikissa kohtaamisissa. Mitä seuraavaksi tehdäänkään?

Krista Mikkolan ranskalaisia lempihahmoja on edesmennyt surrealisti, maalari, kirjoittaja ja lauluntekijä Roland Topor (1938 - 1997). Legendaarisen, kaikkien ranskalaisten rakastaman taiteilijan poismenon 20-vuotismuistojuhlaa on jo alettu valmistella Pariisissa. Toporin ympärille on rakentumassa lauluilta Helsingin Savoy-teatteriin Frankofonia-tapahtumien yhteyteen maaliskuussa 2016.

Pasquale d'Inca tulkitsee Roland Toporia

Kommentit